svane.jpg - 8028 Bytes Nordisk Medie Nyt

Ensimmäinen neljännesvuosijulkaisu 1995
  
    Suomenkielinen pääsivu | Arkisto – neljännesvuosijulkaisut | Yleiskatsaus   
  Sisältö

Islanti   |   Norja   |   Ruotsi   |   Suomi   |   Tanska   |   Pohjola

Perspektiivi

  Medier i Norden neljännesvuosijulkaisut
löytyvät suomenkielisinä verkkojulkaisuina aina vuodelta 1994. Julkaisut sisältävät suomenkielisen koosteen skandinaavisilla kielillä ilmestyvästä Medier i Norden: Resymé –julkaisun tiedotteista.

Medier i Norden (entinen Nordisk Medie Nyt) -sivujen sisältö on vapaasti lainattavissa mikäli lähde mainitaan selvästi.

  Päätoimittaja                                           Vastaava toimittaja
Terje Flisen (TF)                                         Pääjohtaja Søren Christensen
Postboks 1726 Vika                                   Pohjoismaiden ministerineuvosto,
0121 Oslo, Norge                                       Store Strandstræde 18
Puh. + 47 22 20 80 61                                DK-1255 København K., Danmark

Medier i Norden (aikaisemmin Nordisk Medie Nyt) ISSN 1396-9331 – elektroninen julkaisu.

 

ISLANTI 

Sähköviestimet ostavat osuuksia sanomalehdistä 

Islannin radioyhtiö osti helmikuussa 35 % lehdistöyhtymästä Frjáls fjölmidlun (Fri Presse A/S). Islannin radioyhtiö ylläpitää TV 2:ta ja yhtä monikanavatelevisiota (joka välittää ulkomaista ohjelmaa) sekä kahta radioasemaa Bylgjan ja Stjarnan. Vapaa lehdistö julkaisee kahta sanomalehteä, yhtä aikakauslehteä ja sillä on painotalo. Yrityksen johtajat antoivat ymmärtää, että kummankaan yrityksen toiminnassa ei tapahtuisi muutoksia, vaan että tarkoituksena on tutkia, olisiko mahdollista aloittaa sähköinen julkaisutoiminta ja ottaa käyttöön multimedia, jossa yhdistettäisiin kuvia, tekstiä, ääntä ja eläviä kuvia.

Omistussuhteiden muutos synnytti julkisen keskustelun joukkoviestinten omistuksesta ja asiaa pohdittiin myös maan kansanedustuslaitoksessa Yleiskäräjillä. Siinä yhteydessä ilmoitettiin, että sähköviestinten liikevaihdon arvioitiin vuonna 1993 olevan 4 mrd Islannin kruunua, mistä Islannin radioyhtiön osuus oli 37 %. Lehtien julkaisutoiminnan vuotuinen liikevaihto oli samana vuonna 3 mrd Islannin kr, mistä Vapaan lehdistön osuus oli 34 %. Yhteensä näiden kahden yhtiön liikevaihdoksi arvioidaan 2,5 mrd kruunua vuodessa.

SJ

Kristillinen radioasema Reykjavikiin 

Islannin pääkaupunkiseudulla näyttää kristillisen radioaseman perustaminen olevan lähes vuotuinen tapahtuma. Uusimman radioaseman nimi on Lindin (lähde), ja sen omistaa Islannin helluntaiherätys. Aseman puhemiehen mukaan se on avoin kaikille kristillisille seurakunnille. Lähetyksiä on kaikkina arkipäivinä, ja ne kuuluvat vain pääkaupunkialueella.

Aseman perustamispääoma tulee Islannin helluntaiherätykseltä ja yhdysvaltalaiselta helluntaiherätykseltä "Assemblies of God". Asema on tarkoitus rahoittaa kuuntelijoilta ja mainoksista saaduin varoin.

Mainittakoon myös, että viime vuonna myönnettiin toimilupa yhdelle lyhytaaltoja käyttävälle kristilliselle radioasemalle, jonka tarkoituksena on lähettää ohjelmaa suureen osaan maailmaa. Lisäksi Reykjavikissa on kristillinen televisioasema, joka käyttää UHF-taajuutta.

SJ

Islannissa suurta kiinnostusta radiotoimintaan 

Radiolähetyskomitean raportti ajalta 1.1.1992 - 31.12.1994 on julkaistu. Komitean ensisijaisena tehtävänä oli myöntää toimilupia radioasemille ja valvoa, että yksityisiä radioasemia koskevia lakeja ja määräyksiä noudatetaan. Komitea on julkaissut yhteensä kolme raporttia sen jälkeen, kun se ensi kerran nimitettiin vuonna 1986. Sen nykyinen puheenjohtaja on Kjartan Gunnarsson.

Raportissa julkaistaan mm. taulukko kyseisenä ajanjaksona myönnetyistä radioasemien toimiluvista. On huomiotaherättävää, kuinka monta lupaa on myönnetty lyhytaikaista radiotoimintaa varten (enintään kahdeksi kuukaudeksi), sillä raportin kattamana ajanjaksona Radiolähetyskomitea myönsi toimiluvan 58:lle koulussa toimivalle radioasemalle ja 88 lupaa väliaikaiseen radiotoimintaan.

Raportissa julkaistaan myös luettelo pitkäaikaisista luvista, ja siitä käy ilmi, että ajalla 1.1.1992 - 31.12.1994 komitea on myöntänyt 12 tv-toimilupaa. Näistä yksi koski UHF-taajuuslähetyksiä, yksi mikroaaltolähetyksiä ja yksi kaapelitelevisiolähetyksiä, 5 lupaa on myönnetty televisiolähetysten pitkäikaiseen mikroaaltorelesiirtoon ja kolme lupaa koski väliaikaisia relesiirtoja. Pitkäaikaiseen radiotoimintaan myönnettiin 23 lupaa; jotkut näistä olivat vanhoja lupia, jotka uusittiin.

Joulukuussa 1994 oli voimassa 5 tv-toimilupaa ja 13 radiotoimilupaa, jotka kaikki olivat pitkäaikaisia, ja näiden lisäksi 8 lupaa ulkomaisten ohjelmien relesiirtoa varten.

Vuonna 1993 tuli lakimuutos, joka salli ulkomaisten televisioyhtiöiden tuottamien ohjelmien relesiirrot. Releyhteyksien säilyttämiseen oli paljon kiinnostusta ja lupahakemuksia tuli kaikkiaan 10: 4 pienehköille alueille maaseudulle, 1 koko maata kattava, kun taas muut hakivat lupaa välittää ohjelmaa vain pääkaupunkiseudulle. Lupia haettiin 8-18 kanavalle. Vain yksi hakija, Islannin radioyhtiö, täytti edellytykset, jotka laki asettaa ulkomaisten ohjelmien relesiirrolle.

Raportointiaikana komitea on saanut käyttäjiltä vain muutamia valituksia. Esimerkkinä mainittakoon erästä haastattelua koskenut valitus. Haastattelu oli nauhoitettu ja se lähetettiin haastateltavan tietämättä. Yksi valitus koski tavaramerkin näkymistä lähetyksessä. Raportista käy ilmi, että komitea järjesti kokouksen, jossa radioasemien edustajat ja kuluttajayhdistys keskustelivat mainosten ja ohjelma-aineiston päällekkäisyydestä.

SJ

Laki väkivaltaelokuvien kieltämisestä 

Kuten NMN:n numerosta 4/1994 kävi ilmi, Islannin opetusministeri teki lakiesityksen elokuvien tarkastamisesta ja väkivaltaelokuvien kieltämisestä. Ehdotus hyväksyttiin Yleiskäräjillä istuntokauden lopulla. Lain ensisijaisena tarkoituksena on pyrkiä estämään sellaisten elokuvien esittäminen, jotka sisältävät raakaa väkivaltaa ilman, että se palvelee jotain kasvattavaa tai taiteellista tavoitetta, sekä suojella lapsia mahdollisimman hyvin muilta elokuvilta, joilla katsotaan olevan heihin haitallinen vaikutus.

