svane.jpg - 8028 Bytes Nordisk Medie Nyt

Kolmas neljännesvuosijulkaisu 1996
  
    Suomenkielinen pääsivu | Arkisto – neljännesvuosijulkaisut | Yleiskatsaus   
  Sisältö

Islanti   |   Norja   |   Ruotsi   |   Suomi   |   Tanska   |   Pohjola

Perspektiivi

  Medier i Norden neljännesvuosijulkaisut
löytyvät suomenkielisinä verkkojulkaisuina aina vuodelta 1994. Julkaisut sisältävät suomenkielisen koosteen skandinaavisilla kielillä ilmestyvästä Medier i Norden: Resymé –julkaisun tiedotteista.

Medier i Norden (entinen Nordisk Medie Nyt) -sivujen sisältö on vapaasti lainattavissa mikäli lähde mainitaan selvästi.

  Päätoimittaja                                           Vastaava toimittaja
Terje Flisen (TF)                                         Pääjohtaja Søren Christensen
Postboks 1726 Vika                                   Pohjoismaiden ministerineuvosto,
0121 Oslo, Norge                                       Store Strandstræde 18
Puh. + 47 22 20 80 61                                DK-1255 København K., Danmark

Medier i Norden (aikaisemmin Nordisk Medie Nyt) ISSN 1396-9331 – elektroninen julkaisu.

 

ISLANTI 

Eurimagesin hallituksen kokous Reykjavikissä 

Euroopan Neuvoston elokuvarahaston, Eurimagesin hallitus kokoontui Reykjavikissä heinäkuun lopussa Islannin valtion kutsumana. Hallitus pitää kokouksensa eri Euroopan maissa voidakseen eri jäsenmaissa käydessään tutustua asioihin valtioiden omilla ehdoilla. Rahaston puheenjohtaja Gaetano Adinolfi sanoi, että Reykjavikin kokous antoi rahaston johdolle mahdollisuuden tutustua tarkemmin islantilaiseen elokuvatuotantoon.

Kokouksen tarkoituksena oli kuitenkin valita ne elokuvat, jotka saavat rahastolta tukea. Tällä kertaa valittiin 30 hakijan joukosta 15 eurooppalaista elokuvaa. Ratkaisevinta tukea myönnettäessä on se, pidetäänkö elokuvaa lupaavana, ja myös se, kuinka paljon pääomaa on jo sen tuottamisen takana. Eurimagesilla on vuosittain käytössään n. 350 miljoonaa Islannin kruunua. Jokainen elokuva saa tukena 10-15 % sen kaikista kustannuksista. Eurimages on viimeisen kuuden vuoden aikana myöntänyt tukea 12 islantilaiselle elokuvalle. Yleensä nämä elokuvat on tuotettu yhteistyössä muista Euroopan maista tulevien tuottajien kanssa.

Kokouksen avauspuheessa Islannin kulttuuri- ja opetusministeri Björn Bjarnason sanoi hallitukselle mm., että myöntäesään tukea islantilaisille elokuville hallitus on vahvistanut islantilaisten uskoa siihen, että heillä on jotain annettavaa eurooppalaiselle ja kansainväliselle kulttuurille. Adinolfi sanoi olevansa samaa mieltä ja ilmaisi, että eurooppalaisella kulttuurilla on lukemattomia kasvoja, vaikka se on syntynytkin yhteisistä juurista.

JG

Ehdotus islantilaisesta elokuvatuotannosta 

Islannin taiteilijaliitto on jättänyt ehdotuksensa islantilaisen elokuvatuotannon rakenteeksi. Liiton puheenjohtaja Hjálmar H. Ragnarsson sanoo, että ulkomaalaiset investoijat, jotka omistavat usein pääosan Islannissa tuotettavista elokuvista, ovat vaatineet Islantia lisäämään osuuttaan. Hän jatkaa, että tulevaisuudessa suurin osa islantilaisista elokuvista saattaa olla englanninkielisiä, ellei asialle tehdä mitään. Nämä ehdotukset osoittavat Islannin taiteilijaliiton mukaan, että on tarpeellista laatia Islannin elokuvatuotannon rakennetta koskeva tulevaisuuden visio. Elokuvatuotannon lapsuusvaihe on ohi ja alan näkymät ovat synkät.

Liitto ehdottaa mm., että Islannin elokuvarahasto saisi valtion kassasta lisävaroja, jotka menisivät kokonaisuudessaan elokuvien tuottamiseen. Reykjavikin kunnan odotetaan perustavan rahaston, josta nuoret elokuvantuottajat voivat anoa tukea. Dokumenttielokuvien ja televisionäytelmien tuottamista on tarkoitus tukea perustamalla televisiorahasto, joka jakaisi tarkoitukseen vuosittain 200-250 miljoonaa Islannin kruunua. Varat kerättäisiin perimällä erityistä maksua kaikkien televisioasemien kokonaisliikevaihdosta. Liiton mielestä vuokratuista videokaseteista olisi perittävä tietty summa, joka maksettaisiin kirjailijarahastoon. Rahastosta annettaisiin tukea käsikirjoitusten kirjoittamiseen ja musiikin säveltämiseen islantilaisia elokuvia varten. Mukana kuvioissa olisi ehdotusten mukaan myös taiteilijapalkka. Verolainsäädännön avulla kehotettaisiin investoimaan islantilaisiin elokuvatuotantoyrityksiin. On myös puhetta elokuvakeskuksen perustamisesta elokuvien ja televisioaineiston esittämiseksi ja jakelemiseksi, ja Islannin elokuvamuseon perustamista pidetään tärkeänä. Mikäli ehdotukset toteutuvat, on myös laadittava säännöt kotimaisten ohjelmien vähimmäisosuudesta Islannin radiossa ja siirrettävä näytelmäaineiston tuottaminen yksityisille yrityksille laitoksen ulkopuolelle. Yhteistyötä ulkomaisten televisioasemien kanssa olisi tiivistettävä. Lisäksi ehdotetaan myös sellaisen elokuvateatterin perustamista, jossa esitettäisiin ensisijaisesti islantilaisia elokuvia.

JG

OZ ja Intel yhteistyöhön 

Islantilainen softwareyritys OZ ja amerikkalainen jättiläisyritys Intel ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Intel haluaa mm. käyttää OZ:in ohjelmia esittääkseen tulevaisuusvisionsa Internetin kautta tapahtuvasta kommunikaatiosta huipputeknologia- ja viihdeteollisuuden johtajille tarkoitetussa konferenssissa Yhdysvalloissa.

Viidentoista minuutin esittely Sun Valley -konferenssin osanottajille on epäilemättä yksi tärkeimmistä etapeista yrityksen historiassa, vaikka se onkin jo menestynyt Atlantin toisella puolen ja esim. ryhtynyt yhteistyöhön Netscapen tuottajan (WWW-verkosto-ohjelma) ja muiden verkostokommunikaatioalan yritysten kanssa. Yhteistyö Intelin kanssa on OZ:ille vähintään yhtä tärkeä, koska firma on yksi suurimmista tietokoneprosessorien valmistajista. OZ:in ohjelma, joka on periaatteessa kolmiulotteinen netbrowser, vaatii tehokkaan prosessorin, ja jos se saavuttaa suosion, on todennäköistä, että Intelin huippukapasiteettiprosessoreiden myynti kasvaa.

