svane.jpg - 2932 Bytes Nordisk Medie Nyt

Neljäs neljännesvuosijulkaisu 1997
  
    Suomenkielinen pääsivu | Arkisto – neljännesvuosijulkaisut | Yleiskatsaus   
  Sisältö

Islanti   |   Norja   |   Ruotsi   |   Suomi   |   Tanska   |   Kansainvälistä

Perspektiivi

  Medier i Norden neljännesvuosijulkaisut
löytyvät suomenkielisinä verkkojulkaisuina aina vuodelta 1994. Julkaisut sisältävät suomenkielisen koosteen skandinaavisilla kielillä ilmestyvästä Medier i Norden: Resymé –julkaisun tiedotteista.

Medier i Norden (entinen Nordisk Medie Nyt) -sivujen sisältö on vapaasti lainattavissa mikäli lähde mainitaan selvästi.

  Päätoimittaja                                           Vastaava toimittaja
Terje Flisen (TF)                                         Pääjohtaja Søren Christensen
Postboks 1726 Vika                                   Pohjoismaiden ministerineuvosto,
0121 Oslo, Norge                                       Store Strandstræde 18
Puh. + 47 22 20 80 61                                DK-1255 København K., Danmark

Medier i Norden (aikaisemmin Nordisk Medie Nyt) ISSN 1396-9331 – elektroninen julkaisu.

 

ISLANTI 

Valokaapeli maksaa 4 miljardia Islannin kruunua 

Valokaapelin vetäminen eri puolille maata tulee maksamaan kaiken kaikkiaan 400 miljoonaa Tanskan kruunua tämän päivän hintatason mukaan, jos lasketaan mukaan kaikki kaapeliin liittyvät laitteet, muttei kaupunkijärjestelmiä. Näin liikenneministeri ilmoitti vastauksessaan yleiskäräjäkeskustelussa. Järjestelmän perustamiskustannukset ovat 250 miljoonaa Tanskan kruunua. Vuokraennakkona maksettu perustamisraha NATO:n tukikohtarahastosta aikaisti verkoston vetämistä eri puolille maata.

Sopimuksen mukaan NATO maksaa etukäteen 20 vuoden vuokran tietystä kapasiteetista valokaapelijärjestelmässä ja lisäksi vuosittain kunnossapito- ja käyttökuluja. Sovittu 2,2 miljoonan Yhdysvaltain dollarin summa maksettiin sitä mukaa kun NATO:n käyttämä osa valokaapelista saatiin paikoilleen. NATO:n vuosittain maksama osuus käyttö- ja kunnossapitokuluista on noin miljoona dollaria tai noin 7 miljoonaa Tanskan kruunua.

JG

Internetillä nyt 28.000 aktiivikäyttäjää 

Islannissa perustettiin äskettäin Internetin käyttäjien etujärjestö, tiettävästi Islannin ensimmäinen yhteisfoorumi em. käyttäjille. Noin 40 % Islannin kansasta pääsee nyt Internetiin tavalla tai toisella, eli maassa on noin 28.000 aktiivikäyttäjää. Järjestön tärkeimmät tavoitteet ovat turvata Internetin kasvu ja kasvuedellytykset Islannissa, muuttaa ihmisten mielipiteet Internetin käyttäjistä sekä aktivoida ne etujärjestöt, jotka eivät osallistuneet keskusteluun kovin näkyvästi, kuten esim. opettajajärjestöt, vammaisjärjestöt sekä koko kulttuuriala.

JG

Laki tietokonerikollisuutta vastaan 

Oikeusministeriön alainen toimikunta luovuttaa piakkoin lakiehdotuksen rikoslain yleisen osan muutoksiksi, jossa määritellään tietokonerikollisuudesta langetettavien rangaistusten asteikko. Tietokonerikollisuudella tarkoitetaan laitonta toimintaa, joka toteutetaan tietokoneen avulla tai joka on suunnattu tietokoneita, ohjelmistoa tai tietokoneeseen tai digitaaliseen muotoon tallennettuja tietokantoja vastaan.

Ehdotuksessa tullaan suosittelemaan rikoslain asiakirjaväärennöksiä, omaisuusrikoksia ja omaisuuden vahingoittamista koskevien määräysten soveltamista suoraan tietokonerikollisuuteen. Edelleen ehdotetaan tietokonejärjestelmiin murtautumisen luokittelemista rangaistavaksi teoksi. Järjestelmämurroista on muodostunut kasvava ongelma Islannissa.

JG

Uutta multimedia-aineistoa peruskouluille 

Tietokoneiden käyttö lisääntyy Islannin nuorison keskuudessa nopeasti. Käyttökielenä on tällöin lähes poikkeuksetta englanti. Islannin opetusmateriaalikeskus Námsgagnastofnun laatii tällä hetkellä multimedia-aineistoa neljällä eri alueella. Pisimmälle on edennyt koko Pohjolan äidinkielen opettajien ja kustantajien välinen yhteistyöprojekti, jonka tuloksena julkaistaan noin 70 enimmäkseen 1900-luvun pohjoismaista kirjailijaa esittelevä CD-ROM. Aineisto suunnitellaan julkaistavaksi ensi vuoden alussa, ja sitä on tarkoitus käyttää erityisesti peruskoulujen yläasteilla. Yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa keskus toteuttaa jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa projektia, jossa painotetaan ympäristöystävällistä jätteidenkäsittelyä. Osa opetusmateriaalista koostuu interaktiivisesta ohjelmasta, jonka tarkoituksena on saada nuoret ymmärtämään paremmin, miten tärkeää on osoittaa varovaisuutta tällä alueella.

Ohjelma sisältää mm. tehtäviä, pelejä, tietokokoelman ja taulukkoja, joita oppilaiden on tarkoitus käyttää itsenäisesti. Tarkoitus on lisäksi, että oppilaat voivat tehdä yhteistyötä koulujen välillä sähköpostin avulla. Aineisto suunnitellaan julkaistavaksi vuonna 1998. Námsgagnastofnun osallistuu lisäksi yhdessä viiden pohjoismaisen kustantajan kanssa yhteistyöprojektiin, jossa on tarkoitus laatia CD-ROM englanninopetuksen tueksi. Siinä painotetaan vahvasti interaktiivisuutta ja pelejä sanavaraston harjoittamiseksi. Kohderyhmänä ovat peruskoulun yläasteen oppilaat. Yhteistyössä ns. tasavaltarahaston projektihallituksen kanssa (joka perustettiin yleiskäräjien päätöksellä v. 1994) laaditaan lisäksi CD-ROMia, jonka työnimenä on Islannin kielitietosanakirja. Pätevät kielialan ihmiset laativat sitä varten aineistoa, jota yhdistellään eri tavoin ja johon yhdistetään myös ääni ja kuva. Lisäksi siihen on tarkoitus lisätä viitteitä Internetiin ja mahdollisesti myös uutta aineistoa verkon kautta.

JG

Ohjelmistoa ulkomaille 1700 miljoonan Islannin kruunun arvosta 

Islantilaisten ohjelmistoyritysten viennin odotetaan tänä vuonna kasvavan 170 miljoonaan Tanskan kruunuun sen arvon ollessa viime vuonna runsaat 110 miljoonaa Tanskan kruunua. Kasvu olisi näin 30 miljoonaa kruunua suurempi kuin ennusteissa on arvioitu. Ohjelmistoyritysten tulot ovat nousseet nopeaa vauhtia: 2,5 miljoonan Tanskan kruunun tulot v. 1990 ovat yli nelinkertaistuneet viimeisten kolmen vuoden aikana. Nämä tiedot ilmenevät Islannin keskuspankin (Seðlabanki Íslands) kuukauden talouslukuja käsittelevän julkaisun syyskuun numerosta.