Uutta on, että laki rinnastaa tietokonepelit elokuviin tarkastusvelvoitteen osalta. Statens filmcensur, Valtion elokuvasensuuri, on vastannut elokuvien tarkastamisesta, mutta lain mukaan sen nimestä poistetaan sensuuri-sana ja nimi muuttuu muotoon Kvikmyndaskodun (Elokuvatarkastamo). Siihen tulee kuulumaan kolme sosiaaliministerin nimittämää edustajaa, yksi elokuvatuottajien edustaja, oikeusministerön edustaja ja lisäksi opetusministeri valitsee yhden lautakunnan jäsenistä. Elokuvatarkastamolla on mahdollisuus kieltää elokuvan levittäminen ja esittäminen Islannissa, jos elokuva luokitellaan väkivaltaelokuvaksi. Toimiluvan omaavat televisioasemat vastaavat esitettäväksi tarkoitettujen elokuvien tarkastamisesta yhdessä elokuvatarkastamon kanssa. Lain rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai jopa 6 kuukauden vankeuteen.

SJ

Palaa sisällysluetteloon

 

NORJA 

Omistussuhdetyöryhmän mietintö valmis 

Joukkoviestinten omistussuhteita arvioiva julkinen työryhmä on antanut mietintönsä Norjan kulttuuriministeriölle tämän vuoden helmikuun 21. pnä. NOU 1995:3:n otsikkona on "Viestinten monipuolisuus". Työryhmä on kartoittanut viestinten omistussuhteita, arvioinut omistuksen keskittymisen eri muotojen vaikutuksia ja säätelytoimepiteiden tarvetta.

Työryhmä ehdottaa erityistä joukkoviestinlakia, joka suojaisi sananvapauden ja toimittajanvapauden ja turvaisi monipuolisen tarjonnan viestimissä. Ehdotuksen mukaan joukkoviestinlaki rajoittaisi omistajuutta eri viestinryhmissä, se velvoittaisi viestintäyhtiöt aktiivisesti julkistamaan tiedot omistussuhteistaan ja turvaamaan yleisön oikeuden tutustua omistussuhteisiin.

Työryhmä ehdottaa ylärajoja sekä lehdistön että radio- ja tv-toiminnan omistussuhteille, mutta on toisaalta sitä mieltä, että viestinten pääomantarpeen ja kilpailukyvyn turvaamisen vuoksi rajoitukset eivät saa olla liian tiukkoja. Työryhmän enemmistö ehdottaa, ettei mikään osapuoli, ts. konserni tai sen omistaja voisi ostamalla tai uutta perustamalla omistaa sanomalehtiä, jotka yhteensä muodostavat yli 30 prosenttia koko maan lehtien yhteispainoksista.

Lisäksi enemmistö ehdottaa, että valta-asemassa olevat päivälehtien julkaisijat (omistajat, joiden hallussa on yli 10 % koko maan lehtien yhteispainosmäärästä) voisivat omistaa osuuksia muiden suurten omistajien lehdistä. Edelleen enemmistö toivoo, että nykyinen luvanvarainen 1/3:n omistuksen yläraja valtakunnallisissa radio- ja televisioyhtiöissä vahvistettaisiin lailla. Vielä ehdotetaan, että Norjan televisioyhtiöt, joilla on toimilupa, voisivat omistaa 100 % lisäkanavansa osuuksista.

Lähiradiotoiminnan omistuksen säätelystä työryhmä ehdottaa yksimielisesti, että nykyiset säännöt purettaisiin ja korvattaisiin seuraaviin periaatteisiin pohjautuvilla säännöillä:

- mikään tai kukaan omistaja ei saa kontrolloida yli 30 prosenttia kaikista lähiradiomarkkinoista kansallisella tasolla sellaisilla alueilla, joilla on vain yksi taajuus paikallistelevisiolle tai radiolle.

- mikään yksittäinen omistaja ei saa käyttää enempää kuin yhtä taajuutta lupa-aluetta kohden.

- sanomalehdellä ei saa olla määräävää vaikutusvaltaa useampaan kuin yhteen paikallisviestimeen alueilla, missä on vain yksi taajuus paikallistelevisiolle tai radiolle.

Sen säännön lisäksi, joka rajoittaa valta-asemassa olevien omistajien mahdollisuuksia omistaa toistensa osuuksia, ei ole ehdotettu erilaisten ristiinomistusten säätelyä. Uusia säätelytoimia ei myöskään ehdoteta rajoittamaan norjalaisten viestinten ulkomaalaisomistusta. Selvitys on lähetetty lausuntokierrokselle keskeisille tahoille ja viestinnän alan laitoksille.

LPØ

Hallituksen toimintasuunnitelma kuvallisten viestinten väkivaltaa vastaan 

Maaliskuun 2. pnä 1995 hallitus esitti toimintasuunnitelman kuvallisissa viestimissä esiintyvää väkivaltaa vastaan. Toimintasuunnitelma on syntynyt kulttuuriministeri Åse Klevelandin ja oikeusministeri Grete Faremon yhteisestä aloitteesta ja sen pohjana on tärkeiden alan järjestöjen, kansalaisjärjestöjen, laitosten ja muiden ministeriöiden aktiivinen myötävaikutus. Kolmivuotissuunnitelmaan kuuluu noin 60 toimenpidekokonaisuutta, jotka ovat pääasiassa toimintaan kannustavia, tiedottavia ja asenteita muokkaavia; lisäksi siinä ehdotetaan lakien ja tarkastustoimintojen uudistamista ja kuvallisten viestinten väkivaltatutkimuksen vahvistamista. Lapset ja nuoret ovat erityisen tärkeä kohderyhmä.

Toimintasuunnitelman seurannasta vastaa Kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva sihteeristö. Sen toteuttamiseen on varattu yhteensä 6,6 miljoonaa kruunua. Lisäksi mukana olevat yksiköt ja laitokset osallistuvat kustannuksiin normaalein budjettivaroin.

Toimintasuunnitelma on julkaistu vihkosena, ISBN 82-91565-00-7 ja sitä voi tilata toimintasuunnitelman sihteeristöstä osoitteella Kulturdepartementet, Storgt. 14, 8030 Dep., 0030 OSLO, puh. + 47 22 34 80 72, telefax + 47 22 34 80 70.

LPØ

Suuria muutoksia tekijänoikeuslakiin 

Hallituksen muutosehdotukset tekijänoikeuslakiin esiteltiin hallituksen istunnossa 16. joulukuuta 1994. Lakiuudistus on suurin 30 vuoteen. Ehdotuksen tärkeimpänä perusteluna on välttämättömyys sopeutua teknologiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Uudistus perustuu tekijänoikeustyöryhmän lausuntoihin, lausuntokierroksen tuloksiin, pohjoismaisiin ministeriötason neuvotteluihin, EU-direktiiveihin ja alan kansainväliseen kehitykseen. Lisäksi lakiesitys liittyy alaa koskevaan laajaan lainsäädännön uudistamiseen, joka on meneillään samanaikaisesti kaikissa Pohjoismaissa. Oikeudellisen yhtenäisyyden säilyttämiseen ja vahvistamiseen tällä alalla on pantu Pohjoismaissa paljon painoa.

Edellyttäen että teosten oikeudenomistajat ja käyttäjät hyödyntävät muutosten avaamia mahdollisuuksia, on tulevaisuudessa yksinkertaisempaa saada lupa teoksen käyttöön. Lakiuudistus aiheuttaa joukkoviestimille huomattavia seurannaisvaikutuksia. EU-direktiivistä johtuva muutosehdotus, joka koskee kaapeli- ja satelliittilähetysten tekijänoikeuksia, mahdollistaa sen, että radio- ja tv-yhtiöt saavat entistä helpommin luvan käyttää teoksia ja esityksiä lähetyksissään. Oikeudet tulee selvittää siinä ETA-maassa, mistä ohjelma lähetetään ja se koskee kaikkia maita, joissa lähetys voidaan vastaanottaa.

