svane.jpg - 8028 Bytes Nordisk Medie Nyt

Ensimmäinen neljännesvuosijulkaisu 1997
  
    Suomenkielinen pääsivu | Arkisto – neljännesvuosijulkaisut | Yleiskatsaus   
  Sisältö

Islanti   |   Norja   |   Ruotsi   |   Suomi   |   Tanska   |   Pohjola  |   Perspektiivi

  Medier i Norden neljännesvuosijulkaisut
löytyvät suomenkielisinä verkkojulkaisuina aina vuodelta 1994. Julkaisut sisältävät suomenkielisen koosteen skandinaavisilla kielillä ilmestyvästä Medier i Norden: Resymé –julkaisun tiedotteista.

Medier i Norden (entinen Nordisk Medie Nyt) -sivujen sisältö on vapaasti lainattavissa mikäli lähde mainitaan selvästi.

  Päätoimittaja                                           Vastaava toimittaja
Terje Flisen (TF)                                         Pääjohtaja Søren Christensen
Postboks 1726 Vika                                   Pohjoismaiden ministerineuvosto,
0121 Oslo, Norge                                       Store Strandstræde 18
Puh. + 47 22 20 80 61                                DK-1255 København K., Danmark

Medier i Norden (aikaisemmin Nordisk Medie Nyt) ISSN 1396-9331 – elektroninen julkaisu.

 

ISLANTI 

TV 3 lopetettu  

TV 2:n omistava Det islandske radioselskab A/S on äskettäin ostanut TV 3:n toiminnasta vastaavan Islandsk multimedia A/S -yhtiön kaikki osakkeet. TV 3:n osakkeenomistajat ovat puolestaan saaneet 9 %:n osuuden radioyhtiöstä. Uutinen oli odottamaton, sillä yleisesti luultiin TV 3:n valmistautuvan tiukempaan kilpailuun TV 2:n kanssa.

Islandsk multimedia A/S otti TV 3:n haltuunsa viime vuoden lokakuun lopulla Det islandske tv A/S -yhtiön jouduttua luopumaan kanavasta, kuten NMN:n edellisessä numerossa (4/96) kerrottiin. Yhtiön osakepääoma korotettiin joulukuun lopussa 30 miljoonaan Tanskan kruunuun, ja sitä suunniteltiin korotettavan vielä 15 - 20 miljoonaa lisää tämän vuoden alussa. Nämä järjestelyt sekä neljän TV 2:n palveluksessa olleen avainhenkilön palkkaaminen näyttivät merkitsevän kilpailun kiristymistä Islannin televisiomarkkinoilla. TV 3:n toiminnan uudelleensuunnittelun yhteydessä huomattiin kuitenkin, että yhtiön pääomantarve oli suurempi kuin aikaisemmin oli arvioitu eli ensi vuonna noin DKK 80 miljoonaa lainoina ja osakepääomana. Kaiken kaikkiaan toimintaan todettiin tarvittavan 20 - 30 miljoonaa Tanskan kruunua luultua enemmän. Islandsk multimedia A/S -yhtiön osakkeenomistajien ja Det islandske radioselskab -yhtiön johdon välisissä neuvotteluissa tultiin lopulta siihen tulokseen, että radioyhtiö ottaa omistukseensa Islandsk multimedia -yhtiön ja samalla kilpailijansa TV 3:n.

Islandsk multimedia A/S -yhtiön uusi johtokunta päätti ensimmäisessä kokouksessaan lopettaa TV 3:n ohjelmien lähetykset. TV 2:n ei niin muodoin tarvitse tulevina vuosina pelätä kotimaista kilpailua tilaus-tv:n taholta, joten sillä on paremmat menestymismahdollisuudet odotettavissa olevassa kilpailussa ulkomaisten satelliittiyhtiöiden kanssa. Sopimuksen mukaan pyrkimyksenä on panna Det islandske radioselskab A/S -yhtiön osakkeita myyntiin yleisille osakemarkkinoille pikapuoliin.

Kilpailuvirasto tulee todennäköisesti hankkimaan tietoja TV 2:n ja TV 3:n yhdistämisestä ja tutkimaan, rikkooko se kilpailulakia. Syy televisioalalla tapahtuviin toimenpiteisiin on kilpailuviraston mukaan omistuksen keskittyminen yhä harvempiin käsiin. Kilpailuvirasto voi kieltää tai peruuttaa liikeyritysten yhdistymisen, mikäli virasto katsoo sen olevan välttämätöntä kilpailun säilymisen kannalta, mutta sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi ole tapahtunut.

Opetusministeri Björn Bjarnason toivoo TV 2:n ja TV 3:n yhdistymisen johtavan siihen, että tv-yhtiöt lopettavat toisiinsa investoimisen ja käyttävät sen sijaan enemmän rahaa islantilaisen ohjelmatoiminnan kehittämiseen. Hänen mukaansa yksityisten tv-asemien yhdistäminen ei kuulu erityisesti ministeriön toimialaan, mutta yleisradiolautakunta, joka on itsenäinen lautakunta, tulee tarkastamaan prosessin. Lautakunta jakaa kanavat, ja toimiluvanhaltijoilla on velvollisuus ilmoittaa sille muutoksista.

JG

Elokuvarahasto jakoi yhdeksän miljoonaa  

Neljä tuottajaa sai tukea Islannin elokuvarahastolta elokuvien tuotantoon tälle vuodelle, ja kolmelle muulle luvattiin tukea ensi vuonna. Tämän vuoden tuotantotuki jakautuu seuraavasti: elokuva Perler og svin, jonka ohjaajana on Oskar Jonasson ja tuottajana Islannin elokuvakonserni (Islenska kvikmyndasamsteypan), sai DKK 1,7 miljoonaa, elokuva Sporløst, jonka ohjaajana on Hilmar Oddsson ja tuottajana Tnab, sai DKK 1,8 miljoonaa, ja elokuva Dansen, ohjaaja August Gudmundsson ja tuottaja Isfilm, sai DKK 2,4 miljoonaa. Lopuksi myönnettiin vielä 2,2 miljoonaa Tanskan kruunua elokuvalle Stikfri, jonka ohjaaja on Ari Kristinsson ja tuottaja Islannin elokuvakonserni.

Käsikirjoitusten kirjoittamiseen myönnettiin miljoona Tanskan kruunua.

Tukea annettiin kymmenelle käsikirjoitukselle, joista myöhemmin tänä vuonna valitaan kuusi parasta, jotka saavat lisätukea. Niistä valitaan lopuksi kolme parasta, joista kullekin myönnetään 100.000 Tanskan kruunua. Rahastolla ei ole koskaan aikaisemmin ollut jaettavanaan yhtä paljon rahaa - yhteensä noin DKK 9 miljoonaa; elokuvarahastolle myönnettiin 2,5 miljoonan Tanskan kruunun suuruinen lisärahoitus valtion tulo- ja menoarvion parlamenttikäsittelyssä ennen joulua, ja rahaston hallitus päätti käyttää sen lyhentämättömänä elokuvatuotantoon.

Elokuvarahaston tuki on keskimäärin 25 % tällä kierroksella tukea saaneiden elokuvien kokonaistuotantokustannuksista.