Tulokset on laskettu neljänkymmenen pelkästään ohjelmistonkehittelyyn erikoistuneen yrityksen piirissä tehdyn tutkimuksen pohjalta. Yli puolet kokonaisviennistä suuntautui USA:an, arvoltaan 60 miljoonaa Tanskan kruunua viime vuonna. Pohjoismaihin suuntautuvan viennin arvo oli 20 miljoonaa kruunua ja muihin Euroopan maihin suuntautuvan viennin yhteensä 18,6 miljoonaa kruunua. Ehdottomasti suurin osa siitä (7 milj. Tanskan kruunua) meni Englantiin. Aasian maihin suuntautuvan viennin arvo oli viime vuonna 11,8 milj. Tanskan kruunua.

JG

Liikenneopin multimediaohjelma 

Vakuutusyhtiö Sjóvá-Almennar hf on julkaissut "Liikenteessä"-nimisen multimediatietolevyn. Uusinta tekniikkaa käytetään siinä ensimmäisen kerran esittelemään liikenneoppia islantilaisille kuluttajille. Tietolevyn avulla voi oppia melkein mitä vain liikenteeseen liittyvää, kuten liikennemerkkejä, vakuutuksia, ajamista ja liikennekäyttäytymistä. Siinä on myös pieni kyselyleikki. Video, elävä kuva, puhe, äänet, kuvat ja teksti yhdistellään kokonaisuudeksi, joka tekee opetusmateriaalista samalla kertaa sekä elävän että hauskan sen lisäksi, että saadaan kuluttajat omaksumaan helpolla tavalla erilaisia tärkeitä asioita, jotka voivat osoittautua ratkaiseviksi liikenteessä.

CD-ROM on laadittu yhteistyössä tietokonealan yrityksen Gagarinin, liikennelautakunnan ja ajo-opettajien kanssa. Lisäksi poliisi on toiminut alan neuvonantajana.

JG

Palaa sisällysluetteloon

 

NORJA 

Hallitus vaihtui Norjassa 

Syyskuun suurkäräjävaalit johtivat lokakuussa työväenpuoluehallituksen eroon. Sen tilalle tuli hallitus, jossa ovat mukana Kristillinen kansanpuolue, Venstre (liberaalinen puolue) ja Keskustapuolue. Anne Enger Lahnsteinista tuli uusi kulttuuriministeri. Lahnstein on Keskustapuolueen puheenjohtaja.

Ennen hallituksen muodostamista uudet hallituspuolueet antoivat poliittisen ohjelmajulistuksensa. Julistukseen sisältyi joitakin signaaleja viestintäpolitiikan tavoitteista.

Julistuksessa ilmoitetaan mm., että sähköisten viestinten esiin-marssista johtuen aiotaan tarkistaa toimituksellisen vastuun uusia muotoja koskevat periaatteet ja lainsäädäntö. Myös verkossa ilmestyvien julkaisujen tekijänoikeutta koskevat määräykset aiotaan arvioida lähemmin. Sähköisen viestinnän/viestinten uusiin muotoihin halutaan lisäksi turvata mahdollisimman samanlaiset pääsymahdollisuudet, ettei luotaisi uusia sosiaalisia eroja tai eroja eri sukupolvien ja sukupuolten välille.

Lisäksi hallituspuolueet ilmaisevat haluavansa toimia videoväkivallan sekä televisioelokuvissa ja tv-uutisissa esitettävien rajujen väkivaltakuvausten rajoittamiseksi.

NRK turvataan
Hallituspuolueet haluavat turvata sen, että NRK jatkaa yleisradiona, joka rahoitetaan lupamaksuilla ja vain rajoitetusti sponsoritoiminnalla. Paikallislähetyksille ja paikallistuotannolle aiotaan antaa enemmän painoa. NRK:n aluekonttoreista on tarkoitus kehittää vahvoja ja itsenäisiä yksiköitä. Hallituspuolueet korostavat myös lähiradion ja paikallistelevision tärkeyttä paikallisella viestintäkartalla sekä niiden hyvien puite-edellytysten turvaamista.

ØC

Nordic Shopping Channel 

Norjan yleisradio suunnittelee yhdessä mm. TV2:n ja Telenorin kanssa satelliittivälitteisen ostoskanavan perustamista. Suunnitelmien mukaan Nordic Shopping Channel tulee hoitamaan lähetyksensä Lontoosta käsin. Lähetykset tullaan ensi vaiheessa suuntaamaan Norjan markkinoille. Yhteistyökumppanit aikovat vähitellen suunnata kanavan muihinkin pohjoismaihin.

NRK tulee mahdollisesti osallistumaan toimintaan kokonaan omistuksessaan olevan tytäryhtiönsä NRK Aktivumin kautta. Tämä yhtiö perustettiin vuonna 1997, ja se otti haltuunsa kaupallisen toiminnan, jonka yhtiön eri osastot ja jaostot olivat hoitaneet aikaisemmin. Yhtiön tavoitteena on saada taloudellista voittoa esim. vuokraamalla tuotantolaitteita tai myymällä lähetysoikeuksia. Viranomaiset ovat kuitenkin aina edellyttäneet, että NRK:n ohjelmatoiminta rahoitetaan pääasiassa lupamaksuilla. Jotkut ovat sen vuoksi ihmetelleet, sopiiko NRK:n osallistuminen Nordic Shopping Channel -kanavaan sen tehtävään luparahoitteisena yleisradiona.

Kiertämistä?
Lisäksi on väitetty, että Lontoosta käsin toimivan ostoskanavan perustaminen merkitsisi Norjan lakien kiertämistä. Voimassa olevan tv-direktiivin ja Norjan lainsäädännön mukaan tele-shopping-lähetyksiä on pidettävä mainoksina, eikä niitä saa lähettää enempää kuin tunnin päivässä. Nykyisen säännöstön mukaan Norjassa ei sen vuoksi ole lupaa perustaa puhdasta ostoskanavaa. Tarkistettu tv-direktiivi, jota on ruvettava noudattamaan EU- ja ETA-maissa viimeistään 31.12.1998, antaa näille maille kuitenkin mahdollisuuden sallia jopa 3 tuntia tele-shopping-lähetyksiä päivässä sellaisilla kanavilla, jotka muulloin lähettävät muuta ohjelmaa, tai mahdollisesti pelkillä ostoskanavilla.

Toistaiseksi ei ole selvitetty, onko Lontoosta käsin lähettävä, mutta Norjaan suunnattu ostoskanava Norjan lainsäädännön alainen. EY-tuomioistuimen päätöksistä seuraa kuitenkin, että yleisradioyhtiö, joka perustetaan toiseen maahan vastaanottajamaan sääntöjen kiertämiseksi, saattaa tietyin edellytyksin olla velvollinen noudattamaan vastaanottajamaan sääntöjä.

Koska valtio omistaa kaikki NRK:n osakkeet, kulttuuriministeri on yhtiön yhtiökokous. Kulttuuriministeri ei ole toistaiseksi ottanut kantaa NRK:n mahdolliseen osallistumiseen Nordic Shopping Channel-kanavaan.

ØC

NRK:n ohjelmien sponsorointi 

Suurkäräjät on antanut NRK:lle luvan rahoittaa osan ohjelmatoiminnastaan tiettyihin ohjelmiin suunnatuilla sponsorivaroilla. Koska NRK on luparahoitteinen yleisradioyhtiö, ehdoksi on asetettu, etteivät sponsoritulot saa ylittää 1 % yhtiön bruttotuloista.

Yhtiön omien lukujen mukaan vuoden 1996 sponsoritulot olivat 0,97 % bruttotuloista.

