svane.jpg - 2932 Bytes Nordisk Medie Nyt

Toinen neljännesvuosijulkaisu 1995
  
    Suomenkielinen pääsivu | Arkisto – neljännesvuosijulkaisut | Yleiskatsaus   
  Sisältö

Islanti   |   Norja   |   Ruotsi   |   Suomi   |   Tanska   |   Kansainvälistä

Perspektiivi

  Medier i Norden neljännesvuosijulkaisut
löytyvät suomenkielisinä verkkojulkaisuina aina vuodelta 1994. Julkaisut sisältävät suomenkielisen koosteen skandinaavisilla kielillä ilmestyvästä Medier i Norden: Resymé –julkaisun tiedotteista.

Medier i Norden (entinen Nordisk Medie Nyt) -sivujen sisältö on vapaasti lainattavissa mikäli lähde mainitaan selvästi.

  Päätoimittaja                                           Vastaava toimittaja
Terje Flisen (TF)                                         Pääjohtaja Søren Christensen
Postboks 1726 Vika                                   Pohjoismaiden ministerineuvosto,
0121 Oslo, Norge                                       Store Strandstræde 18
Puh. + 47 22 20 80 61                                DK-1255 København K., Danmark

Medier i Norden (aikaisemmin Nordisk Medie Nyt) ISSN 1396-9331 – elektroninen julkaisu.

 

ISLANTI 

Rangaistavaa hankkia pääsy koodattuihin lähetyksiin 

Kulttuuri- ja opetusministeri Björn Bjarnason on esittänyt Yleiskäräjillä lakiehdotuksen, jossa kielletään muunninten käyttö siinä tarkoituksessa, että hankitaan pääsy koodattuihin lähetyksiin ilman lupamaksun suorittamista.

Ehdotuksen astuessa voimaan muunninten väärinkäyttö edellä mainitussa tarkoituksessa tulee rangaistavaksi. Sisällöllisesti ehdotus vastaa radiolähetysvaliokunnan ehdostusta, jonka antoi edellinen kulttuuri- ja opetusministeri Olafur G. Einarsson vuonna 1992 uudistaakseen radiolähetyslakia. Tämän valiokunnan ehdotukset oli osittain laadittu samanaiheisten ruotsalaisten lakien mallin mukaisesti.

TV-asema Stöð 2, jota ylläpitää Islannin radioyhtiö (Islenska utvarpsfelagið hf.) lähettää ainoana radio- tai televisioasema koodattuja lähetyksiä. Yhtiö on ilmoituksensa mukaan kärsinyt huomattavia taloudellisia tappioita, koska katsojat ovat saaneet aseman lähetyksiä näkyviin maksamatta lupamaksua. Tällä hetkellä TV2:sen ohjelmia tilataan 40.000 talouteen, mutta yhtiön johdon mukaan on mahdollista, että n. 5.000-6.000 taloutta seuraa ohjelmia vaadittua maksua suorittamatta. Tämän arvion mukaan aseman tappiot olisivat jopa 170 milj. Islannin kruunua vuodessa.

SJ

Reykjavikin lyhytelokuvapäivät 

Valtion television kotimaisen ohjelman toimitus järjesti äskettäin yhdessä Islannin elokuvayhdistyksen kanssa Reykjavikin lyhytelokuvapäivät jo neljättä kertaa. Tällä kerralla kilpailuun oli ilmoitettu yli 50 elokuvaa, mikä on huomattavasti enemmän kuin viime vuonna.

Tuomaristo valitsi viisi parasta elokuva ja ensimmäisen palkinnon sai Maria Sigurdadottirin elokuva Two little girls and a war. Erityinen yleisö palkinto jaettiin elokuvalle Jeg elsker deg, Stella (Rakastan sinua, Stella), jonka oli ohjannut Ragnar Bragason. Kaikki palkitut elokuvat esitetään televisiossa syksyn kuluessa.

SJ

MM -95 Islannin yleisradion historian suurin hanke 

Käsipallon maailmanmestaruuskisojen suoran televisioinnin hoiti RUV ja se on valtion television suurin milloinkaan toteuttama hanke. Televisiolähetysten katsojamäärien arvellaan olleen noin 50 milj. eri puolilla maailmaa. Se välitettiin 31 televisioasemalle ja suoraan 21 valtioon.

Tv-lähetysten kokonaiskustannukset arvioidaan 40 milj. ISK:ksi, mikä on hieman vähemmän kuin Ruotsin kulut vuonna 1993, mutta silloin lähetyksiä välitettiin useammasta paikasta kuin nyt. Neljä tanskalaista teknikkoa tuli maahan MM-kisojen televisiointia varten, ja RUV sai Tanskasta käyttöönsä myös neljä kameravaunua.

SJ

Viestinten käyttötutkimus 

Yliopiston sosiaalialan laitos on tehnyt tutkimuksen viestinten käytöstä yhden viikon aikana maaliskuun alussa. Tuloksista käy mm. ilmi, että 94 % vastanneista oli jonain ajankohtana valinnut valtion tv-kanavan ja TV2:n vastaavasti 83 %. Kanavien suosituimpien ohjelmien katsojamäärissä oli huomattavat erot: RUV:n suosituinta ohjelmaa oli katsonut 49 % vastanneista, TV2:n suosituinta 26 %.

Noin 63 % vastanneista oli jonain ajankohtana kääntänyt radion RUV:n 2-ohjelmalle, 56 % RUV:n 1-ohjelmalle. Vastanneista 63 % oli jossain vaiheessa kuunnellut asemaa Bylgjan, jonka omistaa Islannin radioyhtiö.

Lehtien lukemista tutkittiin myös, ja todettiin että Morgunblaðið-lehteä lukee päivittäin 59-64 % vastanneista, kun taas DV:n vastaava lukijamäärä oli 40-50 %.

SJ

Amerikkalaistutkimus joukkoviestinten vapaudesta 

Äskettäin Morgunblaðið-lehdessä kerrottiin yhdysvaltalaisen Freedom House -instituutin tutkimuksesta, jossa selvitettiin joukkoviestinten vapautta. Instituutti on tehnyt tämänkaltaisia tutkimuksia vuodesta 1979 lähtien. Pisteitä annetaan erityisen periaatteen mukaan, jossa tärkeintä on saada mahdollisimman vähän pisteitä.

Norja sai 8 pistettä, Tanska 9, Ruotsi 10, Islanti 12 ja Suomi 15 pistettä. Australia ja Belgia päätyivät parhaimmille sijoille 7 pisteellään. Pohjoismaat ovat niiden 15 maan joukossa, joissa tutkimuksen mukaan tiedotusvälineillä on suurin vapaus. Tutkimus koskee sekä sähköisiä että painettuja viestimiä.

Viestinten vapautta on arvioitu neljän tekijän perusteella: 1) joukkoviestimiä koskevat lait ja säädökset, 2) poliittinen painostus ja vallankäyttö joukkoviestinten tarjontaa kohtaan, 3) talouselämän etujärjestöjen vaikutusvalta joukkoviestinten tarjonnan sisältöön ja 4) viestimiä alistavat järjestelmät.

Tutkimus perustuu mm. kunkin maan aikakauslehtien, ihmisoikeusryhmien, erityisasiantuntijoiden ja tiedemiesten antamiin tietoihin.

Tutkimuksen mukaan Islannin viestinten vapautta rajoittavat eniten talouselämän etujärjestöt. Toisaalta Islannin joukkotiedotusvälineillä kuitenkin on lähes rajoittamaton vapaus lakien ja säännöstöjen sekä poliittisen painostuksen ja vallankäytön suhteen.

SJ

Palaa sisällysluetteloon

 

NORJA 

Norjan yleisradiotoiminnan kohentaminen ja uudelleen järjestely 

Hallitus ehdottaa kahdessa hiljakkoin esittämässään asiakirjassa Norjan tärkeimmän yleisradiotoimintaa harjoittavan laitoksen, Norsk rikskringkasting'in (NRK) uudelleen organisointia.