JG

Islannin elokuvarahastolle uusi johtaja 

Thorfinnur Ómarsson on 1. syyskuuta lähtien Islannin elokuvarahaston uusi johtaja. Hän on tullut Bryndís Schramin tilalle, joka sanoi itsensä irti viime keväänä. Thorfinnur Ómarsson on opiskellut ranskaa Montpellier'ssä ja viestintätiedettä Pariisissa. Vuodesta 1993 lähtien hän on ollut Islannin Television palveluksessa, ensin Dagsljós-lähetyksen suunnittelijana ja myöhemmin toimittajana. Rahaston johtokunta ehdotti kulttuuri- ja opetusministerille Ómarssonia yksimielisesti 11 hakijan joukosta.

JG

Uusi päivälehti 

Frjáls fjölmiðlun on ostanut enemmistön Dagsprent-julkaisuyrityksestä. Dagur-Tíminn on uusi päivälehti, joka perustettiin heinäkuussa yhdistämällä reykjavikiläinen Tíminn-päivä lehti ja akureyrilainen Dagur-päivälehti. Uuden lehden päätoimipaikka on Akureyrissa ja ensimmäinen numero ilmestyi torstaina 29. elokuuta. Uusi lehti on tarkoitettu suuremmaksi ja asiapitoisemmaksi kuin mitä Dagur ja Tíminn olivat erikseen. Nyt lehdillä on yhteensä 10.000 tilaajaa, joista suuri osa asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Lehti tulee olemaan poliittisista puolueista riippumaton, mutta maaseudulle tärkeiden aiheiden käsittelemistä ja niistä keskustelemista pidetään tärkeänä. Lehti ei tee toimituksellista yhteistyötä Frjáls fjölmiðlunin omistaman DV-sanomalehden kanssa, joten näistä tulee kilpailijoita. DV on tällä hetkellä maan toiseksi suurin sanomalehti.

Yhdistämisen myötä Islantiin syntyy kolmas koko maan kattava päivälehti. Frjáls fjölmiðlunin edustajat sanovat, että harkittuaan asiaa perusteellisesti he olivat sitä mieltä, että markkinoilla oli tilaa kolmannelle suurelle päivälehdelle, ja sekä Tíminn että Dagur ovat myös vahvistaneet toimintaperustaansa viime vuosina. Sanomalehtien yhdistämisellä on luotu hyvin vahva pohja, jonka varaan uusi lehti voidaan perustaa. Frjáls fjölmiðlun osallistuu monenlaiseen sekä painettujen että sähköisten viestinten julkaisutoimintaan. Tämä projekti on yrityksen toiminnan luonnollinen laajennus.

Tíminnin ja Dagurin yhdistämisen myötä kasvaa samalla se mediaryhmä, jolla on siteitä Frjáls fjölmiðlun-osakeyhtiöön. Kuten jo mainittu, yhtiö julkaisee Dagur-Tíminnin lisäksi DV-lehteä. Se omistaa myös Úrval-kustantamon ja osuuksia Viðskiptablaðið-lehdestä. Myös Islannin radioyhtiöllä, joka ylläpitää televisioasemia Stöð2 ja Fjölvarp ja radioaseman Bylgjan, on osuuksia Frjáls fjölmiðlunissa.

JG

Palaa sisällysluetteloon

 

NORJA 

Viestintäalalle oma viestintäasiamies 

Norjan lehdistöliiton (Norsk Presseforbund) - lehdistön oman eettisen valvontaelimen - tulee perustaa erikseen viestintäasiamiehen virka. Tätä mieltä on työryhmä, joka on selvittänyt kysymystä kulttuuriministeriön toimeksiannosta.

Selvitys NOU 1996:12 "Viestintäasiamiehestä" luovutettiin elokuussa kulttuuriministeri Åse Klevelandille. Työryhmä ehdottaa myös, että nykyisestä Lehdistön ammattivaliokunnasta (Pressens Faglige Utvalg PFU) tulee viestintäeettinen valituselin kaikentyyppisiä viestimiä varten ja että lain vaatima Yleisradio-ohjelmien valituslautakunta (Klagenemnda for kringkastingsprogram) lakkautetaan.

Työryhmä on sitä mieltä, että viestintäasiamiehelle kuuluisi yleisön ja viestinten välinen sovittelijarooli tietosuojaa koskevissa asioissa. Viestintäeettisissä asioissa viestintäasiamiehen pitäisi toimia aktiivisena tiedottajana viestimiin ja yleisöön päin.

Viestintäasiamiehen tehtäväksi ei tule antaa lausuntoja yleisistä viestintäpoliittisistä asioista. Työryhmä on jakautunut näkemyksessään siitä, tulisiko viestinatäsiamiehestä säätää oma lakinsa. Suurkäräjät pyysi kulttuuriministeriötä selvittämään kysymystä viestintäasiamiehestä kolme vuotta sitten. Toukokuussa 1994 ministeriö asetti työryhmän, johon kuuluvat silloinen kuluttaja-asiamies ja nykyinen hovioikeudenneuvos Kjersti Graver, professori Anne-Lise Seip Oslon yliopistosta ja Våcrt Land-lehden päätoimittaja Helge Simonnes, joka on toiminut työryhmän johtajana.

Työryhmä on sitä mieltä, että viestintäasiamies vahvistaisi ja korostaisi sitä viestintäeettistä työtä, jota Norjassa tehdään. Työryhmän mielestä yleisö ei useinkaan tiedä mihin osoittaa valituksensa, jotta asia käsiteltäisiin viestintäeettisten sääntöjen mukaisesti.

Työryhmän mielestä on tärkeää, että kaikentyyppisille viestimille perustetaan yhteinen valitus- ja valvontajärjestelmä. On ehdotettu perustettavaksi kaksi elintä: viestintäasiamies, joka vastaa sovittelijan tehtävästä, ja valituselin, joka tulisi järjestää suurin piirtein nykyisen Lehdistön ammattivaliokunnan mallin mukaan. Valituselimen tulee tehdä päätöksiä tietosuojaa koskevissa asioissa alan eettisen ohjesäännön mukaisesti, mutta vasta viestintäasiamiehen käsittelyn jälkeen.

Työryhmä ei ole arvioinut lehdistön oman valvontatoiminnan perustana olevan viestintäeettisen normiston sisältöä. Työryhmä viittaa siihen, että nämä normit ovat yleisesti hyväksyttyjä, ja lähtee siitä, että sekä viestintäasiamiehen että valituselimen toiminta perustuu näihin normeihin.