Norjan lehdistössä on viime syksynä väitetty useampaan otteeseen, että NRK:n sponsorointikäytäntö olisi kritiikin arvoista. Kritiikki on erityisesti koskenut yhtiön todellisten sponsoritulojen suuruutta. On väitetty, että kokonaissponsoritulot olisivat huomattavasti korkeammat kuin mitä yhtiö itse ilmoittaa. Tämä johtuisi mm. siitä, että NRK ostaa muualla tuotettuja ohjelmia alennettuun hintaan, mikä on ollut mahdollista, koska sillä on ollut sponsoreita kattamassa tuotantoyhtiön kulut osittain tai kokonaan.

Riippumattomuus ja integriteetti uhattuna?
Lisäksi on väitetty, että sponsorointi uhkaisi NRK:n toimittajien riippumattomuutta ja toimituksellista integriteettiä. Tämä liittyisi siihen, että sponsorit saavat "ostaa lähetysaikaa". Väitetään myös, että joissakin tapauksissa yksityiset ja julkiset sponsorit ovat voineet vaikuttaa toimituksellisten tuotteiden konkreettiseen muotoon.

Erityisesti Aftenposten-sanomalehti on kiinnittänyt huomiota NRK:n sponsorointia koskevaan käytäntöön. Aftenposten omistaa emoyhtiönsä Schibsted ANS:n kautta osan TV2:sta, joka on Norjan suurin mainosrahoitteinen televisioyhtiö.

Valtion viestinhallinto valvoo sponsorointia koskevaa säännöstöä. Viestinhallinto käy NRK:n kanssa keskustelua ohjelmien sponsorointiin liittyvistä kysymyksistä.

ØC

Palaa sisällysluetteloon

 

RUOTSI 

Maanpäällisen digitaalitelevision käyttöönotto 

Ruotsissa suunnitellaan digitaalisten televisiolähetysten käynnistämistä viimeistään 1.1.1999. Hallitus päätti 13. marraskuuta käynnistää digitaaliset televisiolähetykset maaverkon kautta viidellä alueella. Ensimmäisessä vaiheessa lähetykset alkavat seuraavilla alueilla:

- Tukholma, Mälarinlaakso ja Upsala
- Koillis-Götanmaa
- Etelä- ja Koillis-Skoone
- Göteborg ympäristöineen
- Sundsvall ja Östersund

Kullakin lähetysalueella digitaalisiin televisiolähetyksiin käytetään kahta taajuutta. Kullekin taajuudelle mahtuu neljä ohjelmakanavaa, mikä merkitsee sitä, että kullakin alueella on kahdeksan ohjelmakanavaa. Kuuden ohjelmakanavan toimiluvat on julistettu haettavaksi valtakunnallisia lähetyksiä varten, ja loput kaksi toimilupaa on varattu aluelähetyksille. Hallitus aikoo rajoittaa lupakauden niin, että ohjelmayhtiöillä on oikeus lähettää ohjelmaa neljä vuotta siitä lähtien, kun lähetykset viimeistään on aloitettava. Tärkeimpiin valintakriteereihin, joista valtiopäivät on aikaisemmin päättänyt, kuuluu mm. se, että mukaan saadaan useampia toisistaan riippumattomia ohjelmayhtiöitä ja että kullakin paikkakunnalla lähetystoimintaan osallistuu enemmän kuin yksi ohjelmayhtiö.

Digitaalitelevisiokomitea
Maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten seuraamiseksi ja arvioimiseksi niiden alkuvaiheessa tullaan nimittämään parlamentaarinen komitea. Komitea osallistuu myös ohjelmayhtiöiden valitsemiseen.

KE

Muuttuneet omistussuhteet TV4:ssä 

Bonniers/Marieberg-mediayhtymä on kasvattanut omistustaan Ruotsin mediamarkkinoilla. Marieberg on tätä nykyä 1.4.1998 virallisesti perustetun uuden suomalaisyhtiön, Alma Media Oy:n, suurin yksityinen omistaja. Yrityksessä ovat fuusioituneet kaksi suomalaisyritystä, Aamulehti Group ja MTV Oy.
Marieberg omisti jo ennestään osakkeita kummassakin yhtiössä ja 16,7 % TV4:n osakkeista. Aamulehti Group ja MTV Oy päättivät 21.10.1997 hankkia Investorin ja Yhdyspankin osakkeet TV4:ssa, niin että niiden hallussa on 21,5 % osakkeista. Marieberg valvoo näin ollen huomattavaa osaa TV4:sta suoraan oman osakesalkkunsa kautta ja välillisesti omistuksellaan uudessa Alma Media yrityksessä.

KE

Puolen miljardin panostus julkiseen palveluun 

Hallitus päätti 13.11.1997 antaa julkisen palvelun yrityksille 507,5 miljoonaa tukea vuosina 1998-2001. Ruotsin Televisio (SVT) saa mahdollisuuden käynnistää uusia ohjelmakanavia. Jo aikaisemmin se on esittänyt suunnitelmia mm. pikauusintakanavaksi sekä 24 tunnin urheilu- ja uutiskanavaksi. Se saa myös mahdollisuuden lähettää uusia ja nykyisiä kanavia satelliitin välityksellä. Näistä ylimääräisistä varoista 245 miljoonaa ehdotetaan käytettäväksi uusien kanavien ja uuden jakelun rahoittamiseen. Lisäksi ehdotetaan, että SVT saisi vuosittain 75 miljoonaa kiinteää tukea erityisen laadukasta ohjelmatoimintaa kuten dokumenttielokuvia, näytelmiä ja lasten ja nuorten ohjelmia varten.

KE

Laki omistussuhteiden ja vallan haitallista keskittymistä vastaan 

Hallitus päätti 13. marraskuuta asettaa parlamentaarisen komitean, jonka tehtävänä on esittää lakiehdotus moninaisuuden suojaamiseksi ja haitallisten omistuskeskittymien vastustamiseksi.

KE

Paikallisradiosta uusi selvitys 

Paikallisradiokomitean muutosehdotusta ei toteuteta, ilmoitti kulttuuriministeri Marita Ulvskog 30. syyskuuta. "Voimakas kritiikki useammankin juridisen tahon lausunnoissa vaikutti ratkaisevasti päätökseen," sanoo kulttuuriministeri eräässä kommentissaan. Erityisselvittäjä, sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton puheenjohtaja Niklas Nordström, saa sen sijaan tehtäväkseen ehdottaa uusia sääntöjä tukemaan tulevaisuuden kaupallisen paikallisradion monipuolisuutta.

KE

Opetuskanavan perustamista ehdotetaan 

Etäopetuskomitea esitti osamietintönsä 4. marraskuuta. Siinä se ehdottaa nykyisen opetusradion (UR) harjoittaman toiminnan jakamista kolmeen osaan:

1. Erillinen yritys nimeltään Opetuskanava (Utbildningskanalen) saa tehtäväkseen lähettää opetusohjelmaa radiossa ja televisiossa.
2. Toinen yritys perustetaan tuottamaan mm. radio- ja televisio-ohjelmia opetuskanavaa varten.
3. Huomattavan osan UR:n nykyisestä toiminnasta hoitaa tulevaisuudessa Sveriges Radio ja Sveriges Television.

KE

Palaa sisällysluetteloon

 

SUOMI 

Lehdistötukilautakunta esittää muutoksia lehdistötukeen - valikoiva tuki poistuisi  

Valtion lehdistötukilautakunta on esittänyt liikenneministeriölle, että valikoiva lehdistötuki poistuisi käytöstä vuodesta 1999 alkaen. Parlamentaarinen lehdistötuki sen sijaan säilyisi. Sitä jaettaisiin valikoivan tuen loputtua 75 miljoonaa markkaa vuodessa eli koko nykyistä lehdistötukea vastaava määrä.