Tärkeimpänä perusteena ehdotukselle on, että NRK tarvitsee organisaatiomuodon, joka tekee yhtiön kyllin toimintakykyiseksi vastaamaan tämänhetkisen joukkoviestintätilanteen yhä lisääntyvänä kilpailuna ilmeneviin haasteisiin sekä teknisen kehityksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Viime vuosina on perustettu joukko uusia kaupallisia televisiokanavia, jotka toimivat Norjan markkinoilla. Uusien kanavien perustaminen johtaa toisaalta kovempaan kilpailuun, mikä vähentää NRK:n katsojamääriä, toisaalta suosittujen ohjelmien voimakkaaseen hinnannousuun. Norjasta ja ulkomailta saadut kokemukset osoittavat, että mainoksilla rahoitettujen julkisen palvelun yhtiöiden ohjelmatarjonta ei ole niin laajaa ja laadukasta kuin luparahoitteisten kanavien. Suurkäräjien odotetaan käsittelevän ehdotuksia syksyllä 1995.

NRK:n yhtiöittäminen
Hallitus puoltaa NRK:n muuttamista säätiöstä osakeyhtiöksi. Ehdotuksen mukaan NRK:sta muodostettaisiin valtion osakeyhtiölain mukainen osakeyhtiö, jota koskisivat tietyt radiolain erityismääräykset. Edellytyksenä on, että valtio omistaa kaikki yhtiön osakkeet. Omistussuhteeseen perustuen yhtiötä johtaisi ehdotuksen mukaan yhtiökokous, missä ministeriö edustaisi kaikkia osakkeita.

NRK:n toiminta rahoitetaan jatkossakin luvilla eikä mainoksilla, ja NRK on kaupallisten kanavien vaihtoehtona. Yleisradiotoiminnan harjoittaminen määrätään lailla Norsk rikskringkasting AS:n velvollisuudeksi tavoitepykälässä.

NRK muutettiin valtion liikelaitoksesta säätiöksi vuonna 1988 laitoksen ollessa tosiasiallisessa monopoliasemassa. Hallituksen mielestä NRK:n nykyinen organisaatiomuoto ja sen luomat toiminnan puitteet eivät enää riitä tarvittavaan toimintavapauteen nykyisessä joukkoviestintä- ja kilpailutilanteessa.

Suurkäräjät käsittelee nykyisin kaikki NRK:ta periaatteellisesti tai viestintäpoliittisesti koskevat tärkeät kysymykset. Aikaa kuluu vähintään puoli vuotta ja usein enemmänkin, ennen kuin suurkäräjät on ottanut kantaa NRK:n ehdotukseen. Yhtiöittäminen antaa NRK:lle suuremman toimintavapauden, sillä poliittinen päätösvalta siirtyy suurkäräjiltä yhtiökokoukselle eli kulttuuriministeriölle.

Voidakseen jatkaa ja kehittää omaa tuotantoaan ja varmistaa yleisölle kiinnnostavia ohjelmia NRK tarvitsee muita tuloja kuin lupamaksuista saatavia. Yhtiöittäminen antaa NRK:lle suuremman taloudellisen vapauden mm. siinä suhteessa, että se voi perustaa omaa liiketoimintaa ja hyödyntää yhtiön voimavaroja kuten ohjelma-aineistoa, teknistä kalustoa ja osaamista. Liiketoiminnasta saamillaan tuloilla NRK voi parantaa mahdollisuuksiaan välittää yleisöä kiinnostavaa, hyvää ohjelma.

NRK2 - Norjan uusi televisiokanava
Hallitus ehdottaa NRK:n uuden televisiokanavan, NRK2:n, perustamista. Suunnitelmien mukaan kanava toimisi yleis- radioperiaatteella ja olisi ohjelmistoltaan nykyistä kanavaa täydentävä vaihtoehto. Kanavan on tarkoitus lähettää satelliitin välityksellä, ja alkuvaiheessa sen ohjelmia voisi vastaanottaa n. 55 prosenttia väestöstä.

Kun suunnitellut mastovälitteiset taajuusmuuttajat on rakennettu, voi 70 prosenttia väestöstä myöhemmin ottaa vastaan kanavan lähetyksiä. Ehdotuksessa edellytetään että NRK2 perustetaan lupamaksuja korottamatta.

Lupamaksujen perimisen tehostaminen ja oman liiketoiminnan harjoittamisen mahdollisuus riittää uuden NRK-televisio-kanavan eli NRK2:n rahoittamiseen (ks. myöhempää esittelyä). NRK:n yhtiöittäminen on näin ollen välttämätön edellytys uuden televisiokanavan perustamiselle.

Ehdotettu NRK:n yhtiöittäminen ja oman lähetysverkkoa pitävän yhtiön perustaminen antaisi NRK:lle uusia tuloja, minkä pitäisi yhdessä lupamaksujen tehokkaamman perimisen kanssa riittää kanavan rahoittamiseen.

LPØ

NRK:n ja Telenor AS:n välinen sopimus ohjelmansiirtoverkkoyhtiön perustamisesta 

Norjan hallitus ehdottaa, että perustetaan NRK:n ja Telenor AS:n yhteisesti omistama yhtiö, joka huolehtii valtakunnallisten radiolähetysten lähettämiseen ja siirtämiseen tarvittavan verkon käytöstä. Sopimus mahdollistaisi rationaalisen toiminnan ja keventäisi näin NRK:n investointitarvetta.

Telenor AS:n ja NRK:n välistä yhteistyötä säätelee nykyään radiolain mukaisesti radiotekninen sopimus. Nykyisen sopimuksen mukaan NRK huolehtii ohjelmateknisestä puolesta, kun taas Telenor AS on vastuussa lähetys- ja ohjelmansiirtoverkon laitteistosta. NRK korvaa Telenor AS:lle siitä aiheutuvat kustannukset omakustannusperiaatteella.

Suurin osa lähetystekniikkaan liittyvistä laitteista on nykyään NRK:n omistuksessa, loput niistä omistaa Telenor AS. Ehdotuksessa viitataan muiden pohjoismaiden tilanteeseen. Kehityksen suuntana niissä on, että radioyhtiöt keskittyvät ensisijaiseen tehtäväänsä eli ohjelmien laatimiseen, ja koettavat vapauttaa voimiaan siihen. Telenor AS ja NRK ovat yksimielisiä uuden sopimuksen pääkohdista, mm. siitä, että yhtiön tavoite on palvella liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti kaikkia, joilla on toimilupa valtakunnallisen radiotoiminnan harjoittamiseen Norjassa, tarjoamalla ohjelmansiirto- ja lähetyskapasiteettia yhtäläisin, ei diskriminoivin ehdoin. NRK saa sopimuksen mukaan yhtiön osake-enemmistön.

Ehdotus edellyttää NRK:n yhtiöittämistä, ja sopimus astuu voimaan viimeistään vuoden 1996 lopussa, kun nykyisen sopimuksen voimassaoloaika päättyy.

LPØ

Paikallisradiotoiminnan ja NRK:n sponsoroinnin uudet ehdot 

Paikallisradiotoiminta: Liian monien paikallisradioasemien perustaminen on johtanut elinkeinon tulonsaantimahdollisuuksien rajoittumiseen. Suurkäräjät käsitteli kesäkuussa 1995 paikallisradiotoimintaa koskevaa hallituksen selontekoa, ja yhtyi moniin ministeriön tekemiin ehdotuksiin, jotka auttavat vahvistamaan ja vakiinnuttamaan Norjan paikallisradiotoimintaa. Muutosten odotetaan myös edistävän paikallisten joukkovies-tinyritysten kehitystä ja kohentavan paikallisradioiden taloudellista tilannetta:

Toimilupa-alueiden laajentaminen tehdään mahdolliseksi siellä, missä olosuhteet sen sallivat. Valtion joukkoviestinhallinto yhdessä Valtion telehallinnon ja paikallisradiojärjestöjen kanssa määrittelee alueet ennen kuin toimiluvat julistetaan haettaviksi. Toimilupahakemusten käsittelyn yhteydessä arvioidaan hakijoiden taloudellinen tila ja ohjelmasuunnitelmat. Kullekin toimilupa-alueelle myönnetään vain yksi kaupallisen paikallistelevision toimilupa. Lisäksi voidaan antaa toimilupa sellaisiin opetustelevisiolähetyksiin, joista vastaavat paikalliset oppilaitokset. Paikallisradioiden yhteislähetyksille avataan mahdollisuus. Paikallisradiot saavat myös tilaisuuden tehdä yhteistyötä NRK:n kanssa.