Työryhmässä ei vallinnut yksimielisyyttä siitä, täytyykö valitusjärjestelmästä säätää oma lakinsa. Enemmistö, johon kuuluvat Kjersti Graver ja Anne-Lise Seip, on sitä mieltä, että tarvitaan puitelaki varmistamaan sen, että kaikki alalla toimivat velvoitetaan kunnioittamaan ammattialan ohjaaman valitus- ja valvontajärjestelmän tekemät päätökset. Enemmistö on kuitenkin sitä mieltä, että ammattialan tulee itse vastata viestintäasiamiehen ja valituselimen toiminnasta. Mikäli ammattiala ei perusta tyydyttävää valitusjärjestelmää kohtuullisessa ajassa, saattaa laitosmalli tulla kyseeseen. Näin Kjersti Graver ja Anne-Lise Seip kirjoittavat selvityksessään.

Helge Simonnes, joka muodostaa vähemmistön, on sitä mieltä, että jokainen laki horjuttaisi sen itsenäisen roolin, joka viestimillä täytyy olla viranomaisiin nähden. Hänen mielestään viestintäeettisen valvontajärjestelmän täytyy perustua kokonaan itsevalvontaan. Hän kannattaa viestintäasiamiesajatusta, mikäli se toimii Norjan lehdistöliiton alaisuudessa. Lainsäädäntövallalla ei pidä olla oikeus vaikuttaa viestinten työhön säätämällä lakeja, vaikka kyseessä olisikin "mieto" lainkäyttö puitelain muodossa, korostaa Helge Simonnes.

Se ratkaisu, johon norjalainen työryhmä on päätynyt, poikkeaa sekä Ruotsin että Tanskan viestintäeettisestä valitus- ja valvontajärjestelmästä. Tanskassa tätä alaa ohjaa erillinen viestintävastuulaki. Siellä on perustettu julkinen lautakunta arvioimaan, onko hyvää lehdistötapaa noudatettu. Ruotsissa on jo pitkään toiminut lehdistöasiamies, mutta tämä on ainoastaan vastuussa siitä, mitä julkaistaan painetussa muodossa. Ruotsin lehdistöasiamiehen toiminta perustuu lehdistön itsevalvonnan periaatteeseen. Eetteriviestimiä varten siellä on olemassa oma julkinen valvontaelin.

Lars-Petter Øyen

Lakiluonnos viestinten keskittymisen estämiseksi 

Kulttuuriministeriö on jättänyt lakiehdotuksen päivälehti- ja yleisradiotoiminnan valvomisesta ja lähettänyt sen lausuntokierrokselle.

Saatekirjeessään ministeriö viittaa tarpeeseen säännöstellä erityisesti tietoa levittävien viestimien (yleisradion ja päivälehdistön) omistussuhteita. Lakiluonnoksessa korostetaan mahdollisimman kokonaisvaltaista ja joustavaa lähestymistapaa säännöstelyä kohtaan.

Lain tarkoitus - "sananvapauden, todellisten mielipiteenilmausmahdollisuuksien ja monipuolisen mediatarjonnan turvaaminen" - on lakiluonnoksessa keskeisessä asemassa.

Kulttuuriministeriö ehdottaa oman valvontaelimen perustamista, jolla olisi valtuudet puuttua sellaiseen toimintaan, joka ei noudata lain tarkoitusta. Tämä merkitsisi joko toiminnan kieltämistä, omistusosuuksien myymistä tai ehdollisen luvan myöntämistä. Jotta valvontaelimen päätökset olisivat ennakoitavissa, tähdätään siihen, että suunnitteilla oleva toiminta esitettäisiin valvontaelimelle ennakkoarviointia varten.

On korostettu, että lain tulee olla joustava tietyissä puitteissa. Ehdotuksen mukaan valvontaelin olisi velvollinen arvioimaan kaikki asiaan vaikuttavat seikat niillä markkinoilla, joilla kyseessä oleva viestin toimii. Tämä merkitsee sitä, että arvioinnissaan valvontaelin lähtisi kyseessäolevan viestimen konkreettisista markkinoista ja konkreettisista omistussuhteista. Ajatuksena on, että valvontaelin olisi mahdollisimman riippumaton suhteessa viranomaisiin. Ehdotetaan, että valtioneuvosto nimeäisi valvontaelimen johtokunnan, mutta että kolme viidestä jäsenestä olisi riippumattomien tahojen esittämiä.

Lakiluonnoksen lähtökohtana on selvitys, jonka on laatinut laajapohjaisesti kokoonpantu työryhmä, jonka tehtävä oli arvioida media-alan omistussuhteet. Työryhmän selvitys joukkoviestinten omistuskeskittymisestä (NOU 1995:3 Mangfold i media) annettiin 21.2.1995. Se sisältää useita ehdotuksia media-alan omistussuhteiden säännöstelemiseksi.

Lakiesitys jätettäneen suurkäräjille ennen vuoden 1996 loppua. Yhtaikaa ehdotuksen kanssa kulttuuriministeriö tähtää esittämään erillisen selonteon suurkäräjille, jossa käsitellään omistustyöryhmän muita suosituksia.

Lars-Petter Øyen

Sananvapauskomissio asetettu 

Hallitus on asettanut komission arvioimaan Norjan sananvapautta. Komissiota johtaa professori Francis Sejersted ja varapuheenjohtaja on kirjastonjohtaja Vigdis Moe Skarstein.

Komission keskeisenä työnä on uudistaa perustuslain sananvapautta koskevat säännöt käymällä ensin läpi perustuslain antaman sananvapauden suojan oikeuspoliittinen perusta ja analysoimalla todelliset sananvapauteen vaikuttavat seikat.

Norjan nykyinen perustuslaki on ollut voimassa muuttumattomana vuodesta 1814. Se suojaa suoranaisesti ainoastaan oikeuden ilmaista mielipiteensä (muodollinen sananvapaus) eikä oikeutta hakea, vastaanottaa, tallentaa, käsitellä ja välittää ilmauksia (tiedonvapaus). Komissiota on pyydetty arvioimaan, tuleeko - ja mahdollisesti myös missä määrin - perustuslain suojata tiedonvapaus, mukaan lukien kansalaisten oikeus tutustua hallinnon asiakirjoihin.

Komission tehtävänä on myös arvioida, millä tavalla tulee turvata lain suoma oikeus mielipiteenilmauksiin mielenosoituksin (oikeus mielenosoituksiin). Lisäksi sen on tarkoitus käydä periaatekeskustelua yksittäisen ihmisen arvon, loukkaamattomuuden ja kunnian suojasta, sekä arvioida sitä, missä määrin perustuslakiin tulee sisällyttää kaupallisten ilmausten suoja vai kuuluuko se ylipäänsä perustuslakiin. Tyypillisenä esimerkkinä edellä mainitusta ovat mainokset ja syrjivät ilmaukset.

Keskeistä selvitystyössä tulee olemaan selkeämpi rajanveto perustuslain sananvapauden suojan ja muiden perusoikeuksien ja -arvojen välille. Nykyistä perustuslain sananvapausäännöstä on arvosteltu siitä, että se sallii liiallisen sananvapauden rajoittamisen. Siksi komissiota on pyydetty käsittelemään niitä seikkoja, jotka saattavat olla ristiriidassa sananvapauden kanssa, sekä vertaamaan niitä sanan- ja tiedonvapauden kanssa keskenään.