Ehdotuksen mukaan lehdistötuki muuttuisi yhteiskunnallisen joukkoviestinnän tueksi. Puolueet saisivat käyttää tukea lehtiensä sekä niitä vastaavan sähköisen julkaisutoiminnan tukemiseen.

Ehdotusta on perusteltu sanomalehtien kilpailuasetelman muutoksella. Valikoiva lehdistötuki on käytännössä ohjautunut poliittisille lehdille, sillä muita tuettavia ns. kakkoslehden asemassa olevia sanomalehtiä ei juurikaan enää ole. Myös kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota nykyisenkaltaisen lehdistötuen haittoihin.

Parlamentaarinen lehdistötuki jaetaan puolueille niiden kansanedustajien määrän mukaisessa suhteessa.

Valtion vuoden 1998 budjettiesityksessä lehdistötukea on yhteensä 75 miljoonaa markkaa, josta valikoivaan tukeen aiotaan käyttää 40 miljoonaa ja parlamentaariseen 35 miljoonaa markkaa.

KK

YLE:lle esitetty lupamaksurahoitusta 

Yleisradio Oy:n toiminta voitaisiin alkaa rahoittaa pelkästään lupamaksuin. Näin ehdotettiin liikenneministeriön tilaamassa konsulttiselvityksessä.

Selvityksen tehnyt Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos katsoo, että julkisen palvelun maksusta luovuttaisiin. Tätä perustellaan sillä, että kaupallisten tv-kanavien YLE:lle tulouttama maksu vääristää kilpailua tv-katsojista. Julkisen palvelun maksun sijasta kaupallisilta kanavilta pitäisi periä toimilupamaksua.

Liikenneministeriö tilasi tutkimuksen eri tavoista rahoittaa julkinen palvelu, koska yleisradiotoiminnasta on valmisteilla uusi laki. Lainsäädäntöön tulee pykälät myös julkisen palvelun radio- ja televisiotoiminnan rahoittamisesta. Ministeriö ei ole vielä ottanut kantaa konsultin esityksiin. Selvitystä on käsitelty myös ministeriryhmässä, joka valmistelee uusia säädöksiä.

Nykyisin Yleisradio Oy:n kuluista 76 prosenttia katetaan tv-lupamaksuin ja 14 prosenttia MTV:n maksamalla julkisen palvelun maksulla.

Selvityksessä on päädytty esittämään puhtaasti lupamaksuihin perustuvaa YLE:n rahoitusta, koska sitä pidetään selkeimpänä mallina. Julkisen palvelun maksusta luopuminen eriyttäisi YLE:n ja kaupalliset yhtiöt rahoituksellisesti toisistaan. Mainostuloja tai määrärahaa valtion budjetista ei esitetä vaihtoehdoiksi, koska ne sitoisivat YLE:n mainostajiin ja poliittiseen järjestelmään. Myös omistajan mahdollisuus kontrolloida yhtiön tehokkuutta ja teknologian muutokset puoltavat raportin mukaan puhdasta lupamaksurahoitusta.

Raportissa on mietitty keinoja, miten kattaa se YLE:n rahoituksen vaje, joka syntyisi julkisen palvelun maksun poistamisesta. Kyseeseen tulisivat esimerkiksi lupamaksukorotus, toiminnan rationalisointi sekä omaisuuden realisointi eli lähinnä jakelutekniikan yhtiöittäminen.

Julkisen palvelun maksun sijasta kaupalliset tv- ja radioyhtiöt saisivat velvollisuuden maksaa toimilupamaksua. Se tuloutettaisiin suoraan valtiolle verotulona.

Tv-lupamaksujen perimistä tutkimuksen tekijät esittävät YLE:n omaksi tehtäväksi. Tulot voitaisiin siirtää suoraan yhtiöille ilman että käytetään enää radiorahastoa.

KK

Palaa sisällysluetteloon

 

TANSKA 

Tärkeiden tapahtumien televisiointioikeudet 

Kulttuuriministeri Ebbe Lundgaard antoi 29.10.1997 kansankäräjille lakiehdotuksen tärkeiden tapahtumien televisiointioikeuksista. Lakiehdotus panee täytäntöön tarkistetun "televisiota ilman rajoja" koskevan EU-direktiivin artiklan 3a (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi n:o 97/36/EY 30.6.1997).

Lakiehdotus antaa kulttuuriministerille valtuudet määrätä tv-asemien yksinoikeuksista tärkeiden tapahtumien televisioinnin yhteydessä. Valtuuksilla on tarkoitus esittää julistuksen muodossa lista sellaisista tapahtumista, joita huomattavan suuren väestönosan ulottumattomiin jäävät tv-asemat ja maksutelevisioasemat eivät saa lähettää yksinoikeudella. Tavoitteena on varmistaa, että kaikilla katsojilla on mahdollisuus seurata olennaista yhteiskunnallista mielenkiintoa herättäviä tapahtumia televisiosta joutumatta maksamaan siitä lisämaksua. Tyypillisiä tällaisia erityistapahtumia ovat suuret urheilutapahtumat.

Räjähdysmäinen kasvu
Ehdotuksen taustalla on suurten urheilutapahtumien televisiointioikeuksien hintojen räjähdysmäinen nousu viime vuosina. Markkinoilla vallitseva kilpailu uhkaa viedä siihen, että vain suorilla kuluttajamaksuilla rahoitettavilla tv-asemilla on varaa lähettää tällaisia tapahtumia. Siitä puolestaan seuraisi, että suuri osa tanskalaisista ei saisi mahdollisuutta seurata tapahtumia televisiosta. Kyse voi olla kansallisista tai kansainvälisistä tapahtumista, ja televisiointioikeuksista neuvotellaan usein kansainvälisellä tasolla. Jotta järjestelmästä saataisiin mahdollisimman tehokas, on EU-direktiivissä ja sitä myötäilevässä Tanskan lakiehdotuksessa päätetty velvoittaa jäsenvaltiot hyväksymään toistensa listat.

Direktiivin mukaan listalla mainittujen tapahtumien on oltava erityisluonteisia ja niillä tulee olla oleellista yhteiskunnallista mielenkiintoa. Lisäksi tapahtumien tulee olla sellaisen organisaation tai henkilön järjestämiä, jolla on oikeus myydä tapahtumaan liittyvät oikeudet. Käytännössä tämä tarkoittaa osaksi sitä, että listan koko on rajallinen ja muutettavissa tietyin väliajoin ja osaksi sitä, että lista voi - ainakin toistaiseksi - sisältää vain urheilutapahtumia. Listaa laadittaessa painotetaan sitä, kerääkö tapahtuma yleensä useita katsojia ja onko tapahtuma perinteisesti keskeisellä sijalla Tanskan urheilukulttuurissa. Tapahtuman merkitys ei siis saa olla riippuvainen yhden urheilutähden yksittäisestä huippusuorituksesta.

Eurooppa-komissio hyväksyy
Yhdessä urheilujärjestöjen ja tv-asemien kanssa laadittu lista koostuu seuraavista tapahtumista: kesä- ja talviolympialaiset, miesten jalkapallon MM- ja EM-kilpailut - kaikki ottelut, joissa on tanskalaisia osallistujia, sekä semifinaali- ja finaaliottelut, miesten ja naisten käsipallon MM- ja EM-kilpailut - kaikki ottelut, joissa on tanskalaisia osallistujia, sekä semifinaali- ja finaaliottelut, miesten jalkapallon Tanskan MM- ja EM-karsintaottelut ja naisten käsipallon Tanskan MM- ja EM-karsintaottelut. On huomattava, että listaa voidaan muuttaa niin, että se sisältää aina vain tärkeät tapahtumat. Muutokset tehdään jälleen neuvottelemalla asiasta urheilujärjestöjen ja tv-asemien kanssa. Eurooppa-komissio hyväksyy listan, joka sen jälkeen julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Koska lakiehdotuksen päätavoite on varmistaa, että huomattavan suuri osa väestöstä voi seurata tapahtumia maksuttomasta televisiosta, on ollut välttämätöntä määritellä, mitä käsitteet "huomattavan suuri osa" ja "maksuton televisio" tarkoittavat.