Kokemukset ovat osoittaneet, että elinkykyistä paikallistelevisiota tuskin voi perustaa pääosiltaan paikallisten ohjelmien varaan. Siksi tulee perustaa tehokas systeemi, jolla hankitaan muualta ohjelmia paikallisen ohjelmantuotannon käyttöön. Paikallistelevision toimiluvanhaltijoille ja TV 2:lle annetaan mahdollisuus neuvotella ohjelmia ja taloutta koskevasta yhteistyöstä. Paikallistelevisiolle asetettuja vaatimuksia oman tuotannon osuudesta lievennetään ja toimiluvanhaltijoille avataan mahdollisuus yhteistyöhön.

Toimilupakauden pituus jää samaksi kuin nytkin, paikallisradiolle viisi vuotta ja paikallistelevisiolle seitsemän vuotta. Toimilupakauden kuluessa ei jaeta uusia toimilupia.

Suurkäräjien enemmistö on velvoittanut hallituksen poliittisesti soveltamaan TV 2:n yksinoikeutta valtakunnallisiin maaverkkolähetyksiin. Siitä syystä ministeriö pitää kiinni suurkäräjien aikaisemmin vahvistamasta kiellosta, joka koskee kaupallisten satelliittikanavien ohjelman välittämistä samanaikaisesti ja muuttamattomana. Monet paikallistelevisioyhtiöt rikkovat tätä kieltoa välittämällä TVNorge'n lähetyksiä.

Omistussuhteet: Hallitus on saanut suurkäräjien hyväksynnän ehdotukselleen paikallisradion omistussuhteita koskeviksi säännöiksi.

Suurkäräjät toteaa, että kukaan yksityinen omistaja tai ryhmä ei uusien sääntöjen mukaan saa hallita enempää kuin 33,33 prosenttia koko paikallisradion tai paikallistelevision kansallisista markkinoista. Arvioinnin perustana pitää käyttää kuuntelija- tai katsojapotentiaalia.

Sanomalehdillä voi, toisin kuin nyt, olla oma toimilupa paikallisradio- tai paikallistelevisiolähetyksiin. Tämä ei koske sellaisten alueiden ainoaa lehteä, jolla on käytettävissä vain yksi taajuus paikallisradio- tai paikallistelevisiolähetyksiin. Ainoat lehdet alueilla, joilla taajuuksia on useampia, eivät saa monipuolisen mielipiteenilmaisun säilyttämiseksi hallita toimilupa-alueen kaikkia taajuuksia. Kaapeliyhtiöillä ei edelleenkään saa olla omaa paikallisradiotoimilupaa, eikä yleensä kunnillakaan.

Kaikenkaikkiaan ehdotukset merkitsevät sääntöjen muuttumista vapaammiksi kuin nykyään voimassa olevat paikallisradion omistussuhteita koskevat säännöt. Uudet omistussuhdesäännöt otetaan lähtökohdaksi uusien paikallisradiotoimilupien jaossa.

Sponsorointi: Suurkäräjät yhtyivät hallituksen ehdotukseen NRK:n sponsoroimissäännöiksi. Säännöissä NRK:n sponsorituloille asetetaan yläraja, joka on 1 prosentti yhtiön kokonaiskäyttötuloista. Niissä edellytetään myös, että elinkeinoelämä voi osallistua korkeintaan puolella sponsorituloista. Rajoitus on nähtävä sitä taustaa vasten, että kahden olemassaolevan valtakunnallisen yleisradion välille on vahvistettu sellainen ero tulonhankintatavassa, että NRK:lla on yksinoikeus lupatuloihin ja TV 2:lla taas määräaikainen yksinoikeus mainostuloihin. Periaatteellisesti tärkeä perustelu on sitäpaitsi se, että sponsorointi on uhka NRK:n toimitukselliselle itsenäisyydelle ja integriteetille.

LPØ

Palaa sisällysluetteloon

 

RUOTSI 

Digitaaliset radiolähetykset alkuun jo syksyllä? 

Kaikki viittaa siihen, että Ruotsissa voidaan syksyllä aloittaa digitaalitekniikalla välitettävät radiolähetykset. Sekä Ruotsin yleisradioyhtiö Sveriges Radio että yksityiset kaupalliset radioyhtiöt ovat olleet mahdollisuudesta erittäin kiinnostuneita. Ja kun ohjelmaa aletaan lähettää, tulevat markkinoille myös radiovastaanottimet, joilla digitaalilähetyksiä voidaan kuunnella.

Toukokuun lopulla Ruotsin valtiopäivät hyväksyi hallituksen esityksen digitaalisten radiolähetysten aloittamisesta syksyllä 1995. Aluksi lähetysalueiden määrää tulee rajoittaa niin suurkaupunkialueilla kuin muualla maassa. Tarkoitus on arvioida toimintaa vähitellen, ensimmäisen raportin pitäisi valmistua vuonna 1998.

Sekä yleisradioyhtiöille Sveriges Radio ja Sveriges Utbildningsradio että yksityisille radioyhtiöille annetaan mahdollisuus digitaalisiin lähetyksiin.

Hallitus päättää radio- ja televisioyksikön suosituksen pohjalta, mitkä yksityiset ohjelmayhtiöt ovat mukana digitaalilähetyksissä. Jos kaikille halukkaille ei voida varata lähetysaikaa, yritetään saada vaihelua ohjelmatarjontaan. Radiolakiin on tehty pieniä muutoksia mm. mainosten sallimiseksi yksityisten yhtiöiden lähetyksissä.

Monet radioyritykset ottivat yhteyttä, kun Radio- ja tele- visioyksikkö tutki halukkuutta digitaalilähetysten aloittamiseen heti kun se olisi mahdollista.

LM

Yleisradioyhtiöiden säästövaatimuksista päätetty 

Ruotsin valtiopäivät hyväksyi hallituksen esityksen yleis- radioyhtiöiden Sveriges Television, Sveriges Radio ja Sveriges Utbildningsradio määrärahojen leikkaamisesta 11 prosentilla vuodesta 1998 lähtien. Valtiopäivät hyväksyi myös Ruotsin television uudelleenorganisoinnin, jonka myötä alueohjelmia ei tarvitse enää lähettää yhdeltä ja samalta kanavalta. Sitä vastoin pysäytettiin television johtoryhmän suunnitelmat kahden uutislähetyksen liittämiseksi yhdeksi säästämistarkoituksessa.

Valtiopäivien päätös on parlamentaarisen tasapainoilun tulos. Maltillinen kokoomuspuolue tuki hallituksen säästöesitystä. Sen sijaan puolue ei lainkaan innostunut television organisaatiomuutoksesta. Sehän haluaisi yksityistää toisen TV-kanavan, mikä vaikeutuisi, jos kanavat eivät enää olisi erillisiä yksikköjä.

Lopulta ympäristöpuolue pääsi yksimielisyyteen hallituspuolueen kanssa siitä, että nykyinen aluetuotannon ja TV 2:n kytkentä puretaan. Päätöksessä on lisäksi kyse voimakkaasta panostuksesta uuteen tekniikkaan. Yleisradiotilin ylijäämällä, jonka voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä arvioida olevan n. 200 milj. kr vuoden 1988 loppuun mennessä, autetaan yleisradioyhtiöiden siirtymistä digitaalitekniikan käyttöön.

Ruotsin yleisradiossa edelleen levotonta 
Radion päällikkö Ove Joanson oli säästövaatimusten ponnekkain vastustaja. Kun valtiopäivät olivat tehneet päätöksensä, hän kuitenkin ehdotti keskeisten henkilöstöjen voimakasta vähentämistä, TT:n uutislähetysten lopettamista ja etteivät aluetoimitukset saisi lähettää viikonloppuisin muuta ohjelmaa kuin paikallisia urheilutapahtumia. Näiden 105 milj. kruunun kohdemerkittyjen leikkausten lisäksi on ehdotettu yleisiä lähetystoiminnan säästöjä 99 miljoonan kruunun edestä. P1:lle ja P2:lle ehdotetaan 9 %:n säästöjä, P3:n kehotetaan säästämään 13 % ja aluelähetysten tulisi saada säästymään 10 % ja P4 Riks 15 %. Sinfoniaorkesteri ja Radiokuoro kuitenkin säilytetään.