JG

Elokuvaohjaajat arvostelevat kaupunginvaltuustoa 

Elokuvaohjaajien yhdistys on kiinnittänyt huomiota siihen, että elokuvataide on lähes kokonaan syrjäytetty Reykjavikin kaupungin kulttuuritoiminnassa. Eräässä ohjaajien julkilausumassa sanotaan muun muassa, että kaupungissa on teattereita ja näyttelytiloja, joiden toiminnasta Reykjavikin kaupunki vastaa joko kokonaan tai osaksi, mutta elokuvasektorilla ei löydy yhtään elokuvateatteria, jolla olisi kunnianhimoa ja tavoitteita esitellä ja näyttää elokuvia taiteena tai joka täyttäisi sen tehtävän, joka ns. cinemateekeilla on naapurimaissa.

Tässä yhteydessä viitataan yhdistyksen viime vuoden syksyllä lähettämään asiakirjaan, jossa ehdotettiin, että Reykjavikin kaupunki osallistuisi maan elokuvatuotantoon myöntämällä vuosittaisen avustuksen Reykjavikin elokuvarahastoksi nimettävään rahastoon. Rahaston tärkein tehtävä olisi uusien projektien ja henkilöiden tukeminen elokuvatuotannossa. Lisäksi rahaston varoilla perustettaisiin erityinen elokuvateatteri, jonka tehtävänä olisi elokuvatarjonnan monipuolistaminen ja islantilaisten ohjaajien tekemien elokuvien esittäminen. Yhdistyksen hallitus tapasi myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, jonka huomiota kiinnitettiin siihen, että elokuvataide on "yksi niistä taiteenlajeista, jotka ovat täysin syrjässä kaupungin taide-elämälle myöntämän tuen piiristä".

JG

300 projektia hakee tukea ohjelmatoimintaan 

Radioasemien kulttuurirahaston hallitus ilmoitti tämän vuoden tammikuussa ohjelmatoimintaan tarkoitetun tuen hakumahdollisuudesta. Hakuaika meni umpeen 8. helmikuuta. Siihen mennessä hakemuksia oli tullut vajaalta 300 projektilta 54 miljoonan Tanskan kruunun edestä. Projektien budjettien loppusumma oli noin DKK 160 miljoonaa, mutta jaettavana on vain 5 miljoonaa. Rahaston tavoite on radiotoimintalain mukaan "...antaa tukea sellaisen kotimaisen ohjelmatoiminnan vahvistamiseen, joka tähtää kulttuurialan edistämiseen ja valistukseen."

JG

Multimediaa kuulovammaisille  

Kuulovammaisten kommunikaatiokeskus on esitellyt multimediauutuuden, johon kuuluuu kaksi osaa: Odinn ja Völundur. Odinn on islantilainen synteettistä puhetta tuottava kone ja Völundur ohjelma, joka liittää yhteen tekstin ja viittomakielen multimedian keinoin.

Ohjelmaa käytetään kielten opetusmateriaalin laatimisessa kuulovammaisille. Työn alla on lisäksi materiaaliin liittyvä sanakirjaohjelma. Molemmista ohjelmista on suurta hyötyä islannin viittomakielen tutkimuksessa. Uutuus on epäilemättä suureksi avuksi kuulovammaisten opetuksessa Islannissa, ja se avaa myös mahdollisuudet kehittämis- ja myyntitoiminnalle kansainvälisillä markkinoilla.

JG

Islannissa Euroopan halvimmat Internet-maksut  

Maaliskuun puolivälissä julkaistun OECD-raportin mukaan Islannin Internet-käyttäjien verkkomaksut ovat pienet. 20 verkkotuntia kuukaudessa maksaa islantilaiselle n. 35 US-dollaria, kun esim. saksalaiset joutuvat maksamaan yli kaksinkertaisen summan.

Meksikossa, Irlannissa ja Itävallassa on korkeimmat hinnat, lähes 90 US-dollaria kuukaudessa. Amerikkalaiset Internet-käyttäjät puolestaan maksavat samasta ajasta alle 30 US-dollaria.

TF/Daily News from Iceland

Palaa sisällysluetteloon

 

NORJA 

Uusi asetus yleisradiolakiin 

Valtioneuvosto hyväksyi 28. helmikuuta uuden yleisradiotoimintaa koskevan yhteisasetuksen. Asetus astui voimaan välittömästi korvaten samalla mm. aikaisemmat asetukset kaapelilähetyksistä, mainonnasta yleisradiossa sekä yleisradio-ohjelmien sponsoroinnista jne. Lisäksi uuteen yhteisasetukseen on otettu mukaan 5.1.1996 säädetty asetus lähiyleisradiosta.

Asetus sisältää yleisiä määräyksiä mm. kansainvälisten sääntöjen soveltamisesta sekä yleisradiotoimiluvan myöntämisestä ja käytöstä.

Eurooppalaisten ohjelmien kiintiöt Norjan televisiossa
Jotkin määräykset merkitsevät ETA-sopimuksen televisiodirektiivin yksityiskohtaisempaa toteuttamista kuin tähän saakka mm. eurooppalaisten ohjelmakiintiöiden kohdalla. Vähintään 50 % television lähetysajasta (uutisia, urheilulähetyksiä jne. lukuunottamatta) on varattava eurooppalaiselle tuotannolle. Vähintään 10 % lähetysajasta (uutisia, urheilulähetyksiä jne. lukuunottamatta) on varattava riippumattomien televisioyhtiöiden tuottamille eurooppalaisille ohjelmille.

EFTA:n valvontaelin vaatii joka valtiolta tilastotietoja mm. uusien, ts. viimeisen viiden vuoden aikana laadittujen ohjelmien osuudesta. Kun NRK, TV2 ja TVNorge viimeksi raportoivat EFTA:lle/EU:lle, yhdelläkään niistä ei ollut tilastotietoja uusista ohjelmista.

Mainonta
Lapsille suunnattuja mainoslähetyksiä koskeviin määräyksiin on tehty joitakin muutoksia. Lasten mukanaoloa mainoksissa ja muita seikkoja korostetaan arvioitaessa sitä, onko mainos tarkoitettu erityisesti lapsille. Asetuksessa määritellään myös, minkälaista ohjelmaa on pidettävä lastenohjelmana. Kuluttaja-asiamies valvoo jatkossakin mainontaa ja lapsia koskevia määräyksiä. Nykyisen käytännön mukaisesti asetus sisältää määräyksen siitä, että elokuvissa ja televisioelokuvissa sallitaan mainoskatkoja, mikäli ne kestävät vähintään 20 minuuttia.

Kaapelilähetykset
Velvollisuus siirtää NRK:n ja TV2:n lähetyksiä kaapeliverkossa säilyy samoin kuin velvollisuus siirtää maalähettimistä lähetettäviä yleisen paikallistelevision lähetyksiä. Kuten aikaisemminkin tarvitaan tilaajien enemmistöltä suostumus muiden kanavien lähettämiseen.

Jos kaapeliverkoissa siirretään ETA-maiden tai muiden Euroopan neuvoston maiden rajat ylittävää televisiotoimintaa koskevan sopimuksen allekirjoittaneiden maiden kanavia, joiden ohjelmissa on Norjan määräysten vastaisia mainoskatkoja, lähettämistä ei voi kieltää. Sitä vastoin muista kuin ETA-maista tulevissa lähetyksissä suora mainonta voidaan kieltää.