Maan kattava lähetysverkko
Koko väestön ulottuvilla ovat vain sellaiset tv-asemat, joiden ohjelmat siirretään maan kattavien maanpäällisen lähetysverkon kautta, eli Danmarks Radio ja TV2. Runsaan 60 %:n kotitalouksista arvioidaan olevan tällä hetkellä mukana yhteisantennijärjestelmässä, ja noin 10 %:lla arvioidaan olevan oma lautasantenni. Noin 30 %:llä väestöstä ei siis ole välittömästi mahdollisuutta seurata kaapeli- tai satelliittitelevision kautta lähetettäviä tapahtumia. Lakiehdotuksen mukaan tämä osuus on niin suuri, että vain Danmarks Radio (ei kuitenkaan DR2) ja TV2 täyttävät tällä hetkellä lakiehdotuksen kriteerit.

Lakiehdotuksen mukaan "maksuton televisio" kattaa kaikki sellaiset kanavat, joista vastaanottaja ei maksa erikseen yli 25 kruunua kuussa. Lupa- ja yhteisantennimaksua ei luokitella lisämaksuksi.

Tv-asemien riippumattomuuden vuoksi järjestelmä ei johda siihen, että Danmarks Radio ja TV2 olisivat velvollisia lähettämään kyseisiä tapahtumia. Yksinoikeutta sellaisen tapahtuman televisiointiin, jota kumpikaan näistä asemista ei halua lähettää, voi siksi hyödyntää oikeuksien haltija, esim. satelliitti-, kaapeli- tai maksutelevisioasema. Oikeuksien haltija voi sen lisäksi aina itse lähettää tapahtuman, kunhan myös Danmarks Radio tai TV2 saavat siihen mahdollisuuden.

Julistuksessa on edelleen tarkoitus todeta, että tapahtumat pyritään aina lähettämään suorana lähetyksenä Danmarks Radio:ssa tai TV2:ssa, mikäli sitä ei katsojien kannalta ole välttämätöntä tai tarkoituksenmukaista lähettää myöhäisempänä ajankohtana. Lisäksi siinä tullaan määräämään, että Danmarks Radio ja TV2 ilmoittavat sopivalla varoitusajalla oikeuksien haltijalle, haluavatko ne ylipäänsä televisioida tapahtuman ja tehdäänkö se siinä tapauksessa suorana vai jälkikäteen.

Lopuksi on huomattava, että mahdolliset televisiointioikeuksien hinnoittelusta syntyvät ongelmat ratkaistaan kilpailuneuvostossa, joka sellaisissa tapauksissa antaa asiasta lausunnon.

PK

Luvattomia dekoodauslaitteita ym. koskeva kielto 

Radio- ja televisiolain muutosta koskeva 29.10.1997 annettu lakiehdotus sisältää myös ehdotuksen sellaisten ns. piraattidekoodauslaitteiden ja muun välineistön kauppaamisen ym. kieltämiseksi, joiden tarkoituksena on luvattomasti avata pääsy koodattujen radio- ja tv-lähetysten pariin. Piraattidekoodauskorttien ja vastaavien välineiden myynti aiheuttaa epäilemättä suurta vahinkoa erityisesti niille radio- ja tv-asemille, joiden toiminta perustuu kuulijoilta ja katsojilta perittäviin tilaajamaksuihin. Tanskan laissa ei tällä hetkellä ole olemassa suoraa kieltoa tällaisia välineitä vastaan. Markkinointilaki antaa jonkinlaisen mahdollisuuden puuttua kyseisten dekoodauslaitteiden ja -korttien markkinointiin ja myyntiin, mutta laki ei anna tarpeeksi varmaa oikeudellista perustaa varsinaisen piraattitoiminnan lopettamiseksi.

Koodatut radio- ja televisiolähetykset
Lakiehdotus kattaa kaikki koodatut radio- ja tv-lähetykset eli sekä radio- ja tv-yhtiöiden maksullisista syistä koodaamat lähetykset että tekijänoikeudellisista syistä koodatut lähetykset.

Lakiehdotuksen tämänhetkisen tekstin mukaan ainoastaan laitteiden kauppaaminen ym. on kriminalisoitu. Yksityiskäyttö eli henkilökohtainen käyttö ja piraattidekoodauskortin hallussapito ei kuulu ehdotuksen piiriin. Kauppaamisella ym. tarkoitetaan valmistusta, tuontia, omistusta, muuttamista ja siirtämistä kuten myyntiä, lainausta, vuokrausta ja asentamista. Ehdotus kattaa myös piraattidekoodauslaitteita ja -välineistöä koskevan ilmoittelun ja muun mainonnan. Lakiehdotuksen mukaan kiellon rikkomisesta voi seurata sakkoja tai enimmillään 6 kuukautta vankeutta.

Kulttuuriministeri on tietoinen siitä, että useat toimintamuodot eivät kuulu kiellon piiriin. Esimerkiksi hakkeripiirien piraattitoiminta, jossa esimerkiksi yritetään murtaa koodeja, jää kiellon ulkopuolelle. Ministeriön mielestä piraattidekoodauslaitteiden ja -korttien ym. kauppaamisen kieltäminen on kuitenkin tämänhetkiseltä pohjalta riittävä toimenpide pysäyttämään kaikkein laajimman ja vakavimman osan piraattitoimintaa.

Eurooppa-komissio on äskettäin tehnyt direktiiviehdotuksen sellaisten palvelujen oikeudelliseksi suojaamiseksi, jotka perustuvat ns. conditional access -järjestelmiin tai koostuvat sellaisista. Tämä ehdotus kattaa myös koodatut radio- ja tv-lähetykset. Koska direktiivi voi tulla hyväksytyksi aikaisintaan vuoden 1998 syksyllä, on kulttuuriministeriön mielestä paikallaan toteuttaa kielto jo nyt, niin että on mahdollista puuttua erityisesti piraattidekoodauskorttien lisääntyvään myyntiin.

PK

Palaa sisällysluetteloon

 

KANSAINVÄLISTÄ 

Uusia signaaleja EU:n viestinpolitiikkaan 

Tilanne audiovisuaalisilla markkinoilla on tällä hetkellä toinen kuin silloin, kun päätettiin EU:n elokuva- ja televisiopolitiikan suuntaviivoista - ja kehitys kulkee yhä nopeammin. Se vaatii politiikan uudelleenmuotoilua, sanoo EU:n kulttuuri- ja viestintäkysymyksistä vastaava komissaari Marcelino Oreja.

Sen johdosta hän on äskettäin asettanut korkean tason aivo-riihen, jonka tehtävänä on esittää komissiolle neuvoja ja erilaisia näkökantoja asiaan. Digitaalitekniikka tulee muuttamaan Euroopan audiovisuaalisen alan täysin. Miten Euroopan elokuva-, tv- ja multimediateollisuus voisi saada suurimman mahdollisen hyödyn tästä kehityksestä? Miten kansallisen tason ja Euroopan tason viranomaisten tulisi kohdata sen mukanaan tuomat haasteet? Mm. näitä kysymyksiä on kyseisen ryhmän tarkoitus pohtia. Asiaa koskeva raportti julkaistaan vuoden 1998 syyskuussa.