Sopimuslupajärjestelmää ehdotetaan laajennettavaksi mm. koskemaan lähetysten nauhoittamista opetuskäyttöön. Tämä merkitsee sitä, että ne, jotka haluavat käyttää radio-tai televisio-ohjelmaa opetustarkoituksiin, voivat hakea lupaa yhdeltä hallintoelimeltä sen sijaan, että kääntyisivät oikeudenhaltijoiden puoleen. Lakiuudistus vahvistaa lisäksi kuvataiteilijoiden oikeuksia site että kä yttäjät entistä useammin joutuvat pyytämään taiteilijan suostumusta etukäteen. Viestintäyhtiöille tämä merkitsee sitä, että tekijä voi vaatia korvausta, jos taideteosta käytetään uutismateriaalin kuvittamiseen.

LPØ

Audiovisuaalisesta tuotantorahastosta ensimmäinen apuraha 

Audiovisuaalinen tuotantorahasto (viimeksi mainittu NMN 3/94:ssä) jakoi 1. helmikuuta 1995 ensimmäiset apurahansa. Rahaston johtokunta myönsi apurahoja yhteensä lähes 33 milj. Norjan kruunua, mistä 24 milj. käytettiin elokuvien tuotantoon ja 9 milj. lähiradiotoimintaan. Tukea sai tällä kertaa seitsemän elokuva- ja televisioprojektia. Suurimmat yksittäiset tuet, 7 ja 4 milj. kr, myönnettiin kahteen Hamsun-dramatisointiin: "Gåten Knut Hamsun" (Arvoitus Knut Hamsun), televisiosarja ja kokoillan elokuva, joka kuvaa Hamsunin elämää varhaislapsuudesta vanhuusvuosiin ja "Knut og Marie", (Knut ja Marie), pohjoismaisin varoin rahoitettu elokuva Hamsunista ja hänen perheestään Hamsunin viimeisinä elinvuosina.

Viimeksimainitun käsikirjoitus on P.O. Enquistin ja se perustuu Torkild Hansenin kirjaan "Processen mot Hamsun" (Oikeusjuttu Hamsunia vastaan).

Audiovisuaalisen tuotantorahaston osoite on Audiovisuelt produksonsfond, Prinsensgt. 21, 0157 OSLO, puh. 22 42 42 71, telefax: 22 42 59 18.

LPØ

Kaapelitelevisiotyöryhmän mietintö 

Työryhmä, jonka tehtävänä on ollut punnita kaapelilähetyksiä säätelevää lainsäädäntöä, ja tutkia, kuinka kaapeliyhtiöt sitä noudattavat, jätti mietintönsä 14. helmikuuta tänä vuonna. Työrymän perustaminen liittyy siihen, että tilaajavalintaisuutta koskevat säännöt eivät enää vaivatta sovellu nykyiseen tilanteeseen.

Nykyiset säännöt edellyttävät tilaajien päättävän, mitkä televisiolähetykset lähetetään kaapeliverkkojen kautta velvoitelähetysten lisäksi. Uusia ongelmia aiheutuu käytettävissä olevien kanavien määrän ja kaapeliverkkojen kapasiteetin kasvusta ja siihen liittyvästä yhä tavallisemmasta käytännöstä, jonka mukaan ohjelmat koodataan ja niiden katselusta peritään maksu. Tämä kehitys herättää mm. kysymyksiä siitä, miten suuri liittyjämäärä on tarpeen, jotta kanavaa voitaisiin pitää tilaajajoukon valitsemana, tuleeko valintaan kuulua maksullinen televisio ja voidaanko tilausmaksua nostaa tilaajavalintojen perusteella.

Työryhmä on mietinnössään esittänyt muutosehdotuksen radio- ja televisiotoimintalain kappaleeseen, joka koskee ohjelmien edelleenlähettämistä kaapeliverkon kautta sekä luonnoksen asetukseksi kaapeliverkon perustarjonnan koostumuksesta ja kaapeliyhtiön ja tilaajan välisestä sopimuksesta. Työryhmän enemmistön mielestä voimassaolevat säännöt tulee tärkeimmiltä osiltaan pitää voimassa, kuitenkin tietyin sovellutuksin. Työryhmän mietintö haluaa jättää kaapeliyhtiöiden vastuulle sellaisen perustarjonnan laatimisen, jonka tilaaja voisi vastaanottaa verkon kautta maksutta. Laatiessaan perustarjontaa kaapeliyhtiöiden tulee ottaa mitä suurimmassa määrin huomioon katsojien mieltymyksiä kartoittavat tutkimukset, mutta samalla varmistaa, että perustarjonnasta muodostuu vaihteleva. Työryhmä viittaa lisäksi siihen, että kaapeliverkoilla on vain vähän kilpailua samoilla maantieteellisillä alueilla ja siksi se toivoo, että tilaajien kuluttajasuoja kaapeliyhtiön suhteen varmistetaan sopimuksella.

LPØ

Palaa sisällysluetteloon

 

RUOTSI 

Poliittinen kiista monipuolisuuden valvontakomiteasta 

Ruotsin hallitus on asettanut komitean valvomaan joukkoviestinten monipuolisuutta. Se seuraa viestinnänalan kehitystä kilpailun ja monipuolisuuden kannalta ja ehdottaa toimenpiteitä, joilla estetään haitallisia omistus- ja valtakasaumia. Komitealla ei kuitenkaan ole viranomaisvaltuuksia omistussuhteiden muutoksissa tai joukkotiedotusvälineiden perustamisasioissa. Hallitus ottaa kantaa komitean tulevaan toimintaan vuoden 1998 budjettiehdotuksessaan.

Komitean puheenjohtaja on oikeusneuvos Johan Munck. Muita jäseniä ovat toimittajat Maria-Pia Boëthius ja Carmilla Floyd, professorit Anna Christensen, Stig Hadenius ja Lennart Weibull sekä toimitusjohtaja Thomas Roxström.

"Monipuolisuuskomitean" suunnitelmat ovat synnyttäneet vilkasta keskustelua, koska kriitikot ovat ymmärtäneet komitean olevan viranomainen, jonka tulee estää omistussuhteiden muutoksia joukkoviestimissä. Mm. sanomalehtien julkaisijayhdistys on protestoinut ja pyytänyt hallitusta ottamaan päätöksensä uudelleen käsiteltäväksi. Eräs kohta komitean ohjeistossa, jonka monet ovat kyseenalaistaneet, on että komitean tulee tutkia tarvitaanko ja onko mahdollisuuksia vapaaehtoisten sopimusten solmimiseen viestintämarkkinoilla monipuolisuuden ja kilpailun vahvistamiseksi ja haitallisen omistus- ja valtasuhteiden keskittymisen estämiseksi.

LM

Budjettiesityksen ehdotus: yleisradiotoiminnassa säästettävä 

Tammikuun alussa julkaistussa budjettiesityksessä hallitus ehdottaa, että Ruotsin televisio, Ruotsin radio ja Ruotsin kouluradio velvoitettaisiin säästämään vastaavassa määrin kuin valtion viranomaiset. Vuonna 1998 ohjelmayrityksille osoitettaisiin 11 % eli 525 miljoonaa kruunua vähemmän varoja kuin parlamentin vuodelle 1995 tekemässä päätöksessä. Leikkaus jaettaisiin tasaisesti eri vuosille alkaen heinäkuun 1. päivästä vuonna 1995.

Koska ohjelmayhtiöille jaettavat varat vähenevät, TV 4:n maksamat toimilupamaksut voidaan ohjata valtionkassaan nykyisen yleisradiotilin sijasta. Näin budjettivaje vähenee n. 300 milj. kr. vuodessa.

Kuten odotettua, yhtiöt ovat reagoineet hallituksen ehdotukseen voimakkaasti. Kiivain kritiikki on tullut Ruotsin radion pääjohtaja Ove Joansonilta, kun taas Ruotsin television johtaja Sam Nilsson on ollut hillitympi.