Komission jäsenet ovat professori Jon Bing, toimittaja Thor Bjarne Bore, rehtori Tove Bull, toimittaja Irene Diis Bøhn, kirjailija Anne Holt, projektinjohtaja Kristin Høgdahl, projektinjohtaja Nita Kapoor, saamelaiskäräjien presidentti Ole Henrik Magga, professori Helge Rønning, professori Gunnar Skirbekk, professori Eivind Smith, asianajaja Hans Stenberg-Nilsen, tiedotuspäällikkö Ellen Stensrud ja suurlähettiläs Kjeld Vibe. Komission on määrä jättää selvityksensä 1.6.1999 mennessä.

Lars-Petter Øyen

NRK 2 avattu 30. elokuuta 

Täsmälleen yksi vuorokausi sen jälkeen kuin Tanskan Radio avasi toisen televisiokanavansa, NRK avasi uuden kanavansa, jonka profiili on "nuori ja ponteva". Toisen valtionkanavan tärkein kohderyhmä on 15 - 35-vuotiaat katselijat. Tavoitteena on saavuttaa 5 prosentin katsojamäärä. Yleisön ja arvostelijoiden reaktiot ovat lievästi sanottuna vaihtelevia ensimmäisten päivien lähetysten jälkeen.

Nuorten huomiota tavoittelevan modernin, nuorekkaan ja provosoivan tyylin lisäksi lähetyksiin kuuluvat kiinteästi opetusohjelmat, dokumentit, elokuvat, uutiset, keskusteluohjelmat ja painavammat kulttuuriohjelmat.

NRK 2 aikoo panostaa ensisijaisesti omaan tuotantoon. Kanavaa johtaa pieni, vakituinen työntekijäryhmä, ohjelmat taas tuottavat pääasiassa NRKssa jo toimivat yksiköt.

NRK 2 rahoitetaan televisiolupamaksuilla kuten myös NRK 1. Kanavaa pystyy seuraamaan ensimmäisestä päivästä lähtien kaikkiaan 80 prosenttia kotitalouksista. Täyskattavuuden puute, joka tuntuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla, on johtanut protesteihin ja vaatimuksiin televisiolupamaksun alentamisesta.

Protestit ovat saaneet jonkin verran kannatusta poliittisessa oppositiossa, vaikka laaja enemmistö hyväksyi saman kattavuusasteen silloin, kun suurkäräjät käsittelivät kanavan perustamisen pohjana olevan selonteon. Niinpä onkin kyseenalaista, kannattaako suurkäräjien enemmistö loppujen lopuksi kahta eri lupamaksua.

Lars-Petter Øyen

Palaa sisällysluetteloon

 

RUOTSI 

Ruotsin Televisiolta digitaalisia satelliittilähetyksiä 

Hallitus on 5. syyskuuta tekemässään päätöksessä antanut Ruotsin Televisiolle (Sveriges Television SVT) luvan aloittaa TV-lähetyksiä satelliitin kautta.

Lähetykset suuntautuvat pääasiassa Suomen ruotsinkielisille sekä muualle Eurooppaan sellaisille kotitalouksille, joilla on siteitä Ruotsiin. Hallitus ei ole vielä ottanut kantaa kysymykseen digitaalisista maalähetyksistä ja haluaa siksi SVT:n odottavan, ennen kuin aloittaa digitaaliset satelliittilähetykset Ruotsin asukkaille.

Mitään uudentyyppisiä kanavia ei tulla lähettämään, vaan SVT:n tavallista ohjelmasisältöä. SVT kirjoittaa, että ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä satelliitin kautta lähetettävien televisiolähetysten yhteydessä on tullut uudestaan ajankohtaiseksi digitaalitekniikan kehityksen myötä. SVT haluaa ryhtyä tällaiseen yhteistyöhön pohjoismaisten julkisten yritysten kanssa.

KE

Ruotsalainen kulttuuriverkko tulossa 

Tietokoneen avulla tulee voida helposti:

* tutustua kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, teatteriin, elokuviin, museoesineisiin, arkistoaineistoon yms.

* saada tietoja siitä, millä tavalla ja minkä asioiden parissa kulttuurityöntekijät ja kulttuurilaitokset työskentelevät

* osallistua kulttuuria koskeviin keskusteluihin sähköteitse

* tutustua kulttuurialan selvityksiin ja päätöksiin

* saada yhteyttä kulttuurin tuottajiin ja siitä vastaaviin ja politiikkoihin

* saada tietoja kulttuuritapahtumista koko maassa

* tilata ja maksaa lippuja, kirjoja, levyjä, cd-romeja jne.

* osallistua virtuaalisten taideteosten ja tekstien luomiseen

* päästä eteenpäin kansainvälisille digitaalisille kulttuurisivuille.

Nämä ovat Ruotsin kulttuuriverkon Kulturnät Sverige tavoitteet. Hallitus on antanut sille toimeksiannoksi laatia strategia tietoteknologian käyttöä varten kulttuurialan viranomaisten ja laitosten keskuudessa sekä ehdottaa, kuinka voitaisiin luoda yhteinen digitaalinen kulttuuriverkko. Selvityksessä on kartoitettu Ruotsin kulttuurilaitosten tietotekniikan käyttöä ja suunnitteilla olevia tietotekniikkaprojekteja.

Tämä kartoitus esitetään osamietinnössä "Ruotsalainen kulttuuriverkko tulossa - tietotekniikka ja tulevaisuus kulttuurialalla" (ks. myös Publikasjoner - julkaisut).

KE

Norjan televisio Ruotsin kaapeliverkossa? 

Ruotsin hallitus on asettanut erikoistutkijan arvioimaan, kannattaako norjalaisten televisiolähetysten määrän Ruotsin kaapeliverkossa lisätä. Tutkijan tulee arvioida norjalaisten televisiolähetysten kysyntää ruotsalaisten televisioyhtiöitten ja katsojien keskuudessa.

Voidakseen arvioida kysyntää televisiokatsojien keskuudessa vankemmalta pohjalta, tutkijan tulee ottaa selvää, voidaanko koekaudella aloittaa lähetykset joissakin kaapelitelevisioverkoissa.

KE

Kulttuuriministeri ilmoittaa aikakauslehtiä koskevasta selvityksestä 

Kulttuuriministeriössä valmistellaan paraikaa ohjeita kirjamarkkinoilla vallitsevia oloja käsittelevää yleiskatsausta varten. Tarkoitus on ottaa selvitystyöhön mukaan myös kulttuuriaikakauslehtiä koskevia kysymyksiä.

KE

Aatteelliselle kanavalle tukea Tukholman kaupungilta 

Kaupunginhallitus päätti syyskuussa myöntää 3,5 miljoonaa kruunua aatteelliselta pohjalta toimivalle paikalliselle Öppna Kanalen (Avoin kanava) -kaapelilähetysyritykselle.

Öppna Kanalen, joka on myös tukholmalaisten paikallistelevisioyhtiöiden yhteistyöjärjestö, on lähettänyt ohjelmaa vuodesta 1993 lähtien ja sitä voi seurata nykyisin 330.000 kotitaloutta.