Jo ennen sitä - 6.-8. huhtikuuta ensi vuonna - keskustellaan tästä ja muista vastaavista kysymyksistä Birminghamissa pidettävässä suuressa viestinpoliittisessa konferenssissa "Challenges and Opportunities of the Digital Age", jonka järjestäjinä ovat Englannin hallitus ja EU-komissio (osoite: http://www.europa.eu.int/en/comm/dg10/avpolicy/eac/announce.htm).

Euroopan monimuotoisuus
Orejalla vaikuttaa olevan jo nyt erinäisiä ideoita tulevaa politiikkaa varten. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on mm. korostanut tarvetta kehittää uudentyyppisiä av-tuotteita käyttämällä uutta tekniikkaa ja viemällä eurooppalaisia tuotteita uusille markkinoille Keski- ja Itä-Eurooppaan, Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Siinä voimme hyödyntää Euroopan kielten ja kulttuurien monimuotoisuutta, tähdentää Oreja.

Komissaari on melko kriittinen sitä tapaa kohtaan, jolla digitaalitelevisiota kehitetään Euroopassa. Useimmat toimijat ovat päättäneet pitäytyä kansallisilla markkinoilla. Se ei kuitenkaan riitä siihen, että toiminnasta tulisi kannattavaa. Miksi ei hyödynnetä koko EU:n sisämarkkinoita tai ainakin suurempia osia siitä, ihmettelee Oreja, joka varmasti ilahtuu kuullessaan pohjoismaisesta digitaalitelevisioyhteistyöstä.

Elokuvateollisuus
Orejalla on näkemyksensä myös elokuvasta. Jotta voitaisiin kilpailla amerikkalaisten yhtiöiden kanssa, tarvitaan erinäisiä muutoksia, kirjoittaa hänen pääosastonsa (GD X) äskettäin julkaistussa Euroopan elokuvateollisuuden analyysissa. 80 % eurooppalaisista elokuvayhtiöistä tuottaa tällä hetkellä vain yhden elokuvan vuodessa, ja myös niiden jakelu on hyvin hajanaista. Pääosastossa tunnutaan suhtautuvan myönteisesti Euroopassa havaittavissa oleviin keskittämistendensseihin. Elokuvien kehittämiseen ja markkinointiin panostetaan myös aivan liian vähän, ja elokuvatuotantoon ei investoida paljoakaan. Mutta Euroopan investointipankin tuettua alaa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 myös monet muut pankit harkitsevat alaan panostamista, kirjoittaa GD X selvästi tyytyväisenä. EU:n parlamenttia näyttää huolestuttavan se, miten uusi tekniikka tulee vaikuttamaan lehdistöön. Lokakuussa annettiin julkilausuma, jossa painotetaan lehdistön merkitystä demokratialle ja kehotetaan komissiota mm. analysoimaan niitä ongelmia, joita lehdistö ja uutistoimistot kohtaavat kilpailussa uusien tietotekniikkapalvelujen kanssa. (osoite: http://www.europarl.eu.int/plenary/en/default.htm - report nr. A4- 0289/97)

Enemmän vai vähemmän EU-tukea?
Aikooko EU panostaa av-alalle vai ei? Asiasta on viime aikoina annettu ristiriitaisia signaaleja. Aikaisemmin tänä vuonna puhuivat sekä komissio että parlamentti innokkaasti sen puolesta, että EU:n rakennerahaston varoista myönnettäisiin enemmän rahaa kulttuuriin. "Kaikki kulttuuritoiminnan kategoriat otetaan huomioon", kirjoitti parlamentti mietinnössään. Lisäksi komission ehdotuksessa uudeksi tutkimus- ja kehitysohjelmaksi todetaan mm., että tukea saavat "innovative forms of multi-media content, including audiovisual content..". Nyt voivat lisäksi kaikenlaiset arkistot - mm. valokuva-, elokuva- ja äänitearkistot - saada tukea uuden kulttuuriperintöohjelman Raphaelin kautta.

Parlamentin ensimmäisessä vuoden 1998 EU-budjettia koskevassa äänestyksessä lokakuussa poistettiin kuitenkin eräitä budjettikohtia, jotka koskivat mm. tukea elokuvafestivaaleille, Audiovisual Eurekalle ja Strasbourgissa sijaitsevalle Audiovisual Observatorylle. Myöskään komission suunnittelemalle av-tuotannon takuurahastolle ei myönnetty niitä 20 miljoonaa ecua, jotka kulttuurivaliokunta oli sille varannut. Parlamentin mukaan on tärkeämpää koota rahaa EU:n työllisyyspakettia varten. Muissa yhteyksissä puhutaan usein siitä, että juuri av-teollisuus voi luoda runsaasti uusia työpaikkoja. Mutta ehkä asiasta ei olla aivan vakuuttuneita.

- Poliitikkojen joukossa on monia, jotka eivät vielä ole ymmärtäneet sitä, että elokuva on tänä päivänä vahvempi kuin teräs, kommentoi parlamentin kulttuurivaliokunnan jäsen, englantilainen Carol Tongue.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että komissio mahdollisesti löytää rahaa edellä mainittuun tarkoitukseen muilta tahoilta, mm. siirtämällä käyttämättömiä varoja tämän vuoden budjetista seuraavalle vuodelle.

Tietotekniikka: säädelläkö vai eikö säädellä?
Viime aikoina on painostus erilaisten tietoverkkoja koskevien sääntöjen käyttöönottamiseksi voimistunut entisestään. Brysselissä navigoidaan urheasti kahdenlaisten vaatimusten välillä: niiden, joiden mukaan Internetin "viemärit" on puhdistettava, ja niiden, jotka pitävät kaikkia sääntöjä uhkana sananvapaudelle. Näin tapahtui myös maailmanlaajuisia tietoverkkoja käsittelevässä eurooppalaisessa ministerikokouksessa, joka pidettiin kesäkuussa Bonnissa. Kokoukseen osallistui ministereitä koko Euroopasta, ei siis vain EU-maista. Kaikkien mahdollisten sääntelyjärjestelmien tulee "oikealla tavalla tasapainottaa ilmaisunvapauden ja yksityisen ja julkisen edun suojelu, varsinkin alaikäisten suojelu, ja varmistaa kuluttajansuoja", sanotaan ministerien yhteisessä julistuksessa (osoite: http://www2.echo.lu/bonn/conference.html).

Yhteinen säännöistä vastaava viranomainen?
EU:n teollisuusasioita, tietojenkäsittelyä ja televiestintätekniikkaa koskevista kysymyksistä vastaavan komissaarin Martin Bangemannin mielestä pitäisi ottaa käyttöön yhteinen "European Communications Act", joka kattaa infrastruktuurin, palvelut ja sisällön. Ehkä meidän pitäisi myös perustaa yksi ainoa säännöistä vastaava viranomainen koko EU:ta varten, hän sanoo. Mutta tällaisia ajatuksia eivät varmasti jaa kaikki komission jäsenet, varsinkaan ei kulttuuri- ja viestintäkysymyksistä vastaava komissaari Marcelino Oreja. Verkoissa olevan laittoman materiaalin, esim. lapsipornon, torjumiseksi tarvitaan tehokkaampaa poliisiviranomaisten välistä kansainvälistä yhteistyötä, sanotaan Brysselissä.