Rangaistusmääräykset
Yhtaikaa yhteisen asetuksen kanssa astuivat voimaan yleisradiolain uudet rangaistusmääräykset. Niissä todetaan, että mainos tai sponsorointisääntöjä rikottaessa voidaan vaatia maksettavaksi rangaistusmaksu. Maksu voidaan laskea kahdella eri tavalla riippuen siitä, onko rikkomus objektiivisesti mitattavissa vai onko se osoitettava arvioinnin perusteella.

Kun mainosten määrää ja sijaintia koskevia sääntöjä rikotaan, rangaistusmaksu lasketaan tietystä summasta, joka kerrotaan rikkomishetkellä lähetystä seuranneiden kuulijoiden tai katsojien lukumäärällä. Perussumman pohjaksi otetaan yleisradioyhtiöiden mainoshinnat. Kun muita mainostai sponsorointisääntöjä rikotaan, rangaistusmaksu lasketaan arvioimalla, kuinka paljon sääntöjen rikkominen on hyödyttänyt yhtiötä.

MU

Viestinten omistussuhteet - toimenpiteitä monipuolisuuden turvaamiseksi 

Hallitus haluaa estää sellaiset lehdistön ja yleisradion omistuskeskittymiset, jotka saattavat olla uhkana moninaisuudelle ja todellisille mielipiteenilmausmahdollisuuksille. Lakiehdotuksessaan se ehdottaa perustettavaksi valvontaelimen, jonka on määrä valvoa viestinten omistussuhteita ja estää omistussuhteiden liiallista keskittymistä (ks. myös NMN 3/96).

Valvontaelin
Valvontaelin voi puuttua asiaan, jos yksittäinen omistaja saa huomattavan omistajanaseman kansallisella, alueellisella tai paikallistasolla eikä lain tarkoitusta noudateta. "Huomattavalla omistajanasemalla" tarkoitetaan, että yksittäinen omistaja yksin tai yhdessä muiden kanssa valvoo yli 30 % maan päivälehdistön painosmäärästä. Asiaan voidaan puuttua myös silloin, kun ostosta seuraa ristiinomistus sellaisten omistajien välillä, joista kukin erikseen omistaa vähintään 10 % maan päivälehdistön painosmäärästä.

Arvioinnissaan valvontaelimen ei tule ottaa huomioon ainoastaan omistajanasemaa samalla viestinsektorilla. Esim. yleisradioyhtiötä ostettaessa kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon sekä yhtiön omistama päivälehdistö että sähköiset viestimet.

Aluksi lain on tarkoitus koskea ainoastaan päivälehdistöä ja yleisradiotoimintaa, sillä nämä ovat mielipiteenmuokkauksen kannalta tärkeimmät tiedotusvälineet. Mutta valvontaviranomaiset voivat ottaa huomioon myös muiden viestintyyppien omistussuhteet, ja laki voidaan laajentaa koskemaan myös niitä.

Valvonta- ja valituslautakunta
Valtion viestinhallinnon on tarkoitus toimia valvontaviranomaisena. Sen antamista tähän lakiin nojautuvista päätöksistä voidaan valittaa erityiseen valituslautakuntaan. Valvontaelimen riippumattomuuden turvaamiseksi kulttuuriministeriölle ei myönnetä valtuuksia antaa ohjeita valtion viestinhallinnolle omistuslakia koskevassa päätöksenteossa.

Tietoja omistussuhteista
Hallitus aikoo säätää lailla päivälehdistön ja yleisradiotoiminnan omistussuhteita koskevan ilmoitusvelvollisuuden. Omistussuhteita koskevien tietojen perusteella lukijat, kuulijat ja katsojat saisivat tietää, kuka omistaa lehden, radio- tai televisioaseman, ts. kenellä on mahdollisuus vaikuttaa toimitukselliseen sisältöön esim. taloudellisten sijoitusten ja toimittajanvaihdosten kautta.

Jotta toimituksellisen riippumattomuuden periaate olisi vielä paremmin turvattu, hallitus aikoo säätää lain, jonka mukaan kaikilla norjalaisilla viestimillä on oltava päätoimittaja, ja päätoimittajan ja omistajan välisen suhteen on perustuttava ns. päätoimittajanjulistukseen. Siinä todetaan toimituksellinen vapaus suhteessa viestimen omistajaan ja yrityksen johtoon, toimittajan vastuu välitettävästä sisällöstä, ja päätoimittajan suoja toimitukselliseen ammatinharjoittamiseen puuttumista vastaan.

Mikäli suurkäräjät yhtyy näihin ehdotuksiin, saatetaan tehdä ehdotus viestintälaiksi, joka kattaisi sekä omistussuhteita koskevat toimilupasäännöt, päätoimittajan vastuun, toimituksellisen vapauden, ostojen valvonnan ja velvollisuuden ilmoittaa omistussuheista.

Lakiehdotus ja suurkäräjien selonteko viestinten omistussuhteista löytyvät hallituksen www-palvelimesta: http:/www.dep.no

MU

TV2 vältti mainoksettoman päivän 

Valtion viestinhallinto päätti 13.12.1995 vaatia TV2:lta yhden mainoksettoman päivän rangaistukseksi siitä, että TV2:ssa oli lähetetty enemmän mainoksia kuin mitä yleisradiolaki sallii. Yleisradiolakia oli rikottu, koska TV2 lähetti 6.10.1995 tavallisten mainosten lisäksi kahteen otteeseen TV Torget -nimistä teleosto-ohjelmaa. Kulttuuriministeriö on valtion viestinhallinnon kanssa samaa mieltä siitä, että TV Torget -ohjelmaa on pidettävä mainoksena ja että se kuuluu siksi yleisradiolainsäädännön mainosmäärää säätelevien sääntöjen piiriin.

Ministeriö on kuitenkin kokonaisarvion perusteella päättänyt peruuttaa valtion viestinhallinnon päätöksen TV2:n rankaisemisesta. Arviossaan ministeriö on mm. korostanut TV2:n sittemmin noudattaneen valtion viestinhallinnon päätöstä ja painottaa lisäksi päätöksestä kuluneen suhteellisen paljon aikaa.

MU

Palaa sisällysluetteloon

 

RUOTSI 

Uudet toimiluvat 

Hallitus teki 12.12.1996 päätöksen Ruotsin television, Ruotsin radion, Ruotsin kouluradion sekä TV4:n uusista toimiluvista. Luvat on myönnetty ajalle 1.1.1997 - 31.12.2001. Mutta koska Ruotsin kouluradion tulevaa asemaa paraikaa ollaan selvittämässä, se on - toisin kuin muut - saanut kaksivuotisen luvan 1.1.1997 alkaen vuoden 1998 loppuun saakka.

Entinen järjestelmä valtion ja ohjelmayhtiöiden välisine sopimuksineen korvataan radio- ja televisiolain (1996:844) mukaan uudella järjestelmällä, joka tarjoaa hallitukselle mahdollisuuden asettaa erilaisia ehtoja yrityksille, joilla on lupa lähettää televisiolähetyksiä ja valtakunnallisia radiolähetyksiä.