Ehdotus on herättänyt arvostelua yrityksen sisällä, missä kukin kanavapäällikkö - odotettua kyllä - oli sitä mieltä, että oma kanava joutui liian ankarien säästöjen kohteeksi. Hallitus pää tti antaa kanavapäälliköiden tehtäväksi laatia ehdotuksen oman kanavan muuttamiseksi. Lopullinen päätös tehdään elokuun viimeisenä päivänä. Ehdotus yhteistyön lopettamisesta TT:n kanssa on myös aiheuttanut protesteja, sitä on arvostellut mm. entinen kulttuuriministeri Birgit Friggebo.

TT ja Ruotsin Radio
Jos säästövaatimukset todella vievät siihen, että TT:n lähetykset loppuvat Ruotsin Radiosta, se merkitsee seitsemänkymmentävuotisen valtataistelun päättymistä päivälehdistön ja Ruotsin Radion välillä . Alunperin tuolloinen Radiotjänst (Radiopalvelu) oli Radioteollisuuden ja lehdistön omistuksessa. Lehdistö pelkäsi, että radiosta tulisi uhka sen omalle toiminnalle. Siksi radio ei saanut lähettää omia uutisia, vaan ne tuli hakea Tidningarnas Telegrambyråsta, TT:stä, jonka päivälehdistö omisti. Varmuuden vuoksi päätettiin, ettei mitään uutisia saanut lähettää ennen kello 19:ää, jolloin kaikkien kuuntelijoiden voitiin jo olettaa ostaneen sanomalehtensä.

Ruotsin television organisaatio muuttuu
Valtiopäiväin päätös merkitsee sitä, että erilliset uutistoimitukset säilytetään, mutta yhteydet aluetoimitusten ja oman TV2-kanavan välillä loppuvat. Alueohjelmatuotannon osuus nostetaan kuitenkin 40:stä 50 %:iin, minkä vaatimuksen Ruotsin televisio jo täyttääkin.

Uusi organisaatio, josta Ruotsin television hallitus on tehnyt periaatepäätöksen, sisältää mm. sen, että kanavat lakkaavat olemasta itsenäisiä yksiköitä ja että alueita liitetään toisiinsa, niin että nykyisten yhdentoista tilalle jää lukumääräisesti vähemmän alueita.

Monopoliajan perintö
Vaatimus siitä, että Ruotsin televisiolla tulee olla kaksi erillistä uutistoimitusta on perintöä tv-monopolin ajalta. Kun Ruotsin television piti saada toinen tv-kanava, päätettiin - kiivaan keskustelun jälkeen - että kanavat toimisivat "stimuloivina kilpailijoina" toisilleen, mikä mm. tarkoitti sitä, että uutistoimituksia tuli olla kaksi. On väitetty, että uuden kilpailutilanteen vuoksi, jota edustaa varsinkin TV4, kanavat eivät enää tarvitsisi erillisiä toimituksia, mutta valtiopäivät ei suostunut minkäänlaiseen muutokseen.

LM

Selvitys digitaalisista maanpäällisistä TV-ohjelmista  

Pääsihteeri Lars Jeding on asetettu yhden miehen työryhmänä selvittämään, millaiselta pohjalta päätös mahdollisesta digitaalitekniikkaan siirtymisestä tehdään. Selvityksen tulee kuvata teknisiä ja taajuuksiin liittyviä edellytyksiä, kuluja, aikaperspektiiviä ja päätöksiä, joita valtiopäiväin ja hallituksen tulee tehdä. Lisäksi valotetaan paikallisen tai alueellisen tv-toiminnan harjoittamisen mahdollisuuksia. Myös teollisuuspoliittisia johtopäätöksiä sekä valmiuskysymyksiä käsitellään.

Alustava raportti esitetään viimeistään marraskuun ensimmäisenä päivänä tänä vuonna. Toimeksianto esitellään lopullisessa muodossaan ennen vuoden 1995 loppua.

Selvityksessä todetaan, että tv-toiminnan edellytykset muuttuvat voimakkaasti teknisen kehityksen myötä. Digitaalitekniikka lisää muutostahtia entisestään. Uuden tekniikan vallatessa alaa on valtiopäiväin ja hallituksen tehtävä päätös siitä, missä määrin tulevaisuudessa televisio-ohjelmia lähetetään maanpäällisinä lähetyksinä. Selvityksestä tulisi käydä esiin tällaisen päätöksenteon pohja.

LM

Hallituksen iltakoulu yleisradiotoiminnasta 

Ruotsin lakiasiain valmistelukunta on ehdottanut lakimuutosta, jolla mahdollistettaisiin digitaalisten radiolähetysten aloittaminen sekä Ruotsin radion että yksityisten radioyhtiöiden myötävaikutuksella. Lakiehdotuksen voimaanastumisajankohdaksi on esitetty 1.7.1995, jolloin lähetykset voitaisiin aloittaa jo syksyllä.

Hallitus ehdottaa, että digitaalitekniikalla välitettyjä lähetyksiä aluksi lähetettäisiin vain muutamilla alueilla suurkaupunkiseutujen lisäksi. Jos taajuksia on käytettävissä, tulee jokaiselle lähetysalueelle varata kaksi taajuusryhmää. Näin lähetyksiä voitaisiin välittää jopa kahdeltatoista stereokanavalta.

Digitaalilähetyksiä vastaanottavien radiovastaanotinten arvellaan tulevan markkinoille vuoden 1996 aikana..

LM

Sosiaalidemokraattisen viestinryhmän M4-mietintö 

Sosiaalidemokraattisen puolueen viestintätyöryhmä on jättänyt viestintäpoliittisen raporttinsa. Ryhmän mielestä neljäs maanpäällinen televisiokanava M2 tulee rakentaa, mikäli seuraavat edellytykset voidaan täyttää:

* alueellista ja paikallista tv-toimintaa voidaan laajentaa

* koulutus, kansansivistys ja kulttuuri saavat lisää tv:n lähetysaikaa

* viestintäalan omistussuhteet eivät saa entisestään keskittyä.

Mitään televisiomaksuista saatuja varoja ei käytetä uuden maanpäällisen tv-kanavan perustamiseen.

Viestintätyöryhmän ehdotuksen yhteydessä sosiaalidemokraattisen puolueen johto päätti kokeilla yleisen mainosveron käyttöönottoa. Työryhmä katsoo, että mainosvero, joka olisi kaikille ilmoittajille yhtä suuri, voisi tehokkaasti taata joukkoviestinten tarjonnan monipuolisuuden ja laadun.

LM

Palaa sisällysluetteloon

 

SUOMI 

Nuntii Latini - suomalainen radiomenestys 

Vuodesta 1989 lähtien on viikottainen kansainvälinen latinankielinen uutislähetys Nuntii Latini saavuttanut yhä suuremman kuulijakunnan koko maailmassa. Aloitusvaiheessa ohjelma oli osa erästä tieteellistä lähetystä, nyt se lähetetään kaksi kertaa viikossa YLEN YKKÖSELTÄ ja viikonloppuisin sitä voidaan kuunnella joka puolella maapalloa lyhytaalloilta tai satelliittilähetyksenä. Ulkomailta saatu valtavan laaja ja monipuolinen palaute on antanut YLElle enemmän myönteistä julkisuutta kuin mikään muu ohjelma.

Uutistoimittajat Reijo Pitkäranta ja Tuomo Pekkanen, joilla molemmilla on yliopistotausta, ovat kaikkien toimintavuosien aikana valinneet ja kirjoittaneet uutismateriaalin. Viiden minuutin aikana esitellään viikon tärkeimmät kansainväliset uutiset ja kansainvälisesti kiinnostavat suomalaisuutiset, sekä lisäksi tieteellisiä, kulttuuri- ja urheilu-uutisia, mikäli aikaa jää.