Öppna Kanalen on ei-kaupallinen ns. public access. Vastaavia kanavia löytyy mm. Saksasta ja Yhdysvalloista. Öppna Kanalen toimii myös Göteborgissa ja Malmössä.

Öppna Kanalen rahoitetaan projektimäärärahojen ja jäsenmaksujen avulla sekä suurella määrällä vapaaehtoistyötä. Erityisesti siirtolaiset ja nuoret ovat päässeet esille toiminnassa.

Tuen tarkoitus on parantaa lähetysten laatua. Sopimus takaa kaupungille lähetysaikaa sen virastoja varten. Yhteistyö kaupunginosien poliittisten elinten kanssa on sen tärkein periaate. Öppna Kanalen haluaa myös television välityksellä osallistua integraatioprosessiin ja tarjota tilaa kaupungin siirtolaisryhmille.

Tietoja Öppna Kanalenista Tukholmassa sekä vastaavasta toiminnasta ulkomailla löytyy Internet World Wide Webistä: http://www.openchannel.se/welcome.htm

Peter Ahlm, Öppna Kanalenin hallituksen vt. puheenjohtaja

Ruotsissa kulttuuriesitys  

18. syyskuuta kulttuuriministeri Marita Ulvskog esitteli hallituksen ehdotuksen pitkän tähtäimen kulttuuripolitiikaksi. Media-alalla ehdotetaan mm. päivälehdistötuen korottamista 6 prosentilla ja päivälehti-käsitteen tiukentamista.

Eräässä aikaisemmassa selvityksessä ehdotettiin, että ainoastaan paperille painettuja lehtiä pidettäisiin päivälehtinä. Kulttuuriesitys ei kuitenkaan merkitse tällaisen määräyksen käyttöö nottamista. Hallituksen mielestä valtiontukea ei pidä määritellä niin, että se estäisi tietotekniikan käytön - esim. lehtien jakelun Internetin kautta.

KE

Ruotsin televisiotarjonta 

Ruotsalaisen televisio-ohjelmien tuotannon ja pitkällä tähtäimellä myös ruotsalaisen televisiotarjonnan tukemiseksi hallitus ehdottaa televisiotuottajakoulutuksen aloittamista. Ehdotuksen mukaan vastuu koulutuksesta annettaisiin Dramatiska institutetille yhteistyössä Malmön korkeakoulun kanssa.

Hallitus haluaa myös selvittää, voidaanko lisätä kaikilta televisiokanavilta lähetettävää kotimaista ohjelmatuotantoa.

KE

Palaa sisällysluetteloon

 

SUOMI 

Suomi teki tv- ja radiokanavaratkaisut - toimiluvat ennakkosuosikeille 

Suomi saa uuden kaupallisen tv-kanavan ja uuden valtakunnallisen radioaseman. Hallitus myönsi 26.9. toimiluvan televisiotoimintaan Oy Ruutunelonen Ab:lle ja radiotoimiluvan Suomen Uutisradiolle.

Ruutunelonen on ilmoittanut, että se aloittaa lähetykset ensi vuonna 15. elokuuta. Kanavan nimeksi tulee PTV4. Suomen Uutisradio puolestaan aikoo käynnistää lähtykset ensi maaliskuussa.

Liikenneministeriö julisti keväällä haettavaksi televisio- ja radiotoimiluvat. Ministeriö on saanut viisi televisio- ja kuusi radiolupahakemusta. Sekä televisio- että radiolupahakemusten joukossa on monta varteenotettavaa hakijaa.

Toimiluvat myönnetään analogiseen lähetystoimintaan, kuitenkin sillä edellytyksellä, että uudet toimilupien saajat rahoittavat osan tulevasta digitaalisesta lähetystoiminnasta.

Yleisesti Ruutunelosella ja A4 Medialla katsotaan olevan parhaat mahdollisuudet televisiotoimiluvan saamiseen. Ruutunelosen takana on mm. Sanoma Yhtymä, Helsingin Sanomien julkaisija. A4 Median omistajat taas ovat tunnettuja televisiotoimittajia, jotka ovat luvanneet panostaa laatuun, sekä ulkomaalainen televisioyhtiö, Compagnie Luxembourgeoise de Telediffusion.

Kolme muuta televisiolupahakemusta ovat jättäneet Tampereen Viestintä Oy (MTVn tytäryhtiö Kolmostelevisio yhdessä tamperelaisen Aamulehti-lehdistötalon kanssa), Modern Times Group / Kinnevik Group sekä Fixum Oy (Scandinavian Broadcasting System).

Valtakunnallisesta radiotoimiluvasta kilpailevat Suomen Uutisradio Oy (MTV, Aamulehti-yhtymä ja muutama poliittisesti värittynyt lehtitalo), Cramon Oy, NRJ SA (ranskalainen yhtiö, joka omistaa erään helsinkiläisen paikallisradion), Infoline Oy (Talentum, joka yhdessä englantilaisen yhtiön Capital Radio ja tanskalaisen Allers-yhtymän kanssa omistaa ammattilehtiä). Kaksi hakijaa on jälkeenpäin yhdistänyt hakemuksensa. Nämä ovat norjalainen R5 Koko Suomi ja Radio Kanava Oy, joka on muutaman paikallisradioaseman yhteisomistuksessa.

KK

Palaa sisällysluetteloon

 

TANSKA 

Mediatyöryhmä jätti lopullisen mietintönsä 

Pääministerin asettama mediatyöryhmä jätti 26.6.1996 neljännen ja lopullisen mietintönsä viestinten asemasta demokratiassa.

Mietintö käsittelee viestinten roolia demokraattisissa prosesseissa. Mietintö käsittelee myös mediakehitystä viestinten lähenemisen, kansainvälistymisen ja keskittymisen suuntaan. Painettujen viestinten tilanne saa keskeisen sijan. Lisäksi käsitellään sellaisia aiheita kuten lehdistöetiikkaa ja mahdollisuutta tehdä valitus, tekijä noikeutta, asiakirjojen julkisuutta, virallista tiedotusta sekä mediakoulutusta.

Mediatyöryhmä, joka asetettiin 23.3.1994, sai pääministeriltä tehtäväksi tutkia ja arvioida seuraava:

"Sellaisen tulevan viestintäpolitiikan laatiminen, joka perustuu tiedon- ja sananvapauteen, turvaa uutisaineiston leviämisen, monipuolisuuden ja laaja-alaisuuden ja tarjoaa laadukkaalle mediatarjonnalle mahdollisimman hyvät puitteet."

Ennen 4. mietintöä mediatyöryhmä on jättänyt mietinnön toimittajien täydennys- ja jatkokoulutuksesta (no 1294), mietinnön sähköisistä viestimistä (no 1300) ja mietinnön lasten ja nuorten joukkoviestinten käytöstä (no 1311).