KE

TV4:n aluelähetykset 

Kuten NMN:n numerossa 4/96 kerrottiin, TV4:n aluelähetyksistä syntyi kiivas keskustelu pian sen jälkeen kun TV4 oli saanut uuden toimiluvan.

Uusiin toimilupaehtoihin kuuluu mm. vaatimus alueprofiilin säilyttämisestä. Toiminta tulee järjestää niin, että lähetykset heijastavat eri puolilla maata tapahtuneita asioita. Uusi radio- ja televisiolaki ei ole antanut hallitukselle mahdollisuutta vaatia aluelähetyksiä ja -toimituksia.

Neuvottelujen päätyttyä kävi ilmi se vaara, että TV4 jättää uusimatta sopimuksiaan 16 paikallistelevisioyhtiön kanssa. Näin ollen TV4:n aluelähetykset loppuisivat useimmissa paikoissa. Hallitus, Centerpartiet (Keskustapuolue) ja Folkpartiet (Kansanpuolue) päättivät joulukuun lopussa yksimielisesti tukea niitä paikallistelevisioyhtiöitä, jotka lähettävät ohjelmaa TV4:ssä. Sopimus merkitsee TV4:n kannalta joitakin mainossääntöjen tarkennuksia. Yhtiö saa lähettää mainoksia nykyisen 8 minuutin sijasta 10 minuuttia tunnissa klo 19:n ja 24:n välillä. Muutokset eivät merkitse sitä, että mainosten kokonaismäärän lähetyksissä sallittaisiin lisääntyvän. TV4 saa siten paremmat edellytykset jatkaa aluelähetyksiä.

TV4 on sopinut paikallistelevisioyhtiöiden kanssa aluelähetysten jatkamisesta vähintään yhtä monella alueella ja vähintään samassa määrin kuin nyt. Sitoumus koskee koko toimilupakautta. Näin ollen paikallistelevisiotoiminta saa hyvät kehitysmahdollisuudet mm. taloudellisia edellytyksiä ja lähetysaikoja ajatellen.

Hallituksen ehdotuksen mukaan radio- ja televisiolakia täydennetään siten, että hallituksen myöntämään toimilupaan voidaan liittää velvollisuus lähettää ja tuottaa ohjelmia eri alueilla. Lainmuutoksen ehdotetaan astuvan voimaan 1.7.1997.

KE

Digitaali-tv yhtenäistetään 

Kulttuuriministeriö nimitti 27. tammikuuta pääjohtaja Gunnel Färmin valmistelemaan maalähettimistä lähetettävien digitaalisten televisiolähetysten aloittamista Ruotsissa. Hänen on määrä ehdottaa, millä paikkakunnilla lähetykset käynnistetään, sekä laatia televisioyhtiöille yhteistyömuotoja teknisiä kysymyksiä varten. Sitä paitsi Gunnel Färmin tulee arvioida, pitäisikö Ruotsin televisiolle antaa mahdollisuus lähettää maksutelevisiota ja millä ehdoilla.

Hallituksen esitys digitaalisista televisiolähetyksistä esitettiin valtiopäiville 20.12.1996. Esityksessä ehdotetaan digitaalisten maalähettimistä lähetettävien televisiolähetysten käyttöönottamista asteittain, niin että valtiolla on mahdollisuus ottaa kantaa asiaan vähitellen. Lähetysten on määrä alkaa niin pian kuin mahdollista, mieluiten jo syksyllä 1997.

Ensi vaiheessa lähetykset käynnistetään tietyillä paikkakunnilla. Lähetyspaikat valitaan siten, että ne täydentävät toisiaan esim. suurkaupunki-maaseutusuhteessa. Jotta riittävän moni televisioyritys saisi tilaa, pitäisi kullakin paikkakunnalla olla käytettävissä vähintään kaksi lähetystaajuutta.

Gunnel Färm on työelämän tutkimusneuvoston johtaja.

KE

Lisää laadukkaita televisio-ohjelmia 

Hallitus on nimittänyt professori Leif Furhammarin selvittämään, mitkä toimenpiteet voisivat lisätä kotimaisten laatutelevisio-ohjelmien tuotantoa. Leif Furhammar on elokuvatieteen professori. Hän on tuottelias kirjoittaja, elokuvaaja sekä radio- ja televisio-ohjelmien tuottaja.

Furhammarin on mm. tehtävä ehdotus kokeilutoiminnaksi, joka auttaisi itsenäisiä tuottajia ja ohjelmayhtiöitä laatimaan ja levittämään kotimaisia laatuohjelmia.

Televisiotarjonnan -- ja ulkomaisen tuotannon osuuden - kasvaessa vahva kotimainen televisio-ohjelmateollisuus on tärkeä ruotsin kielen säilyttämiseksi ja moninaisuuden turvaamiseksi, mutta myös ruotsalaisen kulttuurin levittämiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi nopeasti kasvavalla alalla. Jotta Ruotsin televisio tulevaisuudessakin pystyisi tarjoamaan virikkeitä muilta kulttuuripiireiltä kuin angloamerikkalaiselta, on tärkeää edistää kansallista televisiotuotantoa, niin että televisio-ohjelmateollisuuden moninaisuutta tuetaan ja kasvua edistetään.

Selvityksen on määrä olla valmis viimeistään 15.11.1997.

KE

Ruotsin kulttuuriverkko 

Piitimen murteen kuunteleminen, eroottisen taiteen katseleminen, Selma Lagerlöfin koottujen teosten lukeminen, Kjell Höglundin kuunteleminen ja Linnén kuivattujen kasvien katsominen.

Kaikki tämä käy jo päinsä Internetillä, mutta kaikki verkon kulttuurisivut löytyvät pian samasta webb-paikasta, kun Ruotsin kulttuuriverkko toteutuu. Kulttuuriverkko mahdollistaa myös esim. kirjojen, esineiden ja asiakirjojen haun korkeatasoisen hakumenetelmän avulla - tietotekniikka kulttuurin palveluksessa.

"Tietotekniikka kulttuurin palveluksessa" on kulttuuriverkon rakentamista käsittelevän sekä ehdotuksia kulttuurilaitosten yhteiseksi tietotekniikkastrategiaksi antavan loppumietinnön otsikko.

Kehitteillä olevan Ruotsin kulttuuriverkon päätavoitteena on saada ruotsalainen kulttuuri yhä useamman ulottuville yhteisen www-kotisivun avulla. Kulttuuriverkko saattaa myös stimuloida omaa luovuutta ja kulttuurielämään osallistumista, kulttuurin tuottajien ja yleisön välisten yhteyksien lisääntymistä sekä laajempaa yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa kulttuurilaitosten välillä. Mutta kulttuuriverkkoa ei ole tarkoitettu ainoastaan vakiintuneita kulttuurimuotoja varten, vaan siitä on tarkoitus tulla yhtä lailla erilaisten alakulttuurien kohtaamispaikka.

Mietintö on luettavissa kotisivulla http://www.regeringen.se/kulturnat

KE

Lahja Nuukiin 

15.2.1997 vihittiin käyttöön Katuaq-kulttuuritalo Grönlannin Nuukissa. Ruotsin valtio, Ruotsin elokuvainstituutti ja AB Svensk Filmindustri lahjoittivat yhdessä elokuvateatterilaitteiston. Näin Grönlanti sai ensimmäisen elokuvateatterinsa.