Verkon sisällöstä juridisesti vastuussa olevaa tahoa on kuitenkin vaikea nimetä. Tästä asiasta Bonniin kokoontuneet ministerit kirjoittivat, että "välittäjiä, kuten verkko-operaattoreita ja yhteyksien tarjoajia, ei yleensä tulisi pitää vastuullisina sisällöstä." Sellaisen materiaalin kohdalla, joka on laillista mutta jota voidaan pitää alaikäisille vahingollisena, tulee käyttää itsesääntelyä, sisällön luokittelun ja suodatustekniikan yhdistelmää. Sisällön luokittelun tulee kuitenkin "täyttää käyttäjien tarpeet ja ottaa huomioon Euroopan kulttuurien ja kielten monimuotoisuus", kirjoittivat ministerit.

Itsesääntely
Komissio julkisti marraskuussa raportin ja ehdotuksen neuvoston suositukseksi alaikäisten suojelemiseksi av- ja tietotekniikka-alalla (KOM (97)570). Siinä suositellaan kansallisella tasolla tapahtuvaa itsesääntelyä, joka perustuu tiettyihin yhteiseurooppalaisiin suuntaviivoihin. Jäsenmaiden tulee tehdä yhteistyötä myös muulla tavoin, mm. vaihtamalla kokemuksia ja koordinoimalla valitusjärjestelmää ja taistelua verkon laitonta sisältöä vastaan (ks. myös s. 1). Toinen kysymys, josta keskustellaan vilkkaasti tällä hetkellä, on se, minkälaisia sääntöjä tulisi soveltaa tekijänoikeuksiin tietoyhteiskunnassa. Tästä asiasta on tehty ehdotus EU-direktiiviksi, joka EU-komission odotetaan antavan ennen joulua. Lokakuussa parlamentti kehotti "turvaamaan hyvän oikeudellisen suojan ja positiivisen tasapainon tekijöiden, tuottajien, kustantajien ja esittävien taiteilijoiden sekä oikeuksien haltijoiden ja käyttäjien välillä.." Parlamentin mielestä myös ns. "ideaalinen oikeus" - joka antaa tekijöille oikeuden saada nimensä esiin omaan työhönsä ja mahdollisuuden valittaa sen mahdollisesta hankaloittamisesta - tulee tunnustaa koko Euroopassa (ks. osoitteesta http://www.ispo.cec.be/infosoc/promo/speech/geneva.html).

Brysselissä ollaan hyvin tietoisia siitä, että tietoverkkoja koskevien sääntöjen laatiminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Se ei kuitenkaan riitä komissaari Martin Bangemannin mielestä, joka useissa yhteyksissä tänä syksynä on peräänkuuluttanut uutta maailmanjärjestystä, "a new world order and international charter for global communications".

Lisää rahaa verkkojen sisällön kehittämiseen
EU:n sisällä on jo nyt useita mahdollisuuksia saada tukea erilaisiin tietoteknisen alan "sisältökehittelyihin", mm. INFO-2000-ohjelman kautta. Ehkä siitä voi kehkeytyä muutakin. "... on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota laadukkaan eurooppalaisen sisällön ja laadukkaiden palvelujen tarjoamiseen ...", lukee Bonnissa kesäkuussa pidetyn maailmanlaajuisia tietoverkkoja käsitelleen eurooppalaisen ministerikokouksen laatimassa julistuksessa (osoite: http://www2.echo.lu/bonn/conference.html). Ajatellaan, että on tärkeää stimuloida eurooppalaista sisältö- ja palveluteollisuutta niin, että siitä tulee vahva ja monipuolinen, ja kannustetaan erilaisia multimediatuotannon muotoja: "Ministerit edistävät aktiivisesti sisältöön ja palveluihin liittyvää innovointia Euroopan audiovisuaalisen alan, televiestinnän ja kustantajien välisen vuorovaikutuksen kautta", todetaan julistuksessa.

Anna Celsing/Bryssel

Palaa sisällysluetteloon

 

PERSPEKTIIVI 

Pohjoismaat - kansallisten mediajättien kotimarkkina-alue 

Pohjoismaat ovat kaikki erikseen pieniä markkina-alueita. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat markkinoiden kannalta hyvin houkuttelevan alueen, sillä elintaso on kaikissa maissa korkea ja maiden väliset taloudelliset esteet pienet.

Useimmilla aloilla on luonnollista pitää Pohjoismaita kotimarkkina-alueena ja vakaana tukikohtana laajentumisen jatkamiselle. Yhdeksi tärkeäksi syyksi Norsk Data -yrityksen epäonnistumiseen mainitaankin usein se, että yhtiö ohitti Pohjoismaat laajentuessaan ulkomaille. Norja yksin ei riittänyt kiinnekohdaksi.

Pohjolasta tuli jo aikaisessa vaiheessa viestintäalan kotimarkkina-alue. Tunnettu pohjoismainen viikkolehdistöpioneeri on tanskalainen kustantaja Carl Aller (1845-1926), joka vuonna 1877 perusti Allers Familie-Journal -lehden. Kirjallisuusveteraani Per Rydén Lundista toteaa kirjassaan Veckopressen i Sverige (1979), että Carl Aller hyödynsi kansainvälistä kuva-aineistoa skandinaavisessa viikkolehdessään. Tuloksena oli Rydénin mukaan se, että Jyllannin ja Norrlannin pienviljelijät saivat nähdä enemmän Borneon eläinmaailmaa ja Venetsian palatseja kuin omaa ympäristöään. Vaikka Carl Aller aloittikin toimintansa jo kauan aikaa sitten, täydensi Carl Aller Etablissement A/S vasta muutamia vuosia sitten kotimarkkinastrategian viemällä Se og Hør -julkkislehden Suomen markkinoille, jossa lehden nimeksi tuli 7 päivää.

Yritysostot
Meidän aikanamme löytyy myös esimerkkejä viestintäalan yrityksistä, jotka hyödyntävät Pohjoismaiden muodostamaa kotimarkkina-aluetta tuotteidensa myynnissä. Suurimmat menestykset löytyvät erikoisaikakauslehdistöstä (esim. Bonniers-kustantamo), pienimmät puolestaan televisioalalta.

Kinnevikin omistuksessa olevasta TV3-kanavasta piti alun perin tulla skandinaavinen tv-kanava, esikuvana mm. SAS-lentoyhtiö. Toiminta alkoi vuonna 1987. Pian sen jälkeen osoittautuivat Skandinavian maiden väliset kielelliset esteet kuitenkin odotettua suuremmiksi, ja TV3 oli jaettava tanskalaiseen, norjalaiseen ja ruotsalaiseen kanavaan.

Viime vuosina on tanskalaisten, suomalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten viestintäyritysten pohjoismainen ekspansio tapahtunut ensi kädessä yritysostojen kautta. Myös Allers on osallistunut kehitykseen, mutta huomattavasti pienemmässä määrin ja melkein yksinomaan Norjassa.

Kasvavaan kiinnostukseen yritysostoja kohtaan on vaikuttanut osaltaan vilkas kansallinen keskustelu viestintäalan keskittymisestä ja vaatimukset valtiollisten vastatoimien aloittamisesta. Kansallisilla kotimarkkinoillaan liian hallitsevaan asemaan nousseet viestintäyritykset ovat pitäneet yritysostoja muista Pohjoismaista sopivana tapana jatkaa laajentumista ilman keskeytyksiä.

Arveluttavaa
Ensimmäisiä Pohjoismaiden välillä tapahtuneita yrityshankintoja ei katsottu suopein silmin. Ne herättivät epäilyksiä kansallisesti ja poliittisesti. Norjassa ei pidetty siitä, että suomalainen Sanoma-konserni vuonna 1986 osti norjalaisen kaapeli-televisioyhtiön Jancon, jonka toiminta Oslossa, maan pääkaupungissa, oli laajaa. Kun Bonniers 1990-luvun alussa otti haltuunsa Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin, se hyväksyttiin lähinnä siksi, että se ainakin esti yritystä joutumasta tanskalaisten (Allers) tai, mikä vielä pahempaa, saksalaisten (Springers) käsiin. Edellinen olisi vielä käynyt päinsä, jälkimmäinen kuitenkaan luultavasti ei. Bonniersille esitetty tarjous ostaa osakkeita Schibstedistä ja sitä kautta konservatiivisesta Aftenpostenista herätti välittömästi vastalauseita liberaalin Dagens Nyheterin päätoimittajan taholta. Kauppoja ei syntynyt.