Mietinnön ensimmäisessä osassa, jonka aiheena on tiedon- ja sananvapaus, esitetään lyhyesti keskeiset aiheet ja niihin liittyvät ongelmat. Kuvaamalla ensin muutokset ihmisten joukkoviestinten käytössä sekä luonnehtimalla eri näkökulmilta poliittisessa tiedonvälityksessä tapahtuneen kehityksen olennaisimmat tuntomerkit esitetään keskeiset viestintäpoliittiset haasteet sellaisina kuin mediatyöryhmä ne näkee.

Mietinnön toisessa mediakehitystä käsittelevässä osassa kuvataan objektiivisemmat kehityssuunnat koskien viestinten lähenemistä, uusia viestimiä ja viestinten kansainvälistymistä ja keskittymistä.

Mietinnön kolmas osa, jossa käsitellään painettuja viestimiä ja annetaan suosituksia, on varattu painetuille viestimille. Tässä osassa selostetaan yksityiskohtaisesti sitä kehitystä, joka on tapahtunut eri painettujen viestinten ryhmissä, mm. taloutta, yhteistyömuotoja jne. Lopuksi luetellaan ne mediatyöryhmän suositukset, jotka koskevat ainoastaan painettuja viestimiä.

Mietinnöt ovat ostettavissa kirjakaupoista tai osoitteesta:

Statens Information, Statens Publikationer

Postboks 1103, 1009 København K.

Puh. +45 33379228 , faksi +45 33379299

HB

Tanskan Radio lisää tuotantoaan 

Tanskan Radio, DR, lähetti vuonna 1995 neljältä kanavalta yhteensä 45.990 radiotuntia, kun se vuonna 1994 lähetti ohjelmaa 43.987 tunnin ajan. Markkinaosuus on sama kuin vuonna 1994 eli 78 %.

Televisiolähetysten tuntimäärä on lisääntynyt vuoden 1994 lähetetyistä 3.741 tunnista 4.115 tuntiin vuonna 1995. Markkinaosuus on laskenut 30 %:sta 28 %:iin. Vielä ei tiedetä, tuoko uusi, 30. elokuuta avattu DR2-kanava DR:lle uusia katsojia. Vuonna 1995 Tanskan Radio sai lupamaksuista 2.261 miljoonaa kruunua. Alijäämä käyttö- ja kiinteistökuluissa oli 70,7 miljoonaa kruunua eli budjetissa oletettua pienempi.

DRåben/TF

Kuvaviestintäopetusta tanskalaislapsille 

13 - 15-vuotiaat tanskalaislapset katsovat televisiota keskimäärin kaksi tuntia päivässä. Miten lapset ja nuoret käsittelevät kaikkia niitä voimakkaita vaikutelmia, joilla heitä pommitetaan? Eräs työryhmä on juuri jättänyt raporttinsa opetusministeriölle. Raportin johtopäätöksen mukaan peruskoulun on kannettava vastuu lasten kuvaviestintäopetuksesta, ei uutena ja itsenäisenä oppiaineena, vaan muuhun viestintäopetukseen integroituna.

Työryhmän johtaja Birgit Meister kirjoittaa artikkelissa Berlingske Tidende -lehdessä: "On tärkeää tietää jotain siitä, miten elävät kuvat syntyvät ja miten ne esitetään, niiden vahvoista puolista ja niiden rajoituksista. Kuvat, jotka me näemme televisioruudussa, ovat muokattuja, ja niitä pystytään manipuloimaan ja vääristämään sekä tietoisesti että tietämättä.

Ne voivat edistää demokratiaa tai demagogiaa. Viestimet ovat murtaneet faktan ja fiktion rajat ja esittävät yhdistelmiä, joita saattaa olla vaikeaa ymmärtää.

Siksi onkin välttämätöntä, että lapset ja nuoret oppivat koulussa suhtautumaan kriittisesti ja valppaasti kuvaviestimiin ja että koulut opettavat heitä tulkitsemaan ja ymmärtämään myös heitä itseään ympäröivää viestintäkulttuuria.

TF/DRåben/Berlingske Tidende

Kööpenhaminaan elokuvan talo  

Kaikki alkoi suuresta unelmasta koota Tanskan elokuva-alan laitokset saman katon alle Kööpenhaminan keskustaan, ja rakentaa sinne yleisöä palvelemaan kolme upouutta elokuvasalia, tietokanta, videoteekki, kirja- ja videomyymälä sekä kahvila. Taloon muuttavat Tanskan elokuvainstituutti, elokuvamuseo ja valtion elokuvasensuuri sekä Det Danske Filmværksted, Dansk Novellefilm ja Statens Filmcentral. Hanke on ollut yksi kulttuuripääkaupunkivuoden kunnianhimoisimpia ja aluksi oli tarkoitus, että uusi keskus olisi avattu keväällä -96 tanskalaisen elokuvan satavuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Suunniteltuna avausajankohtana talo oli edelleen meluisa rakennustyömaa ja sittemmin avaamista on lykätty useita kertoja sinne jo muuttaneiden laitosten suureksi harmiksi ja tiloihin sovittujen tapahtumien haitaksi. Näin ollen Filmværkstedets festival, Copenhagen Film Festival ja Nordisk Panorama on pidetty melkoisen sekavissa olosuhteissa. Tämän kirjoitushetkellä ei vielä mikään anna aihetta olettaa, että talo valmistuisi edes sen virallisiin avajaisiin (1. lokakuuta) mennessä, jolloin siellä on sovittu järjestettäväksi useita tapahtumia.

Alkuvaikeuksistaan huolimatta Kööpenhaminan elokuvan talo, Filmhuset, noussee jaloilleen ja pölyn ja tiiliskivienkin keskellä puitteet näyttävät lupaavilta: sinne tulee hyvin varustellut elokuvasalit, valoa, ilmaa ja tilaa, ihanteelliset tilat esimerkiksi festivaalien, näyttelyiden, seminaarien, symposiumien, ensi-iltojen ja alan ammattilaisten tapaamisten järjestämiseen. Ei ole epäilystäkään etteikö elokuvan talo olisi elokuvan ystäville erittäin tervetullut, varsinkin lyhyt- ja dokumenttielokuvat voidaan esittää siellä optimaalisissa oloissa.

Kysymys onkin vain siitä, pääsevätkö Tanskan elokuva-alan laitokset yksimielisyyteen sellaisesta hallinnosta, joka vaalisi niin yksittäisten laitosten etuja kuin talon yleisönkin etua. Muun muassa tämän varmistamiseksi Tanskan kulttuuriministeri jättää syksyn aikana ehdotuksen uudeksi elokuvalaiksi.

Lars Movin

Palaa sisällysluetteloon

 

POHJOLA 

Kiinnostaako digitaalinen kehitys? 

Pohjoismainen kulttuuri- ja joukkoviestinyhteistyön johtoryhmä on ministerineuvoston neuvoa-antava elin elokuva- ja viestintäalalla.

Johtoryhmä kiinnittää tällä hetkellä paljon huomiota uusiin viestintäpoliittisiin haasteisiin, joiden eteen Pohjoismaat joutuvat sitä mukaa kuin viestintäalalla tapahtuu digitaalista kehitystä. Johtoryhmällä on käytettävissä tietty rahasumma sellaisten projektien käynnistämiseksi ja sellaisten seminaarien yms. järjestämiseksi, joilla pystytään kehittämään alan pohjoismaista yhteistyötä.