KE

Palaa sisällysluetteloon

 

SUOMI 

Pohjoismainen elokuva panostaa Helsinkiin 

Ruotsalaisen Sandrews-yhtiön ilmoitus uuden elokuvateatterin perustamisesta Helsinkiin pani vauhtia suomalaisiin mediamarkkinoihin.

Maan suurimpiin kuuluva tuotanto- ja jakeluyhtiö Finnkino, jonka omistaa Rautakirja-konserni, jatkaa oman 14 salin elokuvateatterinsa suunnittelua aivan Helsingin keskustassa sijaitsevaan Tennispalatsiin. Yhdessä ne tulevat vähintään kaksinkertaistamaan pääkaupungin elokuvasalien määrän, ja monet pelkäävät, että useimmat muut elokuvateatterit joutuvat lopettamaan toimintansa Finnkinon päinvastaisista lupauksista huolimatta.

Norske Schibsteds Film A/S -yhtiön (mm. Norjan TV2:n osaomistaja) ja Sandrewsin liittoutuminen laajalla pohjoismaisella rintamalla tekee Sandrews-Metronomesta yhden Pohjoismaiden suurimmista elokuvateatteriketjuista. Schibstedin hallintopäällikkö Eivind Thomsen sanookin suoraan, että tavoitteena on tulla Pohjoismaiden suurimmaksi mediayritykseksi.

Syksyn ja talven aikana on elokuva- ja tv-alalla tehty yhä useampia vastaavia liittoutumia (esim. Schibsted-yhtiön ja Tele Danmark -yhtiön välillä), joiden syynä on pääomantarpeen lisääntyminen. Media-alan höltyminen, tv-kanavien lisääntyminen (neljäs maalähettimistä lähetettävä kaupallinen tv-kanava aloittaa toimintansa Suomessa kesällä), maksu-tv ja uudet ohjelmamuodot mm. Internetin kautta luovat uusia markkinarakoja, ja kasvupotentiaali on valtava. Mutta se maksaa.

Uusia tekijöitä mediamarkkinoilla ovat mm. kansalliset teleyhtiöt ja lehtitalot. Niistä tulee tärkeitä yhteistyökumppaneita Euroopan markkinoiden valloittamisessa. Mediayhtiöiden vallan keskittyminen yhä harvempiin käsiin ei ole enää pelkästään globaalinen ilmiö.

Johanni Larjanko

Suomalaiset Internetin käytön kärjessä  

Suomalaiset eivät yleensä hidastele uuden teknologian käyttöönotossa. Ja kun teknologiaa kerran ruvetaan käyttämään, yleensä ei kestä kauan ennen kuin suomalaiset ovat käyttäjämäärän suhteen maailman kärjessä. Tämä koskee myös Internetin käyttöä, joka on Suomessa saanut suuremman suosion kuin useimmissa muissa maissa. Brittiläislehti The Guardian kirjoitti jokin aika sitten, että Suomessa on 62 tietokonetta tuhannesta kytketty Internetiin. Se on lehden mukaan enemmän kuin missään muussa maassa ja yli puolet enemmän kuin esim. USA:ssa. The European -lehti jatkaa kertomalla Arena 2000 -projektista, jonka tarkoituksena on mm. luoda Helsinkiin virtuaalikaupunki. Paikallinen teleyhtiö HPY esittelee multimediaverkon, jossa kaupungin asukkaat ja vierailijat kaikkialta maailmasta voivat sukkuloida eri aktiviteettien välillä: käydä ostoksilla ja konserteissa, osallistua etäopetukseen jne.

Mainittakoon, että myös kaikki Helsingin koulut on kytketty Internetiin. Arena 2000 -projektia rahoittavat valtio ja elinkeinoelämä miljardien Suomen markkojen investoinneilla. Vuonna 1997 tullaan käyttämään kaksi miljardia Suomen markkaa 600.000 opiskelijan ja 400.000 aikuisen kouluttamiseen Internetin käytössä. Luvut ovat korkeita, kun ottaa huomioon, että maan asukasluku on viisi miljoonaa. Ja ikään kuin se ei vielä riittäisi: viime vuoden lopulla suomalaiset rynnivät kärkeen myös matkapuhelinten määrässä. Brittijulkaisu Mobile Communications (Financial Times) ilmoitti, että 1.12.1996 28,09 suomalaisella sadasta oli matkapuhelinliittymä. Ruotsin vastaava luku oli samana ajankohtana 27,81.

Norja oli kärjessä vuonna 1995, mutta 1.12.1996 liittymiä oli 26,75 norjalaisella sadasta. Suomen liikenneministeriön luvut osoittavat Suomessa olleen vuoden 1997 alussa yli 1,5 miljoonaa matkapuhelimen käyttäjää. Lisätietoja osoitteesta http://virtual.finland.fi/finfo/english/infotech.html.

TF/The European/Virtual Finland

Palaa sisällysluetteloon

 

TANSKA 

Media II: Tanskalle suurta hyötyä tukijärjestelmistä 

Media Desk Danmark -yhtiön johtaja Søren Stevns ilmoittaa, että tanskalaiset yritykset ja yhdistykset ovat saaneet huomattavaa tukea useiden Media II -hankkeiden kautta jo nyt ja että Tanska sai suurta hyötyä myös sen edeltäjältä, Media 95:ltä. EU:n Media II -järjestelmällä on jaettavana yli kolme miljardia Tanskan kruunua ajanjaksolle 1995 - 2000. Eurooppalaiselle av-alalle myönnettävä tuki kattaa laajan viestinalan elokuvista aina multimediapohjaisiin animaatioihin. Media II on ensimmäisenä toimintavuotenaan myöntänyt tukea seuraaville projekteille: 50 elokuvafestivaalia, joilla on ollut yhteensä kaksi miljoonaa osallistujaa, 57 Euroopan markkinoille suunnattua televisio-ohjelmaa (fiktiota, dokumentteja ja animaatioita), 300 animaatioprojektia ja 25 yritysyhteistyöprojektia, joiden puitteissa yli 3300 ammattilaista on osallistunut jatkokoulutukseen yli 60 kurssilla.

TF/Media Desk Danmark -yhtiön ilmoitus

Tanskalaiset elokuvaohjaajat haastavat Tanskan radion oikeuteen  

Tanskan elokuvaohjaajien yhdistys ja amerikkalainen elokuva-ohjaaja Sidney Pollack ovat haastaneet Tanskan radion oikeuteen ohjaajien ns. moraalisen oikeuden rikkomisesta. Tanskan radio on näyttänyt leikattuja laajakangaselokuvia, jotka on sovitettu täyttämään koko televisioruudun niin, että ruudun ylä- ja alaosaan ei jää mustaa reunaa. Pahimmassa tapauksessa se merkitsee sitä, että jopa puolet kuvasta leikkautuu pois.

Kun kyse on elokuvasta, jossa ohjaaja tietoisesti käyttää laajakangaskokoa kuviensa sommittelussa, leikkaaminen pilaa komposition.

Noin joka kymmenes elokuvateattereita varten tehty elokuva on laajakangaselokuva.