Nuntii Latini on kehittänyt sanavarastoa kattamaan peruskäsitteet, joita kansainvälisissä uutislähetyksissä käytetään. Kun uusia aiheita ilmestyy, luodaan uusia sanoja, joita ei ole ollut olemassa siltä ajalta, jolloin latina oli elävä kieli. Tapa, jolla tätä on tehty, on kiehtonut kuulijoita. Latinan sanoja yhdistelemällä toimittajat ovat onnistuneet kuvailemaan nykyaikaisia ilmiöitä, esim. käyttämällä käsitettä "depressio oeconomica" puhuttaessa "taloudellisesta lamasta". Reijo Pitkäranta korostaa, että klassisen latinan lisäksi voidaan sanoja rakentaa keskiajan latinan ja nykylatinan pohjalle, niin että aina päästään kattavaan ilmaukseen.

Miksi sitten latinankielistä ohjelmaa Suomesta? Miksi ei? kysyvät uutistoimittajat, mutta lisäävät, että suomen kielen ääntämissäännöt sopivat hyvin latinan ääntämiseen. Nuntii Latinin ensimmäisten neljän toimintavuoden uutistekstit on julkaistu kirjanakin.

TF/YLE

.

Galilei multimediassa  

Suomalainen Multimediaprojekti on myöntänyt varoja YLE 2:n lasten- ja nuortentoimituksen Galilei-projektin kehittämiseen. Multimediaprojekti alkoi viime vuoden vaihteessa Nokia-konsernin tutkimusosaston johtamana. Siihen osallistuu useita televisio- ja viestinyhtiöitä, mm. Yleisradio.

Galilei-projektin ohjelmat toteutetaan animaationa kolmiulotteisessa miljöössä: piirretty Galilei pystyy puhumaan ohjelmaan soittavien lasten kanssa reaaliajassa. Ilman Multimediaprojektin tukea tämän kaltainen interaktiivinen ohjelma olisi jäänyt YLE 2:lle vain haaveeksi, sillä jo Galilein kehitysvaiheen toteutus vastaa lastenohjelmien lippulaivan, Pikku Kakkosen, puolen vuoden budjettia.

Teknisesti ottaen Suomessa on hyvät mahdollisuudet multimediapalvelujen kehittämiseen. Hyviä ohjelmia kuitenkin tarvitaan ja tässä yhteydessä Galilei-projekti on hyvä alku.

TF/Linkki

Palaa sisällysluetteloon

 

TANSKA 

Radio- ja tv-mainoslautakunnan vuosikertomus 1994 

Tanskassa Radio- ja tv-mainoslautakunta tekee lopulliset hallinnolliset päätökset asioissa, jotka koskevat radio- ja televisiomainosten sisältöä sekä asioissa, jotka koskevat vastuuta tosiasialuonteisista tiedoista, joita mainospalassa on lähetetty. Sen lisäksi lautakunta toimii kulttuuriministerin neuvonantajana radiossa ja televisiossa lähetettävien mainosten sisällön suhteen. Lautakunta julkaisi vuosikertomuksensa vuodelle 1994 huhtikuussa.

Siitä käy ilmi, että lautakunta on käsitellyt 26 mainosten sisältöä koskevaa asiaa vuoden 1994 kuluessa, 22 niistä koski tv-mainoksia, joita oli lähetetty koko maan kattavassa TV 2:ssa, 2 mainoksista oli lähetetty paikallistelevisiossa ja 2 paikallisradiossa.

TV 2:ta koskevista 22 asiasta lautakunta tuli kahdeksassa tapauksessa siihen tulokseen, että mainospalat olivat voimassa olevien sääntöjen vastaisia. Neljässä tapauksessa lautakunta esitti toivomuksia tulevien mainosten sisällöstä.

Paikallisradiota ja -televisiota koskevissa neljässä valitusasiassa lautakunta päätyi siihen, että mainoksia koskevia sääntöjä oli rikottu kaikissa tapauksissa.

On korostettava sitä, että yksityiset valitukset muodostivat vuonna 1994 huomattavasti suuremman osuuden valitusten kokonaismäärästä kuin aikaisempina vuosina, nimittäin 63 %, kun luku vuonna 1993 oli 33 %. Vuonna 1994 ei mikään valituksista ollut kilpailijoiden tekemä, kun taas vuonna 1993 sellaisia oli 10 yhteensä 21:stä.

Kaksi vuonna 1994 käsitellyistä asioista herätti erikoisen paljon huomiota. Toinen oli mainossarja, johon kuului 78 erästä valintamyymäläketjua koskevaa mainospalaa, ja toinen oli erään automerkin kolmen mainospalan sarja. Molemmissa mainossarjoissa esiintyi alle 14-vuotiaita lapsia. Lautakunta otti asiat käsiteltäviksi omasta aloitteestaan saatuaan epävirallisia ilmoituksia, koska oltiin sitä mieltä, että näiden mainosten toteutus välittömästi antoi sen vaikutelman, että ne loukkasivat selvästi radiossa ja televisiossa lähetettäviä mainoksia ja sponsorointia koskevan asetuksen 23 § 1 kohtaa. Tämän säädöksen mukaan alle 14 vuotiaita lapsia saa käyttää televisiomainonnassa vain silloin, kun heidän mukanaolonsa joko kuuluu luonnollisena osana kuvattuun ympäristöön tai kun se on välttämätöntä lapsille tarkoitetun tuotteen käytön selittämiselle tai näyttämiselle.

Valintamyymäläketjun mainossarjassa näytettiin pieniä lapsia, jotka leikkivät kauppaa tavallisessa keittiössä, ja heidän jutteluaan, joka enemmän tai vähemmän koski sitä päivittäistavaraa, jota sitten mainostettiin itsenäisessä kuvajaksossa ilman lapsia.

Automainoksessa nähtiin pieniä lapsia, jotka leikkivät pienillä lelukokoisilla puuautoilla. Samalla aikuisen miehen ääni kertoi lyhyesti kyseisestä automallista. Mainosten lopussa yksi pienistä leikkiautoista vieri kuvaruudun keskelle, ja itsenäisessä kuvajaksossa, missä lapsia ei ollut mukana, auto "paisui" merkiltään ja malliltaan kyseessä olevaksi oikeaksi autoksi äänen kehoittaessa ihmisiä tulemaan kyseisen automerkin edustajan luo "viikonloppuna".

Lautakunta lausui: Lasten mukanaolo kyseisissä mainoksissa ei ollut välttämätöntä tuotteiden käytön selittämiseksi tai näyttämiseksi. Ei ollut myöskään mitään syytä väittää, että lasten esiintyminen olisi ollut luonnollinen osa kuvattua ympäristöä, koska sillä tarkoitetaan mainostetun tuotteen myynti- tai käyttöympäristöä. On siis luvallista käyttää lapsia, kun kuvaus tapahtuu liikkeessä, kunhan se tehdään luonnollisella tavalla (23 §:n 2. kohdan sääntöä noudattaen). Samoin ehdoin on luvallista käyttää lapsia myös sellaisessa kuvauksessa, missä näytetään tuotteen käyttöä, tapahtuu se sitten kotona tai muualla. Kuvitellun ostotilanteen näyttäminen ("kauppaleikki") sen sijaan jää selvästi säännösten puitteiden ulkopuolelle, koska sellaisessa tapauksessa lasta käytetään aivan yleisluonteisesti mainostarkoituksiin, vaikka heillä ei olisi mitään suhdetta tuotteeseen.

Radio- ja tv-mainoslautakunnan ratkaisut näissä kahdessa mainoksia koskevassa tapauksessa herätti jonkin verran huomiota, ja kulttuuriministeri pyysi lautakuntaa antamaan lausunnon voimassaolevien radio- ja tv-mainonnan sääntöjen muuttamistarpeesta siltä osin, mikä koskee lasten esiintymistä mainoksissa.