Jotta Ruotsin televisio pystyisi säästämään laatua heikentämättä, on uutistoiminta järjestettävä uudelleen ja muutettava nykyinen kanavajako, jossa Kanal 1 on Tukholman ja TV 2 valtiollinen kanava, sanoo Sam Nilsson. Nykyinen organisaatio on valtiopäiväpäätökseen sidottu, mutta televisiopäällikkö toivoo, että valtiopäivät tekee muutoksen samalla, kun se päättää säästöistä.

LM

Radio- ja televisiohallituksen mielestä paikallisradiotoimintaa on muutettava 

Paikallisradion kaupallistumista käsittelevässä raportissa (ks. NMN 3/94) Radio- ja televisiohallitus ehdottaa, että paikallisradiotoimintaa koskevat säännöt muutetaan siten, että lähetysoikeutta eivät voisi omistaa paikkakunnan aatteelliset yhdistykset, vaan erityisesti paikallista radiotoimintaa varten perustettu yhdistys, joka puolestaan jakaisi lähetysaikaa paikallisille seuroille ja yhdistyksille. Lähetysaikaa koskevissa kiistoissa Radio- ja televisiohallituksen tulee voida toimia välittäjänä. Väärinkäytösten sattuessa lupa täytyy voida peruuttaa.

Kyseinen hallitus ehdottaa myös, että mainokset, jotka on sallittu paikallisradioissa 1.4.1993 lähtien, kiellettäisiin, ja että paikallisradioiden toimilupamaksut lakkautettaisiin.

Raportin mukaan yli puolet 158 lähiradion lähetyksistä on yhdistysradioiden lähetyksiä, 30:tä prosenttia käytetään yhdistettyinä viihde-, paikallis- ja yhdistysradiona, kun taas reilua 15:ttä prosenttia käytetään pääasiassa "voiton tavoitteluun" tarkoitettuihin lähetyksiin. Vain suurkaupungeissa yhdistyksillä on resursseja täyttää suuri osa paikallisradion vuorokaudesta yhdistyksen omilla lähetyksillä.

LM

Paikallisradioverkaston kartoitus 

Paikallisradioasemien välillä on viisi ohjelmayhteistyössä käytettävää verkostoa.

				Asemien lukumäärä
SRAB/City (Svenska Dagbladet ym.) 15
Radio RIX (Göteborgs-Posten ym.) 16
Megapol (Bonniers) 12
Z Radio (Kinnevik) 13
NRJ/Energy 18
Verkoston ulkopuolella 6

Paikallisradiolain mukaan kukin saa käyttää korkeintaan yhtä lupaa omistussuhteen perusteella tai sellaisen sopimuksen perusteella, joka antaa hänelle oikeuden määräysvallan käyttöön luvanhaltijoita kohtaan. Erään paikallisradioyrityksen ilmoituksen mukaan Radio- ja televisiohallitus on kartoittanut yhteisvaikutussuhteet eri verkostojen sisällä.

Kartoitus osoittaa, että SRAB/City-verkossa yhteistyö kattaa lähinnä mainosten myyntiä, ja että yhteisiä ohjelmia on vain vähän.

Muissa verkoissa ohjelmayhteistyö on laajempaa. Radio- ja televisiohallitus arvioi, että Radio RIX- ja Megapol-verkoissa ohjelmatoimitussopimukset on solmittu tasa-arvoisten osapuolten välillä ja että verkostoyrityksillä ei siksi voida katsoa olevan ratkaisevaa vaikutusta paikallisiin asemiin.

Z Radio:lla ja NRJ/Energy:llä on nk. franchising-sopimus, jolla paikallisen aseman toimintavapautta säädellään tarkoin. Radio- ja televisiohallituksen mukaan pelkkä franchising-sopimus ei riitä sen johtopäätöksen tekemiseen, että verkostoyrityksellä olisi ratkaiseva vaikutus paikallisiin asemiin. Tapa, jolla Z Radio on organisoitu, ei siitä syystä ole paikallisradiolain vastainen.

NRJ/Energyn osalta päädyttiin kuitenkin toiseen johtopäätökseen. Toisaalta verkostoyritys pyrki solmimaan yksityiskohtaisia franchising-sopimuksia, toisaalta sillä oli suuria vähemmistöosuuksia paikallisissa radioasemissa, ja siksi Radio- ja televisiohallitus katsoi, että suunnitelmien toteuttaminen merkitsisi paikallisradiolain rikkomista, joten toimiluvan peruuttamista tulee harkita.

Tämän jälkeen NRJ muutti toimintatapaansa. Se on päättänyt pienentää osuuksiaan franchising-yrityksessä. Lisäksi paikalliset luvakkeenhaltijat saavat suuremman vaikutusvallan verkoston ohjelmapolitiikkaan. Paikallisille ohjelmille varattua aikaa lisätään kahdeksasta kymmeneen tuntiin vuorokaudessa. Radio- ja televisiohallituksen mukaan näillä toimenpiteillä lain vaatimukset tulevat todennäköisesti täytetyiksi.

LM

Digitaaliset radiolähetykset 

Ruotsin lakiasiain valmistelukunta on ehdottanut lakimuutosta, jolla mahdollistettaisiin digitaalisten radiolähetysten aloittaminen sekä Ruotsin radion että yksityisten radioyhtiöiden myötävaikutuksella. Lakiehdotuksen voimaanastumisajankohdaksi on esitetty 1.7.1995, jolloin lähetykset voitaisiin aloittaa jo syksyllä.

Hallitus ehdottaa, että digitaalitekniikalla välitettyjä lähetyksiä aluksi lähetettäisiin vain muutamilla alueilla suurkaupunkiseutujen lisäksi. Jos frekvenssejä on käytettävissä, tulee jokaiselle lähetysalueelle varata kaksi frekvenssiryhmää. Näin lähetyksiä voitaisiin välittää jopa kahdeltatoista stereokanavalta.

Digitaalilähetyksiä vastaanottavien radiovastaanotinten arvellaan tulevan markkinoille vuoden 1996 aikana.

LM

Kulttuuriministeriön uudelleenorganisointi 

Vuodenvaihteesta lähtien Kulttuuriministeriöllä on ollut uusi organisaatio. Radio- ja televisiokysymyksiä hoitaa nyt uusi osasto. Sama yksikkö käsittelee myös viestintäkeskityskysymyksiä ja joukkoviestimissä esiintyvää väkivaltaa. Johtaja on Anita Johansson.

Muut elokuva- ja lehdistöasiat kuuluvat taiteenalojen ja painotuotteiden yksikköön. Sen johtaja on Göran Blomberg.

Göran Lannegren, monivuotinen Kulttuuriministeriön viestintäyksikön johtaja, johtaa 15. maaliskuuta lähtien Valtion kulttuurineuvostoa.

Hans Sand, melkein yhtä pitkäaikainen Kulttuuriministeriön kulttuuriyksikön johtaja, astuu huhtikuun alussa kulttuurineuvoksen tehtäviin Ruotsin Brysselin-edustustossa.

LM

Palaa sisällysluetteloon

 

SUOMI 

Nuorisoradio aloittanut  

Uusi nuorisolle suunnattu erikoisradioasema aloitti toimintansa maaliskuun lopussa. Radio Kiss on musiikkipainotteinen radio, jonka lähetyksiä voi kuunnella Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Kohderyhmänä ovat 15-25-vuotiaat nuoret.

Radio Kiss ilmoittaa kilpailevansa yleisöstä ennen kaikkea YLEn nuorisokanavan Radio Mafian kanssa. Lisäksi se saanee kuulijoita yksityisiltä paikallisradioilta. Tavoitteena on syksyyn mennessä 50 prosentin viikkotavoittavuus ikäryhm ästä.