Kansalliset mediajätit
Edellä kuvatut tapahtumat tuntuvat tällä hetkellä hyvin kaukaisilta. Pohjoismaista on tullut kansallisten mediajättien kotimarkkina-alue. Bonniers osti Tidnings AB Mariebergin kautta itselleen osuuden Aamulehti-yhtymästä, Suomen toiseksi suurimmasta sanomalehtikonsernista, joka julkaisee vähintään yhtä konservatiivista sanomalehteä. Dagens Nyheterin päätoimittajalta ei kuulunut protesteja.

Mielipiteet kääntyivät lopullisesti, kun Schibsted vuonna 1996 avosylin hyväksyttiin sosiaalidemokraatisen Aftonbladetin ostajaksi. Myyjä oli ammattiliittojen keskusjärjestö LO, joka 1950-luvun puolivälissä oli ostanut lehden talousmies Torsten Kreugeriltä.

Kun norjalainen viestintäyritys Orkla vuoden 1997 syksyllä osti osuuden Luulajassa ilmestyvästä Norrländska Socialdemokraten -lehdestä, se ohitettiin melkein huomaamatta. Kukaan ei edes kysynyt, miksi ostajana ei ollut Norjassa niin ekspansiivinen sosiaalidemokraattinen lehdistö.

Suomessa Aamulehti, jonka osaomistajana on Marieberg, paransi asemiaan fuusioitumalla vuoden 1997 keväällä MTV:n, Suomen ensimmäisen kaupallisen tv-kanavan, kanssa. Uusi Alma Media -nimen saanut konserni osti äskettäin suuren määrän osakkeita Ruotsin kaupallisesta TV4-kanavasta.

Tämä sai aikaan korotetun valmiustilan kulttuuriministeriössä, joka harkitsi oston pysäyttämistä mutta joka sen sijaan päätti vastatoimena vahvistaa taloudellisesti julkisen palvelun yrityksiä (Sveriges Radio ja Sveriges Television).

Vastavoimia
Kun kansalliset mediajätit ostavat naapurimaiden yrityksiä, niistä tulee toistensa vastavoimia kansallisilla markkinoilla. Ostamalla Aftonbladetin Schibstedistä tuli Bonniersin vastavoima, samoin kuin Bonniers ostamalla osuuden Aamulehti-konsernista vahvisti tämän asemaa Suomen markkinoiden toiseksi suurimpana viestintäyrityksenä kilpailussa Sanoma-konsernin ja Helsinki Median kanssa, jotka puolestaan yhdessä muodostavat Suomen johtavan mediaryhmän. Näitä eri Pohjoismaiden välillä tapahtuneita yritysostoja koskevat kommentit ovat vastavoimaperiaatteen pohjalta käsitelleet lähinnä ostojen seurauksia ostetun yrityksen kannalta.

Aftonbladetille on katsottu hyväksi saada omistajakseen Schibsted. Aftonbladetista oli hyvää vauhtia tulossa Ruotsin markkinoiden suurin iltapäivälehti, mutta Schibstedin kauppa takasi sen, että lehti ei kompastuisi maalilinjalla.

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että kun kuulee pessimistisiä ennustuksia Ruotsin iltapäivälehdistön jäämisestä vain yhden lehden varaan, niin ymmärtää ennustajien tarkoittavan Aftonbladetia eikä Expresseniä.

Kun Orkla osti osuuden Norrländska Socialdemokraten -lehdestä, se oikeastaan poikkesi periaatteestaan ostaa vain johtavia aluelehtiä. Norrländska Socialdemokraten on painoskooltaan suurin Norrbottenissa, mutta ei ilmestymispaikkakunnallaan Luulajassa, jossa johtoasema on konservatiivisella Norrbottens-Kuriren -lehdellä. Siihen ei ehkä kannata kiinnittää huomiota, sillä Orklan omistuksessa Norrländska Socialdemokratenin edellytykset johtopaikan valloittamiseen Luulajassa ovat parantuneet.

TV4:n toiminnalle suomalaisella omistuksella voi olla suuri merkitys. Saavutettuaan alussa asettamansa tavoitteet, jotka koskivat osaksi television kehittämistä ja käyttämistä mainosvälineenä, osaksi kanavan noteeraamista Tukholman pörssissä, tuntee TV4 itsensä nyt hieman neuvottomaksi tulevan kehityksen suhteen. Yritys tarvitsi vitamiiniruisketta, jota kukaan alusta asti mukana olleista omistajista ei voinut antaa. Niillä oli liian vähän kokemusta televisiotoiminnasta erityisesti verrattuna 40 vuotta alalla toimineeseen MTV-kanavaan.

Pitkät perinteet
Useimmilla nyt Pohjoismaita kotimarkkina-alueenaan pitävillä kansallisilla mediajäteillä on pitkät perinteet. Kolme suurinta toimijaa ovat seuraavat vanhat sanomalehtisuvut: ruotsalainen Bonnier, jolla on omistus Bonniers-yhtiössä ja Tidnings AB Marieberg -yhtiössä, suomalainen Erkko, jonka omistuksessa on Sanoma-konserni ja Helsinki Media sekä norjalainen Schibsted. Samaan ryhmään, kuitenkin ilman samaa arvokkuutta, kuuluu myös lehtisuku Aller. Suuriin toimijoihin on lisäksi luettava Egmont, jonka omistaa sen perustajan Egmont Petersenin työtä jatkava säätiö. Wallenbergin vetäydyttyä TV4-kanavan omistuksesta viestintäyrityksissä on mukana enää kaksi teollisuusyritystä: norjalainen Orkla Media ja ruotsalainen Kinnevik.

Pohjoismaiset julkisen palvelun yritykset
Edellä mainittujen seitsemän suuren pohjoismaisen viestintäyrityksen lisäksi on vielä mainittava pohjoismaiset julkisen palvelun yritykset. Ruotsin hallituksen panostus radio- ja televisioalan julkisen palvelun yrityksiin muodostaakseen niiden kautta vastavoiman mediajäteille voi houkutella muita Pohjoismaita tekemään saman. Se voi jopa johtaa pohjoismaisten julkisen palvelun yritysten yhteistyön tehostumiseen samassa tarkoituksessa.

Koska media-alalla on vaikea taata kilpailuedellytyksiä lakiteitse, on kiinnostus vastavoimien luomiseen kasvanut, viime aikoina myös poliittisesti vastuullisella taholla. Tähänastinen tulos viittaa siihen, että vastavoimaperiaatteen soveltamisen edellytykset ovat suotuisat Pohjoismaissa. Se johtuu varsinkin siitä, että Pohjoismaissa on kehittyneet radio- ja televisioalan julkisen palvelun yritykset, joita rahoitetaan yksinomaan lupamaksuilla. Siten ne voivat toimia markkinoiden vastavoimina tarvitsematta kuitenkaan olla niistä suoraan riippuvaisia ja estämättä kansallisia pohjoismaisia mediajättejä käyttämästä Pohjoismaita kotimarkkina-alueenaan ja laajentumisen tukikohtana.

Karl Erik Gustafsson
joukkoviestintalouden professori
Göteborgin yliopisto


Palaa sisällysluetteloon