Lautakunnan lausunnossa lautakunnan enemmistö suosittelee, että voimassaolevia radio- ja tv-mainostamisen sääntöjä muutettaisiin vapaamielisemmiksi siten, että ne - markkinointilain säädöksiä kunnioittaen - lähenisivät mahdollisimman paljon EU:n voimassa olevia sääntöjä. Vähemmistö oli sitä mieltä, että näitä sääntöjä, joita ulkomaistenkin tv-asemien tulee noudattaa, pitäisi soveltaa tehokkaammin, sen sijaan että Tanskan tv-mainonnan sääntöjä heikennetään.

Vuosikertomuksesta käy edelleen ilmi, että lautakunta on pyytänyt kulttuuriministeriä harkitsemaan kysysmystä piilomainonnasta paikallisradiossa ja -televisiossa. Tämän johdosta kysymys otetaan myöhemmin tämän vuoden kuluessa keskusteltavaksi Paikallisradio- ja tv-lautakunnan ja Radio- ja tv-mainoslautakunnan välisessä kokouksessa.

Lopuksi mainitsemme, että lautakunnan käsityksen mukaan radio- ja tv-mainonnan kehitys on kohtalaisen tyydyttävää, ja valitusten määrä suhteessa lähetettyjen mainosten määrään on erittäin vaatimaton. Niinpä TV 2 lähetti vuoden 1994 kuluessa 2761 erilaista mainosta, joista saatiin 22 valitusta, ja näistä 8 otettiin huomioon.

HB

Telesopimus 

Tutkimusministeriö ilmoitti 6. huhtikuuta 1995 pitämässään lehdistötilaisuudessa, että on päästy yksimielisyyteen uudesta telesopimuksesta. Sopimuksen pääkohdat ovat seuraavat:

- Hybridiverkon normalisointi. Tele Danmarkin yksinoikeus radio- ja televisio-ohjelmien lähettämiseen koko maata kattavassa televerkossa kumotaan.

- Laajakaistaverkon vapauttaminen paikallisalueilla. Tele Danmarkin yksinoikeus laajakaistaverkkojen rakentamiseen paikallislähetysalueille eli yhden kunnan alueelle kumotaan.

- Yhteisantenniverkon omistusrajoitukset poistetaan. Tämä merkitsee sitä, että yhteisantennilaitetta eivät voi omistaa ainoastaan kunnat ja asukkaat, vaan myös yksityiset yritykset.

- Yritysten ja laitosten mahdollisuus oman televerkon perustamiseen kasvaa.

- Maailman pienimmät koko maan kattavat yksikköhinnat laajakaistayhteyksille. Tele Danmarkin laajakaistayhteyksien, sekä 140Mbit/s että 34 Mbit/s -yhteyksien, käytöstä perittävät hinnat laskevat keskimäärin 65 %.

- Paremmat toimintamahdollisuudet autopuhelimen käyttäjille, mikä antaa aiheen huomattaville hinnanalennuksille.

- Tele Danmarkin organisaation poliittiset siteet katkaistaan. Tele Danmark saa vapaat kädet lakkauttaa kantayhtiönsä eli KTAS:n, Jydsk Telefonin, Tele Sønderjyllandin ja Telecomin.

- Tele Danmark voi aloittaa ohjelmatoiminnan täyden liberalisoinnin jälkeen.

Käsitteeseen "hybridiverkon normalisointi" kuuluu mm. se, että Tele Danmark Kabel-TV nyt voi ryhtyä toimimaan liiketoimintastrategiaa noudattaen.

Eräät kuluttajajärjestöt pelkäävät, että tämä johtaa siihen, että Tele Danmark määrää ohjelmatarjonnasta. Tähän voidaan kylläkin sanoa, että uudistukseen sisältyy myös käyttäjien vaikutusvallan vahvistaminen ja turvaaminen, aivan samoin kuin muunnintenkin suhteen on tarkoitus, ettei mitään monopoliasemaa pääse syntymään.

HB

20 kysymystä tanskalaisille 

Kulttuuriministeri Jytte Hilden julkisti maaliskuussa 1995 keskustelualustuksen "Demokratia television aikakaudella" joukkoviestinten tulevaisuudennäkymistä. Siinä esitetään 20 kysymystä tanskalaisille siitä, miten meidän pitäisi suhtautua niihin lukuisiin jännittäviin mahdollisuuksiin, joita varsinkin uusi tekniikka avaa.

Alustuksessa ministeri huomauttaa mm. siitä, että jokainen tanskalainen käyttää päivittäin keskimäärin 2 tuntia 35 minuuttia television katselemiseen. Se vaikuttaa meidän ajattelutapaamme, puhetapaamme ja toimintaamme. "Siksi kysymys siitä, miten hyödynnämme uutta tekniikkaa ja sen mahdollistamia monia uusia radio- ja tv-kanavia, koskee kulttuuripolitiikkaa ja demokratiaa", ministeri huomauttaa ja jatkaa: "Kenellä pitäisi olla lupa lähettää ohjelmia? Mitä vaatimuksia meidän pitäisi asettaa näille ohjelmille? Ja kuka ne maksaa? Voit olla mukana näiden ratkaisujen teossa, jos osallistut keskusteluun ja puutut viestintäpolitiikkaan."

Ministerin kaikkien kansalle esittämien kysymysten mainitseminen veisi liikaa tilaa tästä, mutta jo kolme kysymystä antaa kuvan niitten aiheitten ulottuvuudesta, joihin ihmisiä kehotetaan ottamaan kantaa.

- "Onko mahdollista/pitääkö meidän edelleenkin varmistaa yleisradiokanavan julkinen rahoitus riippumatta siitä, miten vähän sillä on katsojia?"

- "Annetaanko TV 3:lle samat mainossäännöt kuin sen lähimmille kilpailijoille, toisin sanoen, hyödynnetäänkö TV-direktiivien sääntöjä mahdollisimman tarkasti, vai pitääkö meillä edelleenkin olla erityisen tiukat tanskalaiset säännöt?"

- "Pitääkö meidän säilyttää Tanskan Radion nykyinen rakenne vai jakaa Tanskan Radio itsenäiseksi TV-yksiköksi ja itsenäiseksi ääniradioyksiköksi ja kenties vielä erottaa kuorot ja orkesterit itsenäisiksi yksiköiksi?"

"Demokratia television aikakaudella", johon kuuluu myös liite, jossa esitellään Tanskan Radion ja TV 2:n näkemys tulevaisuuden viestinnän näkymistä, maksaa 50 Dkr ja on saatavissa kirjakaupasta tai osoitteesta:

Statens Information
Nr. Farimagsgade 65
Postbox 1103
1009 København K
Puh. +45 33 37 92 28

HB

TV3:n kotipaikka 

Satelliitti- ja Kaapelikomitea on käsitellyt viimeisen puolen vuoden aikana asiaa, joka koskee TV3:n juridista asemaa Tanskan radio- ja televisiolainsäädännössä.

Asia sai alkunsa siitä, että lautakunta sai 1. joulukuuta 1994 kirjeen TV 2:n hallitukselta. Kirjeessä oli liitteenä 22. marraskuuta 1994 kirjoitettu muistio, jonka oli laatinut TV 2:n johtokunnan jäsen, professori, lakitieteen tohtori Erik Werlauff. Kirjeessä pyydettiin Satelliitti- ja Kaapelikomiteaa ottamaan kantaa siihen muistiossa esitettyyn näkemykseen, että Tanskassa rekisteröity yhtiö TV3 A/S sekä tanskalaisen yhtiön brittiläinen emoyhtiö TV3 Broadcasting Group Limited sen toiminnan osalta, mitä tällä yhtiöllä on Tanskassa, on Tanskan televisiolainsäädännön alainen.

Satelliitti- ja Kaapelikomitea on tähän asti soveltanut sääntöjä lähtien siitä näkemyksestä, että eurooppalainen viestintäyritys aina kuuluu yhden ja vain yhden jäsenvaltion määräysvallan alaisuuteen. Siinä määrin kuin on ollut epäilystä siitä, minkä jäsenvaltion lainkäytön alaisuutta pitäisi pitää oikeana, on Satelliitti- ja Kaapelikomitea suorittanut konkreettisen arvioinnin yhteenkuuluvaisuutta ilmentävistä seikoista. Tähänastisen tanskalaisen käytännön mukaan TV3:n kotipaikkana on näin ollen pidetty Englantia, mm. koska TV3 Broadcasting Group Limited'in pääkonttori on Englannissa.