Uusi radio aikoo rahoittaa toimintansa valtakunnallisella merkkitavaramainonnalla. Radio Kiss aikoo lähettää pääasiassa hittimusaa. Musiikkitarjonnan taustalla ovat kohderyhmältä kootut toiveet.

Radioaseman toimiluvan mukaan ohjelmat ja mainokset on lähetettävä kaikilla toimialueilla yhtä aikaa. Radioasema työllistää 17 henkeä. Radio Kissin omistajia ovat Radio Sata (omistajana Scandinavian Broadcasting System SA) ja Radio City.

KK

Televisiomainonta lisääntyy jatkuvasti Suomessa  

Kaupallisen MTV-televisioyhtiön liikevaihto kasvoi vuonna 1994 yli 14 %, 810 milj. markkaan. Yhtiöllä on vakaa ylijäämä, ja se tuotti viime vuonna 18 % enemmä n ohjelmaa kuin viime vuonna. Suomalaisten ohjelmien osuus oli 55,6 %. MTV3:n katsojamäärä oli yksinään yhtä suuri kuin YLEn kahden kanavan katsojaluvut yhteensä.

Alustavien lukujen perusteella mainostamiseen käytettiin Suomessa kaikkiaan 3.992 milj. markkaa vuonna 1994, mikä on 7 %:n nousu edellisvuodesta. Televisiomainonnan osuus oli tästä 20 %, mutta kasvu tällä sektorilla oli kaksi kertaa suurempaa kuin mainonnassa muuten.

Vuosien 1993 ja 1994 katsojaluvut
(%:ia katsojien kokonaismäärästä):

MTV3 1993: 43,5 % -1994: 43,0 %

YLE 1 1993: 23,0 % - 1994: 24,3 %

YLE 2 1993: 19,6 % - 1994: 18,6 %

Video 1993: 7,5 % - 1994: 6,8 %

Kaapeli-tv 1993: 1,1 % -1994: 1,6 %

Muut 1993: 5,2 % - 1994: 5,6 %

MTV/Finnpanel/NordvisionsNytt/TF

Laatuelokuvia videolla 

Suomen Elokuvasäätiö on aloittanut projektin, jolla on tarkoitus antaa kaikille mahdollisuus nähdä elokuvia, jotka eivät eri syistä pääse kaikkien ulottuville. Vaikka elokuvaa esitettäisiin tavanomaiseen tapaan teattereissa, on paikkakuntia, joista on pitkä matka lähimpään elokuvateatteriin.

Alkuvaiheessa videolle on siirretty 20 elokuvaa, niitä voi ostaa, vuokrata tai lainata kirjastoista. Videoprojektia seurataan laatimalla siitä arviointi. Suomen elokuvasäätiö toivoo, että kokeilusta saataisiin viitteitä siihen, miten videoiden levitystä voitaisiin tehostaa, niin että kaikki halukkaat saisivat mahdollisuuden katsoa laatuelokuvia silloin, kun se heille sopii.

Films from Finland/TF

Palaa sisällysluetteloon

 

TANSKA 

Sopimus Tanskan julkisen palvelun televisioyhtiön vahvistamisesta  

Hallituksen ja Sosialistisen kansanpuolueen välillä solmittiin 20. tammikuuta 1995 sopimus Tanskan julkisen palvelun televisioyhtiön vahvistamisesta. Sopimuksen sisältö oli seuraava:

1) Tanskan Radio saa luvan aloittaa satelliittikanavakokeilun, jossa käytetään uutta tekniikkaa ja joka toimii täydennyksenä nykyisille mastovälitteisille ohjelmille.

Ylimääräisen, vuonna 1998 koko maan kattavaksi arvioidun kanavan tarkoitus on antaa tanskalaisille paremmat mahdollisuudet katsella tanskalaisia ohjelmia koko illan, tarjota mahdollisuus valita joko asia- tai viihdeohjelmia ja lähettää enemmän kapean yleisön ohjelmia. Tämä käy mahdolliseksi, jos ohjelma lähetetään jollakin kanavalla parhaaseen lähetysaikaan illalla ja jollakin muulla kanavalla toisena ajankohtana.

Edellytyksenä on, että uuden satelliittikanavan perustamis- ja käyttökustannukset katetaan Tanskan Radion 16.9.-93 vahvistetun lupasopimuksen budjetin puitteissa, sekä se, että uuden satelliittikanavan ohjelmat kuuluvat "must carry"-säännön alaisuuteen.

2) Tanskan Radio saa luvan aloittaa maantieteellisesti rajoitetulla alueella osaksi nykyisten kolmen ja osaksi uuden radio-ohjelman digitaaliset koelähetykset (Digital Audio Broadcast -lyhenne DAB) sekä luvan käyttää vapaata FM-kanavaa (niin kutsuttua P4:ää) uusien DAB-ohjelmien rinnakkaislähetyksiin 1. tammikuuta 1998 saakka.

DAB-tekniikka, joka on tulossa useihin Euroopan maihin, mahdollistaa ennen kaikkea oleellisesti paremman äänentoiston (CD-laadun) kuin nykyiset FM-lähetykset -varsinkin siirrettävissä radioissa.

Edellytyksenä on, että DAB-kokeilun sekä perustamis- että käyttökustannukset kattaa Tanskan Radio 16.9.-93 solmitussa lupasopimuksessa vahvistetun budjetin puitteissa ja että 4. FM-taajuus annetaan muiden kuin Tanskan Radion käyttöön 1.1.1998 alkaen.

3) Koko maan kattava TV 2 saa lupakautensa loppuajan siirtää kaikkiaan 50 milj.kruunua TV 2:n rahastosta sovittujen budjettipuitteiden lisäksi, jos mainostulot kasvavat 16.9.-93 solmitussa lupasopimuksessa oletettua suuremmiksi, ja näin ollen antavat siihen mahdollisuuden.

TV 2:n ylimääräisiä varoja ajatellaan käytettäviksi useampiin korkeatasoisiin tanskalaisiin ohjelmiin, niin että pystytään vastaamaan ulkomaisten kanavien kilpailuun laadulla eikä halvoilla sarjoilla. Koska nimenomaan koko maan kattava TV 2 on kilpailuasemassa, ehdotetaan, että koko summa käytetään sen hyväksi.

Sopimus edellyttää, että syksyllä 1995 tehdään lakiehdotus, joka selkeästi antaa lakiperusteen, jonka nojalla Tanskan Radio (ja TV 2) voi perustaa uusia satelliittikanavia.

HB

Uusi asetus radio- ja televisioluvasta 

Kulttuuriministeriö on antanut tarkistetun asetuksen radio- ja televisioluvasta (Kulttuuriministeriön asetus nro 15, 11. tammikuuta 1995) joka astui voimaan 1.tammikuuta 1995. Asetusta on yksinkertaistettu ja muokattu helppotajuisemmaksi, ja siihen on tehty joukko pienehköjä muutoksia, joista tässä mainittakoon vain kolme:

1. Toimipaikkaluvan alue laajenee: Television toimipaikkalupa, joka aikaisemmin kattoi enintään 5 samanlajista vastaanotinta samassa tilassa, kattaa nyt sen lisäksi 5 radiovastaanotinta samassa tilassa kuin televisiovastaanotin.

2. Omien vastaanottimien lupa työpaikalla: Yksityislupa kattaa nyt työntekijöiden omat vastaanottimet työpaikalla. Muutos merkitsee sitä, että toimilupa maksetaan vain niistä vastaanottimista, jotka työpaikka omistaa tai vuokraa. Työntekijän yksityislupa kattaa radiovastaanottimen, joka on työsuhdeautossa, kun työntekijällä on täysi käyttöoikeus autoon.

3. Maksuvelvollisuuden voimaanastuminen ja päättyminen: Velvollisuudenvoimassaoloaika yksityis- ja toimipaikkaluvan osalta alkaa ja päättyy välittömästi ilmoittautumisen ja irtisanomisen yhteydessä.