Lähempiä tietoja antaa ministerineuvoston esittelijä Martin Tangeraas, puh. +45-33-96-03-84, faksi no +45 33 93 62 51, sähköposti mt@nmr.dk.

Pohjoismaiset elokuvat CD-ROMilla 

Pohjoismainen elokuva- ja televisiorahasto on yhteistyössä Pohjoismaiden elokuvainstituuttien kanssa laatinut ei-kaupallisen CD-ROMin, jossa on helposti saatavaa hyödyllistä tietoa n. 100 elokuvasta, elokuvatuotannosta, Pohjolan elokuvapiireistä ja muusta. Norjalainen Sygna, Bergenin korkeakoulukeskus ja islantilainen Nova Media ovat kehittäneet tekniset ratkaisut.

CD-ROMin sisältö tullaan viemään Internetiin, kuitenkin vain osa suurta tehoa vaativasta videopohjaisesta informaatiosta. Internetissä tiedot voidaan päivittää usein ja ne kytketään suunnitelmien mukaan CD-ROMille tallennettuihin tietoihin.

Kustakin elokuvasta esitetään traileri, elokuvamusiikkia, synopsis, tuottajat, kuvausryhmä, ohjaaja sekä näyttelijät.

Nordic Film News/TF

Saamenmaalle yhteinen radiokanava  

Puoli vuosisataa NRK:n ensimmäisten kymmenen minuuttia kestävien saamenkielisten lähetysten jälkeen Kaarasjoella ollaan varsin toiveikkaita: mikäli pohjoismaisten radioyhtiöitten johtajat antavat tammikuussa 1997 suostumuksensa, voidaan aloittaa digitaaliset koelähetykset yhteispohjoismaiselta saamenkieliseltä kanavalta. Saamenkielistä ohjelmaa lähettävät nyt Ruotsin Radio Kiirunasta, YLE Inarista ja NRK Kaarasjoelta. Norjalainen saamenkielinen radioasema on kaikista pohjoismaisista saamenkielisistä radioasemista varustetasoltaan paras. Sen palveluksessa on yhteensä yli 50 työntekijää, jotka työskentelevät pääkonttorissa ja 6-7 paikallistoimistossa, mm. Oslossa. NRK:n Sámi Radio lähettää tätä nykyä päivittäin viisi ja puoli tuntia, joista puoli tuntia valtakunnallisen verkon kautta. Saamelaislähetyksillä on ollut suuri merkitys saamelaisille; kielen, kulttuurin ja identiteetin asema on parantunut.

Sameradion johtaja Nils Johan Heatta uskoo yhteispohjoismaisten saamenkielisten lähetysten asteittaiseen laajentamiseen. Digitaalisten lähetysten lisäksi ohjelmaa lähetetään FM-verkon kautta. Sitä mukaa kun DAB (Digital Audio Broadcast) -vastaanottimet halpenevat ja ovat helpommin saatavissa, yhteispohjoismainen kanava siirtyy kokonaan digitaalisiin lähetyksiin. Tällä hetkellä DAB-vastaanottimet maksavat 20.000-25.000 Norjan kruunua, 2-3 vuoden päästä niiden hinta on alle kymmenesosa tästä. Pohjoismaisen saamenkielisen, 24 tuntia vuorokaudessa lähettävän kanavan perustamisen aikaperspektiivi on 5-6 vuotta koelähetysten aloittamisesta. Digitaalisen verkon rakentaminen aloitetaan niillä alueilla, joilla asuu eniten saamelaisia.

Resurssien käyttö ja koordinointi ovat yhteistyön avainsanoja. Perustetaan mm. yhteispohjoismainen uutistoimitus, joka voi ehkä laatia myös televisiouutisia. Uutisten osalta saamenkielinen pohjoismainen televisioyhteistyö saattaa toteutua vuosina 1998/99.

Ei ole vielä päätetty, mihin pohjoismaisen saamelaiskanavan johto sijoitetaan. Venäjä ei toistaiseksi ole mukana saamelaisessa radio- ja televisioyhteistyössä Pohjoiskalotilla; siellä ei ole vielä yhteistyökumppaneita.

TF

Nordisk Panorama 

Vuotuinen pohjoismaista lyhyt- ja dokumenttielokuvaa esittelevä festivaali järjestettiin seitsemännen kerran 25.-29.9. Se järjestetään vuorollaan kussakin Pohjoismaassa, tänä vuonna se pidettiin Kööpenhaminassa, jossa vielä keskeneräinen elokuvan talo, Filmhuset, loi tapahtumalle lievästi sanottuna kaoottiset puitteet. Vaikka elokuvaesitykset ovat yleisölle avoimia, festivaali on lähinnä tarkoitettu alan ammattilaisten kohtauspaikaksi. Tänäkin vuonna kävijöitä oli kaikista Pohjoismaista. Erityisesti kiinnostusta herätti Nordisk Forum, jossa kerättiin viitisenkymmentä elokuvaideaa niin kutsutuissa pitching sessions -istunnoissa. Kilpailuun osallistuvien elokuvien joukossa suomalaiset ja ruotsalaiset elokuvat olivat harvinaisen vahvasti esillä. Tanska sai kuitenkin yleisön palkinnon Jens Arentzenin novellielokuvalla Blomsterfangen, joka on myös toistaiseksi menestyksekkäin uuden Dansk Novellefilm -rahaston tuella tuotettu elokuva.

Parhaana lyhytelokuvana palkittiin ruotsalaisen Mats Olof Olssonin Pin Up, hyvin ohjattu, mutta suhteellisen tavanomainen murkkutarina. Parhaaksi dokumenttielokuvaksi tuomaristo valitsi suomalaisen Synnin: Dokumentti jokapäiväisistä rikoksista, jonka tekijät Virpi Suutari ja Susanna Helke luovat Roy Anderssonin inspiroimina jäätävän katsauksen seitsemään kuolemansyntiin pohjoismaisessa arjessa. Kahden tanskalaisen televisioaseman erikoispalkinnot menivät ruotsalaisille elokuville: Johan Hagelbäckin groteskille animaatioelokuvalle Renmärkning i Jukkasjärvi ja Susanna Edwardsin dokumenttielokuvalle I skuggan av solen, joka on dramaattinen ja erityisen ansiokkaasti kerrottu espanjalaisen naishärkätaistelijan muotokuva.

Lars Movin

Palaa sisällysluetteloon

 

PERSPEKTIIVI 

Mietiskelevät lehtikuva(aja)t 

Kaikki sanomalehtien lukijat tuntevat ilmiön: lehtikuvaaja, joka valokuvaa kolleegoita työssään. Mikä tässä piilee, kysyy viestintätutkija Erling Sivertsen?