Satelliitti- ja kaapelilautakunnan käsitellessä asiaa on TV 2:lla ja TV3:lla ollut useammassa erässä mahdollisuus kommentoida toistensa näkökantoja.

Koska Tanskan lainsäädäntö tällä alalla on tiukasti EU-sääntöihin liittyvä, pyysi kulttuuriministeriö Satelliitti- ja kaapelineuvoston pyynnöstä ohjeellista lausuntoa Neuvoston direktiivistä 89/552/EEF 3.10.1989 (TV-direktiivi "Rajaton televisio") ja sen taustana olevista unionisopimuksen säännöistä liittäen kaikki asian johdosta saapuneet asiakirjat mukaan tiedoksi Komissiolle.

Satelliitti- ja kaapelineuvosto sai 2. kesäkuuta 1995 kulttuuriministeriön kautta EU-komission ohjeellisen lausunnon ongelmasta. Lausunto on tällä hetkellä olemassa vain englanninkielisenä, sillä sen tanskannos saadaan vasta myöhemmin.

EU-komission lausunnosta käy ilmi, että Neuvoston direktiivin 89/552/EEF 3.10.1989 oikea tulkinta on se, että viestintä-yritys voi olla vain yhden jäsenvaltion lainkäytön alainen. Tämä käy selvästi ilmi direktiivin kokonaisrakenteesta ja varsinkin artiklan 2 alakohdasta 1 sekä direktiivin esipuheen 9 - 15 kohdista. Lausunnossa sanotaan edelleen, että ratkaistaessa kysymystä siitä, mihin jäsenvaltioon kyseinen viestintäyritys on perustettu, on oikein antaa ratkaiseva merkitys sille, missä maassa yrityksen johto on, eikä sen lähetysten vastaanottoalueelle.

Satelliitti- ja Kaapelikomitea ottaa aivan lähiaikoina kantaa TV3:n kotipaikkakysymykseen kaikkien asiassa kertyneiden asiakirjojen perusteella.

HB

Satelliitti- ja Kaapelikomitean myöntämiä ohjelmalupia 

Satelliitti- ja Kaapelikomitea tekee lopulliset hallinnolliset päätökset lupien myöntämisestä satelliitin tai kaapelin välityksellä tapahtuvaan ohjelmatoimintaan, jota lähetetään yhtä paikallislähetysaluetta suuremmalle alueelle.

Komitean antamia, voimassaolevia ohjelmalupia on nyt kahdeksan. Vain neljää ensimmäistä lupaa käytetään.

1) CIAC A/S (DK4-kanava). Lupa annettu kaapelitelevisiotoimintaan, myönnetty 13. lokakuuta 1994. Ohjelmatoiminta käsittää sellaisia aloja kuin politiikka, yhteiskunta ja ympäristö, viihde ja kulttuuri, opetus, elinkeinoelämä ja julkinen keskustelu. DK4-kanava aloitti lähetyksensä joulukuussa 1995.

2) Danish Satellite TV. Lupa annettu satelliittivälitteiseen tv-ohjelmatoimintaan 13. joulukuuta 1994. Ohjelmatoiminnan ilmoitetaan olevan pääasiassa pornografista laatua. Ohjelmatoiminta alkoi 24. helmikuuta 1995.

3) Z-TV. Lupa annettu satelliittivälitteiseen tv-ohjelmatoimintaan 6. maaliskuuta 1995. Lähetykset aiotaan rakentaa seuraavia ohjelmakategorioita painottaen: 1/3 ohjelmista on musiikkiin liittyviä, varsinkin musiikkivideoita. 1/3 lähetyksistä on faktaohjelmia, varsinkin keskusteluja, muotia, trendejä ja kulttuuria. Viimeinen 1/3 lähetyksistä on fiktio-ohjelmia eli ostettuja tv-sarjoja, elokuvia ja show-ohjelmia. Lähetystoiminta alkaa maaliskuussa 1995.

4) Voice of Scandinavia. Lupa annettu satelliittivälitteiseen ääniradio-ohjelmatoimintaan 24. lokakuuta 1994. Ohjelmatoiminnan ilmoitetaan olevan pääasiassa nuorille tarkoitettua musiikkia. Lähetystoiminta on alkanut.

5) MultiChoice A/S. Lupa annettu kaapelivälitteiseen ohjelmatoimintaan 28. kesäkuuta 1994. Ohjelmatoiminnan ilmoitetaan käsittävän ensisijaisesti elokuvia ja sarjoja.

6) G.O. Marketing Aps. Lupa annettu satelliittivälitteiseen tv-ohjelmatoimintaan 24. lokakuuta 1994. Ohjelmatoiminnan ilmoitetaan olevan pääasiassa pornografista laatua.

7) Selskabet Pay Per View i Danmark. Lupa annettu kaapelivälitteiseen tv-ohjelmatoimintaan 24. lokakuuta 1994. Ohjelmatoiminnan ilmoitetaan käsittävän pääasiassa elokuvia, sarjoja ja muuta viihdettä, urheilutapahtumia, videopelejä, opetusohjelmia ja kulttuuriohjelmia.

8) Selskabet Pay View i Danmark. Lupa annettu kaapelivälitteiseen tv-ohjelmatoimintaan 6. joulukuuta 1994. Ohjelmatoiminnan ilmoitetaan käsittävän interaktiivisia videopelejä.

Koska ohjelmatoimintalupa peruuntuu, jos sitä ei ole käytetty yhteen vuoteen, tätä ohjelmalupien luetteloa voi pitää vain tämän hetken tilanteen kuvauksena.

HB

Palaa sisällysluetteloon

 

KANSAINVÄLISTÄ 

EU-komissio suhtautuu varauksella NSD:hen 

Muuallakin kuin Pohjoismaissa suhtaudutaan epäilyksellä Nordic Satellite Distributioniin (NSD), satelliittiyhtiöön, jonka ruotsalainen viestintäjättiläinen Kinnevik on perustanut yhdessä Norjan ja Tanskan telelaitosten kanssa. EU-komissio tuntuu epäilevän NSD-projektin soveltuvuutta unionin kilpailusääntöhin.

Ensimmäisen projektintutkinnan jälkeen komissio päätti maaliskuussa tutkia NSD:tä perusteellisemmin ennen kuin antaa siitä lausunnon. Selvitys valmistunee heinäkuun lopulla.

Komission ensisijaisena tarkoituksena on tutkia, antaisiko projekti NSD:lle pysyvän valta-aseman Pohjoismaiden markkinoilla ja useilla toiminta-alueilla.

- NSD tulee olemaan ainoa lähetystoiminnan harjoittaja, joka kattaa koko Pohjolan ja jonka lähetyksiä voidaan vastaanottaa pienillä parabolisilla antenneilla. NSD:n taustavoimat hallitsevat jo nyt suurta osaa alueen kaapeliverkostosta, komissio kirjoittaa.

- Satelliitti- ja televisio-operaattoreiden vertikaalinen integraatio yhdistyneenä emoyhtiöiden jo ennestään vahvaan asemaan saattaisi antaa NSD:lle kilpailuetua kaikilla markkina-aloilla.

Komissio tutkii mm. estäisikö tämä uusien kilpailijoiden pääsyä markkinoille.

EU-tukea saamelaisprojektille?
Nyt on aika hakea tukea EU:n vähemmistökielten ja -kulttuureiden tukiohjelmasta. Vuonna 1994 komissio jakoi tarkoitukseen yhteensä 3,5 milj. ECUa.

Saamelaisella elokuva- ja televisiofestivaalilla - mielellään rajat ylittävällä - olisi varmasti hyvät mahdollisuudet tukeen. Komissio on aiemmin tukenut mm. kelttiläistä elokuva- ja tv-festivaalia. Tukea annetaan ainoastaan "kotimaisille kielille, jota perinteisesti puhuu jonkin EU:n jäsenmaan väestön osa". Siirtolaiskielet tai -kulttuurit eivät siis voi saada tukea.