HB

Satelliitti- ja Kaapelikomitean vuosikertomus vuodelta 1994  

Satelliitti- ja Kaapelikomitea on hiljakkoin jättänyt kulttuuriministerille vuoden 1994 vuosikertomuksen.

Komitea tekee lopulliset hallinnolliset päätökset lupien antamisesta satelliitin tai yhteisantennilaitteiden välityksellä tapahtuvalle ohjelmatoiminnalle, joka kattaa laajemman alueen kuin yhden paikallislähetysalueen. Se päättää myös tällaisen ohjelmatoiminnan lupien peruuttamisesta tai peruuntumisesta ja syytteen nostamisesta lain ja lain nojalla annettujen säädösten rikkomisen yhteydessä. Sen lisäksi Komitea on ministerin neuvoa-antava elin satelliitin tai yhteisantennilaitteiden välityksellä tapahtuvaa ohjelmatoimintaa koskevissa asioissa.

Vuosikertomuksesta käy ilmi mm., että Satelliitti- ja Kaapelikomitea on vuonna 1994 antanut kuusi lupaa televisiotoiminnan harjoittamiseen satelliitin tai kaapelin välityksellä: Satelliitin välityksellä tapahtuvaan ohjelmatoimintaan on annettu lupa kahdelle yritykselle:

1) G.O. Marketing Aps.

2) Danish Satellite TV Broadcasting A/S.

Yhteistä näille luville on se, että kohderyhmänä on ennen kaikkea Euroopan markkinat. G.O. Marketing Aps. haluaa kyllä myöhemmin kattaa Lähi-idän, Pohjois-Afrikan, USA:n, Kanadan ja Etelä-Amerikan.

Koska kanavalla aiotaan lähettää mm. pornografisia filmejä, on lupa annettu sillä ehdolla,että kanava noudattaa alaikäisten suojelua koskevia sääntöjä, mikä tarkoittaa mm. sitä,että pornografisia filmejä ei saa näyttää ennen klo 24.00 ja että tällaisia pornografisia filmejä voi katsoa ainoastaan vastaanotinkohtaisen muuntimen avulla.

Tämän lisäksi on neljä muuta yritystä saanut luvan harjoittaa televisio-ohjelmatoimintaa kaapelin välityksellä. Kyseessä ovat seuraavat yritykset:

1) MultiChoice A/S. MultiChoice aikoo ottaa maksun siitä mitä asiakas käyttää, ja ohjelmiston on ensisijaisesti tarkoitus koostua tanskalaisista ja ulkomaisista filmeistä, lastenohjelmista ja urheilusta.

2) CIAC A/S. Kyseessä on tanskalainen informaatiokanava, joka tehdään tunnetuksi nimellä DK4. DK4:n ohjelmat käsittävät sellaisia alueita kuin politiikka, yhteiskunta, ympäristö, viihde, kulttuuri, opetus sekä elinkeinoelämä ja keskusteluohjelmat.

Kanava aloitti lähetyksensä hybridiverkolla 1. joulukuuta 1994, ja toistaiseksi se on ainoa esimerkki kanavasta, joka on käyttänyt Satelliitti- ja Kaapelikomitean myöntämää lupaa.

3) Pay Per View i Danmark -yhtiö. Yhtiön toimintamalli on maksullisen television lähetykset, joissa ohjelmasisältö pääasiassa on viihteen luonteista, toisin sanoen elokuvia, sarjoja, urheilua ja lastenohjelmia.

4) Pay Per View i Danmark -yhtiö. Tämän luvan ohjelmasisältönä ovat erilaiset videopelit.

Lopuksi Satelliitti- ja Kaapelikomitea on antanut yhden luvan satelliitin välityksellä tapahtuvaan radiotoimintaan. Kyseessä on Voice of Scandinavia -niminen yritys.

HB

Tanskan radio menettää katsojia 

Vuonna 1994 tanskalaisista 74 % katseli televisiota tavallisesti päivittäin. Se vastaa yhden prosentin kasvua vuodesta 1992. Julkisen palvelun kanavat DR ja TV2 ovat yhteensä menettäneet 4 % katsojista vuodesta 1992, kun katsojamäärät ovat laskeneet 75 %:sta vuoden 1994 71prosenttiin.

Vuonna 1992 Tanskan radion (DR) keskimääräinen katsojaosuus oli 35 % ja TV2:n 40 %. Vuonna 1994 DR:n lähetyksiä seurasi 30 % katsojista, kun TV2:ta seurasi 41 %. TV3 ja paikallistelevisioyhtiöt ovat saaneet 16 % katsojista (vuonna 1992 luku oli 12 %), kun taas naapurimaiden ohjelmia ja satelliittikanavia seuraavien luku on pysynyt tasaisesti 13 prosentissa vuodesta 1992 vuoteen 1994.

DRåben/TF

Palaa sisällysluetteloon

 

POHJOLA  

Pohjoismainen elokuva- ja televisiorahasto Osloon 

Norjalainen Dag Alveberg, jolla on monipuolinen kokemus elokuvantuottajana, nimitettiin Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston johtajaksi joulukuussa 1994. Maaliskussa hän siirtyi uuteen asemapaikkaan Osloon työtoverinsa Ivar Køhnin kanssa.

Julkaisemassaan tiedotteessa Alveberg selvittää rahaston uutta periaatetta panostaa sellaisiin elokuviin, joiden oletetaan saavan laajan pohjoismaisen yleisön. Ensimmäinen hakuaika menee umpeen 31. joulukuuta, seuraava 8. syyskuuta. Rahaston hallitus jakoi suuren osan vuoden 1995 budjetista viime vuoden viimeisessä kokouksessa. Vuoden 1996 budjetin tukia ei myönnetä ennen viimeisen hakukierroksen umpeutumista, joka on syyskuussa 1995.

Alveberg tiedottaa myös, että rahasto voi tukea erilaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät elokuvan 100-vuotisen taipaleen huomioimiseen. Ehtona on, että tapahtumissa käytetään pohjoismaisia elokuvia. Pohjoismaiset elokuvatyöntekijät ja muut tapahtumien järjestäjät voivat saada tukea myös juhlatilaisuuksien järjestämiseen. Rahasto voi olla mukana yhtenä rahoittajana muiden rinnalla, eikä voi myöntää enempää kuin 30 % koko budjetin summasta. Tällaisille hakemuksille ei ole aikarajaa.

Rahaston osoite on Nordisk Film- & TV-fond, Skovveien 2, 0257 Oslo, puh. + 47 22 56 01 23, telefax: + 47 22 56 12 23

TF

ETA-sopimus alkaa vaikuttaa Norjan elokuvateatterialaan 

ETA-sopimuksen asettamat muutospaineet ovat suuria haasteita Norjan elokuvateattereille. Kuntien elokuvateatterimonopoli joutuu uhatuksi ja kollektiivinen elokuvien vuokraussopimus uudelleen harkittavaksi. Tämän vuoksi onkin aika kysyä, onko Norjan elokuvateatterijärjestelmä tullut tiensä päähän vai voidaanko se säilyttää markkinatilanteessa, jossa elokuvateatterit yhä enemmän sopeutuvat tavanomaisiin kilpailusääntöihin?

Norjassa on vuodesta 1913 ollut julkissektorin ylläpitämä elokuvateatterijärjestelmä. Ennen sen luomista käytiin erittäin kiivasta keskustelua siitä, onko elokuvateattereiden ylläpito julkinen vastuualue vai pitääkö elokuvaan suhtauta niin kuin muuhunkin kaupalliseen viihteeseen? Suuremman kannatuksen näkemyksilleen saisivat ne, jotka taistelivat sen valvontamahdollisuuden puolesta, jonka kunnat saisivat, jos niille annettaisiin vastuu elokuvien julkisesta esittämisestä. Säädettiin laki, jonka tuli edistää kunnallista elokuvateatteritoimintaa..