Tanskan elokuvaohjaajien yhdistys viittaa tekijänoikeuslain 3. pykälän 2. kohtaan, jonka mukaan "taideteosta ei saa muuttaa tai esittää yleisölle tavalla, joka loukkaa tekijän kirjallista tai taiteellista mainetta tai erikoislaatua". Tanskan elokuvaohjaajien mielestä asiassa tulee langettaa tuomio, jonka mukaan elokuvien leikkaaminen kyseisellä tavalla on laitonta.

Oikeusjuttu Tanskan radiota vastaan alkoi hovioikeudessa 20.1.1997. Sitä voidaan pitää ennakkotapauksena: myös muut tanskalaiset tv-asemat näyttävät leikattuja elokuvia, ja elokuvaohjaajat aikovat nostaa kanteen myös niitä vastaan, mikäli juttu Tanskan radiota vastaan päättyy voitollisesti. Asia saataneen päätökseen maaliskuun aikana.

CVA

Ennätysmäinen kirjanmyynti vuonna 1996 

Television ja yleensäkin sähköisten viestimien yhä hallitsevampi asema sai 90-luvun alussa monet povaamaan kirjan nopeaa kuolemaa. Useiden suurten tanskalaisten kustantamojen mukaan ennustus ei kuitenkaan ole käynyt toteen, vaan kirjanmyynnin odotetaan päinvastoin kasvavan Tanskassa huomattavasti myös vuonna 1996 (samoin kuin vuonna 1995).

Vuoden 1996 kokonaismyynnin viralliset luvut julkistetaan vasta vuoden 1997 syyskuussa.

Kasvuun on vaikuttanut elämäkerrallisten teosten ja yleensäkin asiaproosan suosio, ei niinkään klassinen kaunokirjallisuus eikä varsinkaan käännetty kaunokirjallisuus. Osa kasvusta on tosin selitettävissä sillä, että kirjamarkkinat ovat määritelleet itsensä uudelleen; nykyään pyritään julkaisemaan yhä enemmän hyviä, myyviä tarinoita.

CVA

Tekijänoikeuslain muutos  

Tekijänoikeuslakia muutettiin joulukuussa 1996 niin, että radio- ja tv-ohjelmien kaapeliverkon tms. kautta tapahtuvaa ohjelmien siirtoa koskeva sopimuspakko korvautuu ns. sopimuslupajärjestelmällä. Muutos koskee 27.9.1993 säädetyn satelliitti- ja kaapelidirektiivin määräyksiä.

Lainmuutos tarkoittaa sitä, että kaapelijakelussa on 1.1.1998 lähtien voimassa sopimuslupajärjestelmä: radio- ja tv-ohjelmien siirtämistä suunnittelevan kaapeliyhtiön on solmittava sopimus sellaisen järjestön kanssa, joka edustaa oleellista osaa tietyntyyppisiä teoksia tuottavista tanskalaisista oikeudenomistajista. Sopimuksesta seuraa, että sen piiriin kuuluvat myös sellaiset oikeudenomistajat, joita sopimuksen toisena osapuolena oleva järjestö ei suoranaisesti edusta. Kulttuuriministeri päättää, mitkä järjestöt hyväksytään sopimuspuoleksi.

Uutta on se, että myös kaikki langattomat lähetykset - koodatut lähetykset mukaanlukien - kuuluvat tekijänoikeuslain 35. pykälässä määritellyn uuden sopimuslupajärjestelmän piiriin. Useimpien tanskalaisten kaapeliyhtiöiden on solmittava sopimus ohjelmien siirtämisestä, mutta enintään kahden liittymän kaapeliyhtiöt saavat siitä vapautuksen.

Mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen jonkin ohjelman siirtämisestä, asia voidaan tuoda tekijänoikeuslautakuntaan, joka arvioi valitukset konkreettisesti, antaa arvionsa perusteella mahdollisesti luvan kyseisen ohjelman siirtämiseen ja päättää siirtämisehdoista. Päätös koskee silloin kaikkia oikeudenomistajia.

Muutos astuu voimaan 1.1.1998.

CVA

Palaa sisällysluetteloon

 

POHJOLA 

Julkisten yritysten asema digitaalisessa tulevaisuudessa  

Rolf Brandrud, NRK Interaktiv -osaston toimituspäällikkö, on laatinut digitalisoitumista koskevan raportin Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta. Raportti julkaistiin tammikuussa, ja siinä kiinnitetään huomiota eetteriviestimien digitalisoinnin vauhdittumisen myötä ajankohtaistuviin kysymyksiin.

Digitalisoinnin kautta katsojien ulottuville tulee satoja tv-kanavia satelliitin kautta. Voimmeko peittää Pohjolan lasikuvulla? kysyy Brandrud. Vai pitääkö meidän kohdata haasteet offensiivisesti? Raportissa käsitellään pohjoismaisten julkisten yleisradioyhtiöiden asemaa ennen edessä olevaa lähetysten digitalisointia, sen aikana ja sen jälkeen.

Raportissa on käytetty kirjallisia lähteitä sekä Pohjoismaiden ja Ison-Britannian yleisradio- ja teleyhtiöissä työskentelevien 50 johtajan haastatteluja. Työ aloitettiin vuoden 1996 syyskuussa.

Raportissa korostetaan kahta näkökohtaa:

* Haasteet. Siirtyminen nykyisestä analogisesta lähetysteknologiasta huomisen digitaaliseen teknologiaan merkitsee sitä, että satelliitin kautta välitettävien kanavien lukumäärä kasvaa lähes rajattomasti. Tämä horjuttaa viranomaisten viestinpolitiikan perustaa.

* Mahdollisuudet. Yleisökontaktit ovat pohjoismaisten julkisten yleisradioyhtiöiden vahvin puoli. Siksi useimmat eivät oletettavasti tule pitämään kiirettä digitaalisia satelliittilähetyksiä varten tarvittavien vastaanottimien hankkimisessa. Julkiset yleisradioyhtiöt voivat vastata vähitellen kasvavan digitalisoituneen vähemmistön haasteeseen kehittämällä yleisökontaktejaan interaktiivisten mahdollisuuksien kautta niin, että käyttäjät saavat itse säädellä omaa viestintenkäyttöään.

SVT:n tekninen kehityspäällikkö Per Appelquist, Kööpenhaminan yliopiston elokuva- ja viestintätieteen lehtori Henrik Søndergaard ja Oslon yliopiston media- ja viestintälaitoksen apulaisprofessori Trine Syvertsen ovat toimineet raportinlaatijan asiantuntijaryhmänä.

Pohjoismaiset kulttuuriministerit käsittelevät raporttia Pohjoismaiden ministerineuvostossa vuoden 1997 kesäkuussa.

TF/Rolf Brandrud/NRK

Pohjoismaisten sanomalehtien painosluvut nousussa - ja laskussa 

Pohjoismaisten sanomalehtien vuotta 1996 koskevat luvut ovat valmiit. Norjassa kokonaisluvut heijastavat stabiileja, jonkin verran kasvavia markkinoita. Ruotsissa ja Suomessa painoskäyrät ovat kokonaisuutena katsoen laskusuunnassa. Tanskassa on heikkoa nousua, mutta nousu tapahtuu hyvin vaikeilla lehtimarkkinoilla. Kaikkien Pohjoismaiden painosluvut ovat tulosta yleisen valtiontalouden ja kilpailevien toimintojen ja viestimien yhteispelistä. Vain Suomessa tabloidilehdistö - tyypilliset iltalehdet - on selviytynyt edes tyydyttävästi viime vuosina. Yhteinen tendenssi muissa pohjoismaissa (Islannin luvut puuttuvat) on iltalehtien lukijakunnan pieneneminen.