Vuoden 1994 lopputaistelu EU-jäsenyydestä paljasti sen, kuinka lehtikuvaajat tapahtumia kuvatessaan miettivät myös omaa rooliaan ja sallivat sen antaa leimansa valokuville. Ruotsalaisten äänestettyä myöntävästi oslolaislehdessä Dagbladetissa julkaistu kuva (24 K) Dagbladetissa julkaistu kuva (9 K) ei vanginnut ainoastaan pääministeri Ingvar Carlssonia, vaan se jätti myös tilaa lehtikuvaajan mietteille. Kyseessä oli yhtä paljon "ikkuna" kuin se, mikä "ikkunasta" (valokuvasta) näkyi. Valokuva ei välittänyt ainoastaan yhtä viestiä, vaan useampia (ks. kuva). Lehtikuva viittasi myös valokuvaaja Arne Hoemin ajatuksiin valokuvasta ja valokuvaamisesta. Hän loi etäisyyttä sekä itse valokuvaamiseen että muihin samassa tehtävässä toimiviin ottamalla kolleegoita mukaan kuvaan. Niinpä siitä tuli itseensä viittaava valokuva, koska valokuvaaja mietti omaa rooliaan ja omia tehtäviään. Tämä on tällaisten lehtikuvien eräs silmiinpistävin piirre. Piirre on yhteinen sekä kuvatoimittajille että niille toimittajille, jotka lehtijutuissaan viittaavat johonkin tapahtumien ulkopuolella olevaan seikkaan.

Kuka sommittelee?
Itseensä viittaavista lehtikuvista on tullut osa vaalitaisteluja, isompia oikeusjuttuja tai muita suuria tapahtumia. Viimeisen vuosikymmenen useimpien pohjoismaisten vaalitaistelujen sanomalehtireferaateista löytyy monia esimerkkejä sommitelluista lehtikuvista "valokuvaaja kuvaa toista valokuvaajaa työssään"-kategoriasta. Sommittelu, kyllä, mutta kuka sommittelee? kysyi esim. norjalainen lehtikuvaaja Helge Mikalsen toimitettuaan itseensä viittaavan vaalitaistelukuvan lehteensä, Oslossa ilmestyvään Verdens Gang -lehteen. Myös valokuvan kuvatekstille antoi leimansa ihmettely poliittisten uutisten puuttumisesta ja vaaliriehan korostumisesta.

Monet julkisilla tantereilla toimivat suhtautuvat jo niin tietoisesti lehtikuvaajiin, että he käyttävät tilannetta yhä suuremmassa määrin hyväkseen. Ohjaus siirtyi 80-luvun aikana kameran takaa sen eteen. Valokuvaajat haluavat kommentoida tätä ja käyttävät siihen luonnollisestikin kuvia. He yrittävät luoda etäisyyttä sekä kuvattaviin että valokuvaan ja läheisyyttä muihin lehtikuvaajiin.

Eräs menettelytapa on se, että valokuvaan otetaan mukaan toinen valokuvaaja työssään. Tällä tavalla turvataan sekä etäisyys objektiin että läheisyys kolleegaan samaistuen.

Kissa puutarhassa
Myös Amerikan lehdistössä tällaiset itseensä viittaavat valokuvat ovat yleisiä ja jotkut kiertävät maailmaa. Monet muistanevat valokuvaajien kiinnostuksen Clintonin kissaa ja hänen sotilaitaan kohtaan viime presidenttivaalien vaalitaistelussa. Tiedotusvälineiden välittämät Haitiin ja Mogadishuun tehtyjen hyökkäysten vaikutelmat, joissa valokuvaajat valokuvasivat valokuvaajia, ovat edelleenkin verkkokalvoon liimautuneina. Presidentin puutarhassa kuvatusta kissasta ei ole pitkä matka taisteluasennossa oleviin sotilaisiin; lehtikuvaajat suorittavat työn ja ottavat toisensa mukaan valmiiseen tulokseen.

Kuvata - valaista
Ennen lehtikuvaajat tyytyivät kuvaamaan valokuvissaan yhteiskuntaa, nyt he valaisevat silloin tällöin myös niitä menetelmiä, joita ovat käyttäneet valokuvissaan. Näin he suuntaavat tavallaan linssin itseensä, kenttäkokemuksiin, valokuvausprosessiin ja kulisseihin. Olisi liian yksinkertaista väittää, että lehtikuvaajat ovat menettäneet kiinnostuksensa yhteiskuntaa sekä ihmisten pieniä ja suuria ongelmia kohtaan ja kehittäneet kaikenkattavan kiinnostuksen toisiaan kohtaan. Mutta yhteiskunta ilmiönä, ja se analyysi, jonka kuvat saattavat antaa, on siirretty toiselle tasolle. Itse tarkastelutapa täyttää suuremman osan käytettävästä tilasta. Tämä saattaa johtua siitä, että ammatista ja valokuvista keskustellaan julkisuudessa useammin kuin aikaisemmin. Yhä useampi on kiinnostunut valokuvien muodosta, paikasta ja roolista lehdissä. Ei ole ihme, että lehtikuvaajien ottamien valokuvien tulvasta löytyy sellaisiakin, joissa huomio on siirtynyt sisällöstä ilmaisuun. Kärjistetysti sanottuna valokuvaajan päässä liikkuvat ajatukset joutuvat keskipisteeseen. Itseensä viittaavat valokuvat sallitaan ja niitä julkaistaan yhä useammin, koska ne, jotka viime kädessä suorittavat valinnan valokuvaajien kuvien välillä, "taitot", ajattelevat samalla tavalla.

Vakiintuneet kulmat?
Kaikki lehtikuvat, joihin on otettu mukaan valokuvaajia työssään, eivät yritäkään ottaa etäisyyttä tai viestiä itseironiaa. Niissä saattaa myös olla suuntaus muilta kopioituihin "vakiintuneisiin" kulmiin. Sillä vakiintuneet kulmat leviävät nopeasti valokuvaajien keskuudessa. Ne voivat ainakin osoittaa sen, että ollessaan rintamalla, puutarhassa tai todellisella tulilinjalla lehtikuvaaja on harvoin yksin. Ilmiselvistä syistä saattaa olla vaikea välttää, että kolleegat pääsevät mukaan valokuviin.

Kiteyttäen: vaikuttaa siltä, että itseensä viittaavissa valokuvissa ilmenee toisaalta lehtikuvaajien strategia, jolla päästään jälleen lavastettujen tapahtumien herroiksi, toisaalta taas strategia, jolla työstetään valokuvan muotoon ja sen asemaan journalistiikassa liittyviä ajatuksia. Lisäksi niissä ilmenee strategia, jolla huomio kiinnitetään valokuvan subjektiivisiin aspekteihin.

Tämä mietiskelevä asenne on yhteistä sekä lehtikuvaajille että muita valokuvauslajeja edustaville valokuvaajille, toimittajille, kirjailijoille, humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille. Sillöin tällöin kaikilla on sellaisia ajatuksia, jotka liittyvät pikemminkin kuvaan kuin kuvaamiseen.

Erling Sivertsen,

Bergenin yliopiston viestintätieteen laitos


Palaa sisällysluetteloon