Lupajärjestelmän avulla kunnanhallinnon tuli myöntää parhaiten tehtävään soveltuvalle mahdollisuus harjoittaa elokuvateatteritoimintaa kunnan rajojen sisällä. Myöhemmin myös videotallenteet on sisällytetty tähän lakiin ja niitä säädellään samalla tavalla.

Eurooppalaisittain Norjan elokuva- ja videotallennelaki on ainutlaatuinen. Lain perusteella elokuvatoimintaa pidetään Norjassa kulttuuritoimintana. Itse laki ei määrittele elokuvaa kulttuuriksi, se luo elokuvateattereille kaupalliset reunaehdot. Kuntien 80-vuotinen käytäntö ja toiminnan saama valtiontuki tekevät (kunnallisesta) elokuvateatteritoiminnasta kulttuuriasian. Toisin sanoen toimintaa ei arvioida pelkästään taloudellisista kannattavuusnäkökohdista. Elokuvateatteritoimintaa pidetään myönteisenä kulttuuritarjontana, jota monet kunnat haluavat tukea julkisin varoin, vastasipa teatterin ylläpidosta yksityinen tai kunta. Tämä on syynä siihen, että Norjassa elokuvateatterit eivät ole kuolleet samaan tahtiin kuin muualla Euroopassa. Lisäksi elokuva-ala on Norjassa hyvin hajautettu. Kunnallisten elokuvateattereiden markkinaosuus on nykyisin yli 90 prosenttia, mikä kuvaa hyvin Norjan elokuvateatteripolitiikan käytäntöä.

Elokuvien vuokraussopimus, jota kutsutaan myös kollektiiviseksi elokuvien vuokraussopimukseksi, on elokuvateattereiden ja elokuvien jakelutoiminnan keskusjärjestöjen välinen sopimus kiinteiden hintojen noudattamisesta. Sopijaosapuolet ovat kunnallisten elokuvateattereiden liitto (Kommunale Kinematografers Landsforbund) ja Norjan Elokuvatoimistojen yhdistys (Norske Filmbyråers Forening). Ensimmä isen kerran sopimus solmittiin vuonna 1953. Vaikka sopimus on jo kauan ollut ristiriidassa Norjan hinta- ja kilpailusääntöjen kanssa, osapuolet ovat kerta toisensa jälkeen saaneet kilpailuvirastolta erivapauden sopimuksen tekemiseen. Viimeksi se uusittiin vuoden 1994 myöhäissyksyllä. Sopimuksessa elokuvateatterit on jaettu koon perusteella kolmeen eri ryhmään, ja elokuvien levityksestä ja vuokraushinnoista päätetään pääasiassa sen perusteella, mihin ryhmään teatteri kuuluu. Kollektiivinen vuokraussopimus on epäilemättä osaltaan vahvistanut teatterinomistajien neuvotteluasemia. Norjassa elokuvien vuokraushinta on alempi kuin muissa sellaisissa Euroopan maissa, joihin Norjaa on luontevaa verrata. Syy siihen on toisaalta se, ettei Norjan elokuvateattereiden tarvitse kilpailla toistensa kanssa elokuvien vuokraushinnoista, toisaalta se, että teatterin koko on tärkeä elokuvien jakeluperuste. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että elokuvalippujen hinnat ovat pysyneet alhaisina. Lisäksi elokuvateattereiden hajasijoitus on voitu ylläpitää.

Ennen Norjan marraskuista EU-äänestystä maan lehdistössä käytiin pitkään keskustelua siitä, vaikuttaisivatko EU ja ETA-sopimus Norjan elokuva-alan erityiseen rakenteeseen. Kulttuuriministeriö lähetti nopeasti tiedotuksen siitä, ettei EU- sen enempää kuin ETA-jäsenyyskään vaikuttaisi norjalaiseen järjestelmään. Muut eivät kuitenkaan olleet asiasta yhtä vakuuttuneita. Pohdittiin, jouduttaisiinko elokuvaliput saattamaan arvonlisäverollisiksi, ja voitaisiinko lupakäytäntöä ja kollektiivista elokuvien vuokraussopimusta jatkaa EU:n kilpailusääntöjen voimaantulon jälkeen.

Miten voidaan päätyä näin perin erilaisiin johtopäätöksiin? Kaikki riippuu siitä, voidaanko Norjassa tulevaisuudessakin pitää elokuvateatteritoimintaa alana, jolla on kulttuurisyistä otettava huomioon erityistekijöitä, vai onko noudatettava ETA-sopimuksen hahmottelemia kilpailusääntöjä.

Keskustelu sai uutta pontta vuoden 1995 alussa, kun eräs yksityinen elokuvateatteri, Tønsberg Kino, suunnitteli elokuvateatteritoiminnan aloittamista Oslossa. Tämä tapahtui erittäin kriittisellä hetkellä, sillä Oslon kunta oli juuri tekemässä päätöstä uusista lupasäännöistä. Sääntöehdotuksessa todetaan, että vain kunnan omistama Oslo Kinomatografer saa harjoittaa kaupallista elokuvatoimintaa Oslossa. Asian käsittelyä lykättiin sen herättämän julkisen keskustelun vuoksi. Onko sääntöehdotus ristiriidassa ETA-sopimuksen periaatteiden kanssa, joissa vaaditaan vapaata kilpailua ja syrjinnän estämistä? Oslon kaupunginvaltuuston poliittinen enemmistö toivoi Kulttuuriministeriön ottavan kantaa asiaan. Kulttuuriministeriö vei asian edelleen Norjan Ulkoministeriöön, joka antaa lausunnon vuoden 1995 kuluessa.

Lisäksi Ruotsin Svensk Film (SF) on pannut vireille Tromssan kunnallisen elokuvateatterin toiminnan jatkamisen sitä vastaan, että se rakentaisi nykyaikaisen monen salin elokuvateatterin. Asia on ollut harkittavana jo pitkään, ja Tromssan kaupunginvaltuusto tekee lopullisen päätöksensä helmikuun lopulla.

Norjan kilpailuvirastolla on samaan aikaan ollut käsiteltävänään eräästä elokuvanjakelijasta tehty valitus: väitettiin, että hänen tapansa välittää elokuvia syrjii erästä yksityistä teatteria. Päätös oli jakelijan kannalta selvästi myönteinen, mutta kilpailuvirasto ilmoitti päätöksensä lopuksi, että kollektiivista elokuvien vuokraussopimusta on aika tarkistaa. Tämä merkitsee sitä, että sopimusta arvioidaan voimassaolevien ETA:n kilpailusäännösten valossa ja arvioidaan, voidaanko kulttuuriseikkoja käyttää elokuvien vuokraussopimuksen jatkamisen perusteena.

Eniten sopimus poikkeaa ETA-säännöstöstä siten, että se perustuu kahden sellaisen keskusjärjestöosapuolen välisiin neuvotteluihin, jotka eivät edusta markkinoiden kaikkia osapuolia, ja että sopimus muotoilunsa vuoksi säätelee myös sopimuksen ulkopuolelle jäävien alan edustajien markkinoita. Sopimuksen on myös katsottu rajoittavan yritystoimintaa. Elokuvateatterin on nimittäin saavutettava yhä suurempia katsojalukuja saadakseen uusien elokuvien ensi-iltoja.

Kunnallinen elokuvamonopoli on toisin sanoen uhattuna monelta taholta samanaikaisesti, ja näyttää siltä, että Norjan elokuva-ala muuttuu naapurimaiden ja muiden Euroopan maiden suuntaan. Ilmeisesti on vaikea estää ulkomaisia ja kotimaisia yksityisyrittäjiä perustamasta elokuvateattereita suurten kaupunkien läheisyyteen. Tosin nähtäväksi jää, missäpäin maata elokuvateatterin ylläpitäminen on taloudellisesti kannattavaa. Tämä voi rajoitta kehitystä. Huolimatta siitä, miten ala kehittyy, valtaosa Norjan elokuvateattereista tulee todennäköisesti olemaan kunnallisia.