Tukea annetaan mm. erilaisille viestintäprojekteille ja kulttuuritilaisuuksille. Lisäksi kyseeseen voivat tulla konferenssit, tietoverkot, tutkimus- ja koulutustoiminta yms.

Komissio asettaa etusijalle projektit, jotka toteutetaan valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä. Niiden tulee kattaa vähintään kaksi kieliryhmää tai jäsenvaltiota tai muulla tavoin siirtää tietoja ja kokemuksia alueelta toiselle.

Heinäkuun käsittelyä varten hakemukset on jätettävä ennen heinäkuun 1.:stä ja syyskuun käsittelyä varten ennen syyskuun 1.:stä. Lisätietoja tuesta saa EU:n virallisesta lehdestä nro C79/19, ilmestynyt 31.3.1995

Anna Celsing, Bryssel

Palaa sisällysluetteloon

 

PERSPEKTIIVI 

Laskeeko populaarilehdistön suosio? 

Huhut kertovat, että joidenkin pohjoismaisten irtomyyntilehtien levikki on laskussa. Tämä kehitys osuu suunnilleen samaan ajanjaksoon, jolloin päätoimittajia eroaa tai erotetaan viroistaan. Lehdissä käydään sisäisiä strategianeuvotteluja. Mitä on tapahtumassa?

Lehdistön kuva Pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa ja Norjassa, on kansainvälisesti melko ainutlaatuinen. Monissa suuremmissa maissa erotetaan selkeästi toisistaan tabloidikokoiset populaarilehdet epäilyttävine journalistisine sisältöineen ja normaalikokoiset, vakavissaan kunnianhimoiset lehdet. Isossa Britanniassa lehdet jaetaan avoimesti kahteen ryhmään: populaarilehdistöön, popular press, ja laatulehdistöön, quality press. Tämä merkitsee siis sitä, että populaarilehdistö itse asiassa määritellään huonompilaatuiseksi ja että näitä kahta lehdistöä ei voida ajatella sekoitettavan toisiinsa. Viimeisten reilun kolmenkymmen vuoden aikana Norjassa ja Ruotsissa nimenomaan "sekalehdillä" on ollut maanlaajuinen levikki ja voimakkain levikinkasvu. Norjalaiselehdet Verdens Gang ja Dagbladet ja ruotsalaiset Expressen ja Aftonbladet omaavat populaarilehdistön kansainväliset tunnusmerkit rinta rinnan suhteellisen vakavamielisen journalistiikan, kommenttien ja keskustelun kanssa. Jos näiden lehtien levikin kielteisen kehityksen merkit osoittautuvat olevan enemmän kuin pieniä, ohimeneviä heilahduksia, se voi olla oire siitä, että kokonainen ajanjakso Pohjoismaiden lehdistön historiassa on vaakalaudalla. Miksi se sitten tapahtuu nyt, ja mihin se saattaa johtaa?

Tabloidilehtien sensaatiohakuisuus etiikan rajamaastossa on pitkään herättänyt vieroksuntaa ja halveksuntaa monissa lukijaryhmissä - erityisesti sellaisissa, joissa kaikilla tai useimmilla on korkea koulutus tai ainakin virallisesti hyvä maku. Nämä piirit ovat nyt riemuissaan. Voidaan ehkä optimistisesti luottaa siihen, että tabloidilehtien ongelmat johtuvat siitä, että yleisöryhmät vähitellen ovat saaneet tarpeekseen kurjuudesta ja vaativat kokonaisvaltaista laatua jatkuvan pikanttien ja groteskien uutisten spekuloimisen sijaan.

Tällä oletuksella on todennäköisesti jonkun verran pohjaa. Voidaan ajatella - ehkä toivoa - että yhä paremmin koulutetussa väestössä yhä useammat reagoivat kielteisesti perinteisiin tabloidilehti-ilmiöihin. Tärkeimpiä ovat kuitenkin kokonaisvaltaiset muutokset, joita viime vuosina on tapahtunut viestintämaailmassa. Monikanavajärjestelmästä on tullut jokapäiväinen tosiasia, ja kohta lähetyksiä on melkein vuorokauden ympäri. Paikallisia ja kansallisia radiokanavia on vastaavasti paljon ja niillä on mm. ympärivuorokautisia uutislähetyksiä. Samalla radio- ja televisiokanavien välinen kilpailu - jossa toistaiseksi suunnan ovat määränneet kaupalliset kanavat - on johtanut siihen, että tabloidityyppinen aineisto ja tyyli ovat saaneet aivan toisen aseman lähetyksissä kuin muutamaa vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan se merkitsee sitä, että tämän tyyppiseen tiedon ja viihteen tarpeeseen, jonka populaarilehdistö pitkään on täyttänyt, vastaavat nyt yhtä suuremmassa määrin radio- ja televisioyhtiöt. Suurimmat norjalaiset ja ruotsalaiset populaarilehdet ovat useimmille lukijoille "lisälehtiä" - ainakin Norjassa lukijoiden ensimmäinen valinta on yleensä enemmän tai vähemmän vakavamielinen, alueellinen tilauslehti - joten tabloidilehdet menettävät miltei väistämättä jalansijaa. Lukutottumukset istuvat kuitenkin sitkeässä, joten ei ole todennäköistä, että muutokset tapahtuisivat dramaattisen nopeasti. Mutta ne tapahtuvat.

Laajasta viestinnän ja kulttuuripolitiikan perspektiivistä tarkasteltuna kehitys tuo tärkeitä haasteita. Norjan ja Ruotsin populaarilehdistön sisältämä tyypillisen tabloidiaineiston ja vakavan journalistiikan sekoitus on heijastellut Pohjoismaiden erityislaatuisia yhteiskunnallis-kulttuurisia olosuhteita ja perinteitä, varsinkin sitä, että viestinten yleisö ei ole huomattavassa määrin jakautunut yhteiskunnallisten luokkien perusteella. Kansallisten tabloidilehtien kirjava sisältö ja laaja peitto on omalla tavallaan ollut samansuuntainen ilmiö kuin yleisradiomonopoli radio- ja televisiotoiminnassa. Nyt syntyy ehkä jyrkempi ero erilaisten lehtien ja erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien välille, samaan tapaan kuin radio-ja televisioyleisö jakautuu eri kanavien välillä, kun kullakin kanavalla on oma ohjelmaprofiilinsa.

Tämä ei välttämättä ole pelkästään traagista - se on myös ilmaus Skandinaviassa vallinneen massiivisen yhtenäiskulttuurin peruuttamattomasta hajoamisesta. Se mahdollistaa uusien etnisten, yhteiskunnallisten ja mieltymyksellisten alakulttuurien julkitulon eri alueilla ja tasoilla ja heikentää mahdollisesti alistavaa yhtenäisyyden vaatimusta, joka on ollut idyllisen yhtenäiskulttuurin kääntöpuoli. Ongelmana on kuitenkin, että yhteiskunnallisten ja kulttuuristen resurssien saatavuus, joka on aktiivisen, valistuneen kansan olemassaolon edellytys, saattaa myös jakautua vinoutuneemmin kuin demokraattiselle yhteiskunnalle olisi hyväksi.

Koska tilanne on uusi ja paluu entiseen aikaan on mahdotonta, vaaditaan erityisesti uusia ajattelutapoja, mielikuvitusta ja rohkeutta, jotta voitaisiin välttyä kehittymästä kielteisiin suuntiin. Tässä on tilaa vain parille suhteellisen abstraktille ehdotukselle: 1) koulutusalaa ja muita relevantteja julkishallinnon kontrolloimia aloja on vahvistettava useilla tasoilla ja niiden sisältöjä osittain tarkastettava; 2) lehdistön ja yleisradiotoiminnan on kehitettävä uudentyyppisiä, soveltuvia tapoja välittää kulttuurillisesti ja poliittisesti relevanttia tausta-aineistoa, käyttäen laajaa sekä "populaarin" että "vakavamielisen" tyylilajin rekisteriä.

Onnea!

Jostein Gripsrud, professori, Viestintätieteen laitos, Bergenin yliopisto.


Palaa sisällysluetteloon