Esim. tanskalaisen B.T.-lehden painos laski 49.000 kappaletta ja Ekstra Bladetin 44.000 kappaletta ajanjaksona 1991-96. Noin 10 vuotta sitten molempien lehtien painosmäärä oli 250.000 kappaletta, kun taas vuoden 1996 luvut ovat Ekstra Bladetin osalta 166.038 ja B.T.:n osalta 147.684.

Tanskassa on jäljellä enää kaikkiaan 30 päivälehteä. Suomessa sanomalehtien kokonaispainosmäärä laski 330.000 kappaletta vuodesta 1991 vuoteen 1992. Vuoden 1991 yli neljän miljoonan kappaleen kokonaispainoksesta on suuri pudotus vuoden 1996 kokonaispainokseen, joka on 3.338.057 kappaletta. Suomen talous on kuitenkin kohenemassa, mikä vaikuttanee vuoden 1997 tilastoihin. Pohjoismaiden suurin lehti Helsingin Sanomat on säilyttänyt asemansa vaikeina vuosina; vuoden 1996 painosmäärä oli 470.283 eli vain noin 8000 vähemmän kuin parhaana vuotena 1990. Norjan päivälehdistön asema on vahva: tilastojen mukaan sanomalehtiä oli vuonna 1995 600 kappaletta tuhatta asukasta kohti eli sama määrä kuin vuonna 1991. Kokonaispainosmäärä nousi aavistuksen verran 2.929.008 kappaleeseen vuonna 1996. Näin norjalaiset sijoittuvat maailman kansojen joukossa lähelle kärkeä sanomalehtien lukemista koskevassa tilastossa.

Muualla Pohjoismaissa suunta on laskeva. Suomessa sanomalehtiä oli 547 kappaletta tuhatta asukasta kohti vuonna 1991, kun niitä vuonna 1995 oli vain 464. Tanskassa luvut olivat vastaavasti 345 ja 310 ja Ruotsissa 515 ja 464. Ruotsalaisten aamulehtien päivittäinen painosmäärä on 1990-luvulla laskenut lähes 400.000 kappaletta. Paras vuosi oli 1990, jolloin painosmäärä oli 3.790.000. Kahden viime vuoden aikana on tapahtunut raju lasku: vuonna 1995 130.000 kappaletta ja vuonna 1996 vielä 136.700 kappaletta.

TF/Pressens Tidning

Palaa sisällysluetteloon

 

PERSPEKTIIVI 

Eteenpäin vai taaksepäin? Julkisten viestinyhtiöiden nykytilanne Pohjoismaissa 

Pohjoismaissa julkisen palvelun viestimillä on edelleen tärkeä asema ja siksi niihin kiinnitetään suurta huomiota viestintäpolitiikassa. Mielenkiinto kohdistuu lähinnä julkisiin televisiokanaviin, jotka epäilemättä ovat sekä tärkein että uhatuin osa pohjoismaista viestintäjärjestelmää. Julkisten viestinyhtiöiden toimintaehdot muuttuvat nopeasti ja siksi saattaa olla paikallaan katsoa sitä, mitä viime vuoden aikana oikeastaan on tapahtunut. Ovatko julkisten televisioyhtiöiden kanavat menettäneet yhä enemmän maaperää kilpaillessaan kaupallisen television kanssa, vai ovatko ne pikemminkin vahvistamassa asemiaan? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, toisaalta siksi, että molemmat kehityssuunnat näyttävät mahdollisilta, toisaalta vastaukseen vaikuttaa myös se, mitä julkisella palvelulla ymmärretään. Joka tapauksessa arvioitavina ovat kehityssuuntaukset, joita vielä ei voi koota yhteen selväksi kuvaksi.

Poliittinen tuki
Yksi tärkeimmistä myönteisistä suuntauksista, jotka ovat vahvistuneet viime vuosina, on julkisen palvelun viestinten merkityksen tiedostaminen poliittisesti. Niiden nauttima poliittinen tuki ei ole tainnut koskaan olla suurempi kuin nykyisin, lähinnä siksi, että lähes kymmenen vuotta jatkunut kilpailu julkisten ja yksityisten kanavien välillä on osoittanut, että julkisen palvelun kanavilla on tärkeitä ominaisuuksia, joihin kaupalliset kanavat eivät yllä. Julkisten viestinyhtiöiden byrokratiaan, holhoukseen ja resurssien tuhlaukseen kohdistunut kritiikki on laantunut sitä mukaa kun vanhat monopolilaitokset on muutettu resursseja (entistä) tehokkaammin hyödyntäviksi yhtiöiksi ja kun nämä ovat antaneet julkisen palvelun käsitteelle uuden sisällön. Mikään ei viittaa siihen, että poliitikot olisivat valmiit hautaamaan julkisen palvelun yhtiöt, mutta on kuitenkin huomattava, että kehitys riistäytyy poliitikkojen käsistä, vaikka he suhtautuisivat hyvinkin myönteisesti. Se ei riitä tilanteessa, jossa markkinat ja jossain määrin tekninen kehitys ovat ratkaisevia tekijöitä.

Markkinoiden kehitys
Markkinoiden kehitystä tarkasteltaessa on todettava, että vanhat lupamaksuin rahoitetut televisiokanavat (DR, SVT, NRK ja YLE) ovat hävinneet markkinaosuuksia viime vuonnakin, vaikkei taantuma olekaan dramaattinen. Sitä vastoin "hybridikanavat" (Tanskan TV2, Norjan TV2 ja Ruotsin TV4), joita ainakin jossakin mielessä voidaan pitää julkisen palvelun kanavina, jatkavat menestystään. Kaiken kaikkiaan julkisen palvelun kanavat ovat siis pärjänneet aika hyvin myös viime vuonna. Hybridikanavilla on ollut vaikeuksia julkisen palvelun vaatimuksen täyttämisessä (etenkin TV4:llä, mutta myös Norjan TV2:lla ja vähäisemmässä määrin Tanskan TV2:lla), ja onkin todennäköistä, että kiihtyvä kilpailu kaupallisten televisiokanavien kanssa, mukaan lukien digitaaliset maksukanavat, jopa heikentävät entisestään näiden kanavien antamaa julkista palvelua. Pidemmällä tähtäimellä on kuitenkin epävarmaa, säilyvätkö hybridikanavat ylipäätään, sillä niiden edellytykset ovat katoamassa. Kuten tiedetään, hybridikanavatoiminnan perustana ovat erityiset sopimukset, jotka antavat hybridikanaville yksinoikeuden käyttää maaverkkoa kaupalliseen lähetystoimintaan, mutta tätä vastaan kanavien on täytettävä tiettyjä ohjelmapoliittisia tavoitteita ja eräissä tapauksissa jopa maksettava erityisveroa valtiolle (TV4).