Kehitystä voi estää se, että suuret kaupunkikunnat päättävät toimia agressiivisesti ja siten pelottavat yksityisyrittäjät markkinoilta. Kunnallisilta elokuvateattereilta tämä vaatisi paljon nykyistä joustavampaa organisaatiota. Lisäksi yleisön on oltava tyytyväistä alueensa olemassaolevaan elokuvatarjontaan.

Norjan elokuvateattereiden on otettava haasteet vakavasti - moni seikka viittaa siihen, että muussa tapauksessa olemme todistamassa Norjan kunnallisen elokuvamonopolin lopun alkua.

Arild Kalkvik
Kalkvik on diplomiekonomi ja kirjoittanut selvityksen Norjan elokuvateatterimonopolista (julkaissut Norjan Kauppakorkeakoulu, Bergen, lokakuussa 1994).

Palaa sisällysluetteloon

 

PERSPEKTIIVI 

Elokuva 100 vuotta - kunnia sen muistolle 

Vuotta 1995 on pidettävä vuotena, jolloin ensimmäisen julkisen elokuvan esittämisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta, mutta myös vuotena, joka jää kulttuurihistoriaan elokuvan aikakauden päättymisen merkkipaaluna. Vaikka Elokuva edelleenkin elää selluloidifilmillä ja katsojat elävät sen mukana pimeissä elokuvateattereissa, elokuva on nykyisin ennen kaikkea (keskeinen) osa aineistokiertoa, joka on ominaista nykyisille viestimille niin taloudellisesti kuin esteettisestikin. Elokuva on, kulttuuriteoreetikko Raymond Williamsin käsittein ilmaistuna, tekniikaltaan ja kulttuurilliselta ilmaisumuodoltaan joukkoviestin.

Tämä elokuvan tulkintatavan käyttöönotto on kestänyt kauan pohjoismaisessa ja kansainvälisessä viestintätutkimuksessa. Perinteisesti elokuvaa ja muita joukkoviestimiä on tutkittu erillään yliopistojen eri laitoksissa, eri julkaisuissa ja konferensseissa. Ja kun joukkoviestimiä ovat lähinnä tutkineet yhteiskuntatieteilijät lukuunottamatta hallitsevaa humanistista viestintätutkimusta poikkeusmaissa Norjassa ja Tanskassa on elokuva ollut humanistien alaa. Tämän vuosikymmenen puolivälissä yhteiskuntatieteilijät ja humanistit ovat yhä enemmän lähentyneet toisiaan kansainvälisessä viestintätutkimuksessa pyrkiessään selvittämään, ovatko viestinten esteettiset ilmaisumuodot sosiaalisesti valikoivia. Tämän kehityksen pohjalta käy yhä selvemmäksi, että elokuvaa ei pidä tutkia ensisijaisesti taideteoksena, vaan jokapäiväisen viestintäkulttuurin osana.

Tutkimuksen historiaan kuuluu, että elokuvatiede ja elokuvakritiikki ovat jossain määrin onnistuneet määrittelemään elokuvan yläkulttuurin uusimmaksi muodoksi. Splatter- ja pornomutaatioista huolimatta elokuva todennäköisesti parhaimmillaan on herkkä ilmaisumuoto, kuvataiteen, teatterin ja muiden taidelajien veroinen.

Se, ettei televisiolla vielä ole julkisesti tunnustettu olevan näitä arvoja, ei johdu yksin siitä, että sen pääasiassa kaupallinen organisaatio rajoittaa esteettisiä kokeiluja, vaan myös siitä, ettei nuori viestin vielä ole onnistunut taistelemaan itselleen paikkaa henkisessä maailmassa. Historia osoittaa, että elokuvan tavoin myös romaani, jolla nyt on keskeinen sija korkeakulttuurissa, on joutunut asteettain valloittamaan paikkansa. Oleellisena haittana taidelajin aseman saamiseksi elokuvalle ja elokuvatieteelle on, että tämän tärkeän joukkoviestimen ymmärtäminen on eristetty muista viestimistä ja kulttuurimuodoista. Rakkaus elokuvaan, teoreettiset pohdiskelut elokuvan olemuksesta ja tieto niistä tuhansista teoksista ja tähdistä, joita elokuvan 100-vuotisen historian aikana on syntynyt, ovat lähtökohtana kunnioitettavia, mutta eivät riitä pohjaksi elokuvan kulttuurillisen ja yhteiskunnallisen merkityksen järjestelmälliselle tieteelliselle tutkimukselle.

Tämän vuoksi on sekä elokuvan että tieteen kannalta myönteistä, että elokuvaviestimen tutkimus yhä enenevässä määrin tapahtuu integroidun viestintätieteen piirissä. Pohjoismaissa on tällä hetkellä meneillään useita suuria viestintähistorian tutkimusohjelmia, jotkut niistä kattavat kaikki nykyaikaiset viestintävälineet, jotkut elokuvan ja television tai radion ja television. Näiden lisäksi on eri laajuisia projekteja elokuvan, lehdistön ja muiden yksittäisten viestinten historiasta. Sinänsä nämä projektit todistavat siitä, että viestintätutkimus on vakiinnuttanut asemansa itsenäisenä, tieteiden välisenä tutkimusalana viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Kun tutkimuksen tulokseksi voidaan saada yleisteoksia alan historiallisesta kehityksestä, tieteenalasta on tullut aikuinen. Samoin kuin videokasetit nykyisin ovat kirjojen kanssa rinta rinnan pohjoismaisten kotien kirjahyllyissä, viestintähistorialliset teokset löytyvät muutaman vuoden kuluttua kirjallisuus-, kuvataide-, teatteri- ja musiikkihistoriallisten teosten rinnalta.

Käynnissä oleville projekteille on luonteenomaista, että ne pyrkivät vaihtelevassa määrin ylittämään kahden aikaisemman viestintähistorialajin rajat: laajan kulttuurihistorian, joka pohtii esim. sitä, millaisia seurauksia on siirtymisellä kirjallisesta kulttuurista kuvalliseen ja suppeamman laitoshistorian, joka kuvaa sitä, miten suuret miehet rakensivat lehtitaloja ja muita viestintäyhtiöitä. Tulevaisuuden tutkimuksen näkymät voidaan siksi kiteyttää tiedotusvälineiden sosiaalihistoriaksi ja kulttuurihistoriaksi: miten viestimet heijastelevat yhteiskunnan kehitystä tai vaikuttavat siihen, ja mikä on esim. elokuvan suhteellinen merkitys tässä kulttuurillisessa prosessissa? Jotta ymmärtäisimme, mikä merkitys James Bond -hahmolla, Kummisetä-sarjalla tai Natural Born Killers -elokuvan edustamalla Pulp Fiction -suuntauksella on, on välttämätöntä tutkia teosten ja niiden tuotannon lisäksi myös niiden mainontaa ja arvosteluja sekä varsinkin sitä, miten yleisö reagoi elokuvaan ja miten se työstää vaikutelmiaan. Elokuvat jäävät elämään muiden viestinten ja yleisön välityksellä.

Pohjoismaat ovat osaltaan olleet luomassa ja ylläpitämässä kansainvälisen elokuvan perinteitä mm. tuottajien ja ohjaajien välityksellä: Ole Olsen, Ingmar Bergman, Bille August, Lars von Trier. Menneisyydestään päätellen pohjoismaisella elokuvalla on lupaava tulevaisuus. Yhdessä vilkkaan julkisen keskustelun ja elokuvaviestimen tutkimuksen kanssa on elokuvahistoria niin ollen jättänyt jälkeensä elokuvakulttuurin, joka on perustana tulevaisuuden viestintäkulttuurille ja viestintätutkimukselle. Tästä syystä ei kannata ollenkaan surra sitä, että elokuvan 100-vuotisjuhla samalla on Elokuvan historian päättymisen merkkipaalu.

Klaus Bruhn Jensen, dosentti, fil. tri.
Elokuva- ja viestintätieteen laitos
Kööpenhaminan yliopisto


Palaa sisällysluetteloon