Näin on hybridikanaville toistaiseksi varmistettu hyvä kannattavuus, sillä käytännössä ne saavat monopolin koko maata kattaviin mainoksiin. Kaupalliset kilpailijat, kuten esimerkiksi Kinnevikin TV3, joutuvat käyttämään satelliittiyhteyksiä ja niiden ohjelmia voi tällä hetkellä seurata vain noin puolet väestöstä. Mitä todennäköisemmin satelliittilähetyksiä seuraavan väestön osuus kasvaa jatkuvasti lähivuosina, mm. siksi, että digitalisoitumisen myötä kanavien tarjonta kasvaa valtaviin mittoihin ja näin ollen satelliittitelevisio tulee katsojille yhä houkuttelevammaksi. Kun satelliittikanavia seuraavan väestön osuus on kasvanut noin 75 %:iin, häviää maaverkon käytön kaupallinen etu ja tällöin hybridikanavat menettävät nykyisen monopoliasemansa. Silloin ei myöskään ole enää perusteita hybridikanavien ohjelmapoliittisille velvoitteille (eikä veroille), ja kanavien olemassaolo nykyisen kaltaisina hankaloituu.

Norjan TV2:n ja TV4:n lienee mahdollista vaatia "edullisempia" lupaehtoja ja MTV saattaa vapautua nykyisistä YLE:lle suorittamistaan maksuista. Tanskan TV2, joka ei ole yksityinen kanava, kuten muut hybridikanavat, ei voi samalla tavoin uhata "siirtyvänsä satelliittiin", mutta senkin osalta saattaa olla välttämätöntä soveltaa lievempiä ohjelmapoliittisia velvoitteita tai myöntää sille enemmän lupamaksuista karttuneita varoja, jotta kanava voisi jäädä henkiin.

Uusia kilpailijoita
Maaverkon käyttöoikeuden arvoa ei uhkaa yksin satelliittikanavia seuraavan yleisön kasvu, vaan myös se, että poliitikot ovat viime aikoina sallineet kilpaileville kanaville pääsyn verkkoon edullisin ehdoin. Norjassa on paikallistelevisio saanut luvan välittää satelliittiohjelmia mainoksineen. Tanskassa kaupallinen paikallistelevisio on saanut mahdollisuuden rakentaa koko maan kattavan verkon ja Suomessa on äskettäin myönnetty toimilupa taas uudelle koko maan kattavalle, mainosrahoitteiselle televisiokanavalle (Ruutunelonen Oy - PTV4). Tämä merkitsee vapaata kilpailua mainosvaroista ja seurauksena lienee "kaupallisempi" ohjelmatarjonta ja resurssien väheneminen, joka tuskin voi olla vaikuttamatta ohjelmien laatua heikentävästi.

Viime vuoden kehityksen pohjalta nousee kuva, jossa on nähtävissä huomattavasti kiristynyt kilpailu, joka todellisuudessa saattaa muodostua suuremmaksi ongelmaksi mainosrahoitteisille kanaville kuin niiden luparahoitteisille kilpailijoille. Mitä useampia kanavia markkinoilla on, sitä pienempiä katsojamääriä kukin kanava voi itselleen toivoa. Tässä tilanteessa luparahoitteisilla kanavilla on etua useampien kanavien käytöstä ja uusista jakelumuodoista (multimedia, maksutelevisio jne.). Sekä DR että NRK, joilla kummallakin oli aiemmin käytössään vain yksi kanava, ovat viime syksynä avanneet uudet kanavat (DR2 ja NRK2) voidakseen saavuttaa tyydyttävät markkinaosuudet ja välttääkseen joutumasta erikoiskanavien suppeaan joukkoon. Teknisistä syistä niiden kattavuus on vielä rajallinen. Siksi ei vielä voida puhua todellisesta kahden kanavan järjestelmästä, kuten SVT:n ja YLE:n kohdalla. Tämä selittää osaltaan sen, että niiden markkinaosuudet toistaiseksi ovat vaatimattomat (2 %), ja että pahat kielet ovat muuttaneet "julkisen palvelun" "salaiseksi palveluksi".

Resurssiongelmia
Uudet lisäkanavat korostavat eräitä taloudellisia ongelmia, jotka jo aiemminkin ovat olleet tyypillisiä julkisille viestinyhtiöille. Poliittisesta tahdosta huolimatta lupamaksuja ei ole voitu korottaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Ohjelmien ja oikeuksien, varsinkin urheiluohjelmien, hintojen valtava nousu, merkitsevät sitä, että lupamaksuin kerättyjä varoja riittää yhä harvempiin kohteisiin, ja siksi julkisen palvelun kanavat ovat yhä enenevässä määrin pyrkineet hankkimaan lisätuloja, muun muassa sponsorirahoituksin, yhteistuotannoin, palveluja myymällä ja perustamalla joint venture -yrityksiä kaupallisten yhtiöiden kanssa. Tanskassa DR ja TV2 ovat liittoutuneet jalkapallojärjestön (DBU:n) ja TeleDanmarkin kanssa perustaakseen urheiluohjelmien maksutelevisiokanavan. Se ei tietenkään ole täysin ongelmaton ratkaisu, sillä se hälventää osaltaan julkisen palvelun kanavien identiteettiä riippumattomina laitoksina. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että halusivatpa ne sitä tai eivät, julkisen palvelun kanavien on pakko laajentaa tuloperustaansa.

Digitaalinen haaste
Tähän asti julkisen palvelun viestinten ensisijaisena haastajina ovat olleet kotimaiset mainosrahoitteiset kanavat, mutta todellinen uhka, joka pakottaa julkiset viestinyhtiöt etsimään uusia rahoituslähteitä, tulee muualta. Uhkana ovat ulkomaiset maksukanavat, jotka tällä hetkellä ovat vakavissaan tunkeutumassa Pohjoismaiden markkinoille, ja jotka nyt aloittavat digitaalitelevision käyttöönottoa. Kilpailu tulee kiristymään tiukemmaksi kuin mitä tähän asti on koettu, ja sen lisäksi hintakehitys tulee etenemään aimo harppauksen, kun maksukanavien on pakko saada houkuttelevia ohjelmia, jotta ne saisivat katsojat hankkimaan digitaaliohjelmien vastaanottamiseen tarvittavat laitteistot. Julkisen palvelun viestinten kohtalo tulee ratkaisevasti riippumaan niiden taloudesta. Lisäksi on tehtävä strategiavalintoja ohjelmien digitaalivälitykseen siirryttäessä. Monissa Pohjoismaissa on suunnitteilla digitalisoida julkisten viestinyhtiöiden nykyisin käyttämät maaverkot. Sen taustana on etenkin toive säilyttää kilpailun säätely valtiolla nykyisen mallin mukaan. Edellytykset tälle ovat kuitenkin jo häviämässä, ja näyttää siltä, että digitaalinen satelliittijakelu sivuuttaa täysin maaverkon käytön, koska se on houkuttelevampi käyttäjän kannalta paljon suuremman kapasiteettinsa vuoksi. Vaarana on, että julkisen palvelun viestimet sidotaan jakeluverkkoon, joka on vanhentunut jo ennen kuin se otetaan käyttöön.

Henrik Søndergaard, Ph. D., lehtori
Kööpenhaminan yliopiston
elokuva- ja viestintätieteen laitos


Palaa sisällysluetteloon